Pirkko kävi usein Kampin palvelukeskuksessa ennen kuin lähti tapaamaan siskoaan. ”Tällaiset paikat ovat hyviä, näihin voi paeta.”
Pirkko kävi usein Kampin palvelukeskuksessa ennen kuin lähti tapaamaan siskoaan. ”Tällaiset paikat ovat hyviä, näihin voi paeta.”

Kun Pirkko Helakorven, 74, isosisko kuoli neljä vuotta sitten, hän menetti sydänystävänsä ja osan elämästään. Päivät alkoivat tuntua tyhjiltä. Pirkko on yksi 400 000 suomalaisesta, jolle yksinäisyys on arkipäivää.

”Viikonloppuisin kaupungilla tapahtuu paljon. Menen ja olen, mutta jotain vain puuttuu. Se tapaaminen. Kun tulen kaupungilta kotiin, kaikki muistuttaa siskosta. Valokuvat seinillä. Kappaleet, jotka olivat hänelle tärkeitä. Silloin tulee kaipaus. Onneksi osaan itkeä sen ulos itsestäni. Se tulee ryöppyämällä.

Asuimme molemmat Helsingissä ja olimme yhteydessä lähes päivittäin. Kävin siskon hoitokodissa joka viikko, mutta kun dementia alkoi mennä eteenpäin, tuli tyhjyys. Hän oli siinä, mutta kun katsoin hänen silmiinsä, tuntui, että siellä oli tyhjää.

Neljä vuotta sitten isosisko nukkui pois. Hänen mukanaan meni osa minun lapsuuttani, nuoruuttani, tätä elämää. Hän oli elämäni läheisin ihminen. Muut sisarukseni ovat ihania, mutta meillä oli vain se määrätty yhteys.

Siskon kuoleman jälkeen sairastuin keuhkokuumeeseen ja kuntoni romahti. Ensimmäisen joulun vietin sairaalassa. Onneksi, sillä kotona kaikki olisi ollut niin tyhjää.

Itkin kaksi päivää putkeen. Minussa heräsi se epävarma tyttö, jollaista en tiennyt olevankaan. Olin aina kantanut vastuuta kaikista. Isä oli ankara, eikä vanhempien kanssa keskusteltu siihen aikaan asioista. Jos jollain sisaruksista oli huoli, hän kääntyi minun puoleeni. Halusin suojella siskoa pahalta maailmalta.

"Ei häntä voi korvata kukaan."

Pidimme yhdessä hauskaa ja kävimme juhlimassa. Hän oli äärettömän hyvä tanssija, minä taas ihan puujalka. Olin urheilijatyttö ja katkoin kaikki perheen sukset hyppyrimäessä talvisin.

Ei häntä voi korvata kukaan. Meillä oli lapsuus, nuoruus, niin pitkä elämä yhdessä.

Siskon perhe oli minulle niin läheinen, etten edes kaivannut omaa. Tuntuu, etten ehtinyt perustaa sellaista. Siskoni eron jälkeen olin tiiviisti heillä ja keinoemo hänen tyttärelleen. Olen edelleen.

Jos sanoisin, että minusta ei välitä kukaan, sanoisin väärin. Meitä on neljä sisarusta, ja kaikkiin on hyvät välit. Yhtään sydänystävää minulla ei silti enää ole.

Vasta tämän vuoden aikana olen oppinut hyväksymään, että siskoa ei ole. Pitkään ajattelin, että sehän ei ole totta, että me emme koskaan enää näe. Nyt yksinäisyyden tunne on alkanut muuttaa muotoaan. Olen antanut tilaa muille ihmisille.

Minulla on ollut upeita rakkauksia. Ei mistään saa enää niin hyviä. Kerran olin kihloissakin, mutta kun tunteet ovat kuumenneet ja toinen on välittänyt, olen aina pistänyt jarrut päälle. Ei minulta ole silti jäänyt mitään elämättä. Tämä on ollut oma valinta.

Pahinta yksinäisyydessä on se, että jonkin aikaa vain istun tylsänä enkä tiedä, mitä tekisin. Pitää kerätä voimia, ja tulee sellainen saamattomuus. Aina ei tarvitse olla tehokas, mutta kun minä olen aina ollut.

"Yksinäinen on kuin häkkilintu, omat ajatukset häkkinä ympärillä."

Käyn viikoittain laulamassa ja atk-kurssilla. Olen varmaan paennut niihin sitä tyhjyyttä, mutta se on ollut hyväkin. Viikonlopuista ja juhlapyhistä en tykkää vieläkään. Ne tuntuvat pitkäveteisiltä.

Välillä tuntuu turhalta nousta aamuisin. Ja joskus kauppaankaan ei halua mennä. On niin välinpitämätön, hirveän outo olo. Se on vähän kuin olisi vanki, sitä on vanki ajatuksissaan.

Ei sille voi mitään, että yksinäisyyttä tuntee. Mutta ajattelen positiivisesti ja pystyn puhumaan. Ne ovat olleet selviytymiskeinoni koko elämän. Ja hyvin ne ovat kantaneet.

Yksinäinen on kuin häkkilintu, omat ajatukset häkkinä ympärillä. Niiden vanki voi olla. Kun häkin luukkua raotetaan vähän, lopulta lintu lähtee sieltä. Yksinäisyydestä on tie poispäin.”

Pirkko Helakorpi kertoo yksinäisistä päivistään – katso video.

2362238

Viimeinkin on keskitty puhelinsovellus, jonka avulla naisen todellinen pärstäkerroin selviää!

Voi räkä, miten ärsyttävää – taas naisella on niin paljon meikkiä, ettei treffeillä osaa sanoa, onkohan se oikeasti edes kovin kaunis. Ensitreffejä uimahalliinkaan ei kai saa ehdottaa, joten mikä avuksi?

Älypuhelimille lanseerasin hiljattain meikinpoistosovellus MakeApp. Sen tarkoituksena on auttaa näkemään, miltä esimerkiksi treffikumppanin nassu näyttäisi ilman meikkiä. Ensin ladataan kuva kasvoista, sitten painetaan meikinpoistonappia ja voilà – muutamassa sekunnissa paljastuu se visusti piilotettu todellisuus.

Pakkohan sovellusta oli testata! Näin se toimi:

Latasin ilmaisen sovelluksen puhelimelleni. Ensimmäisessä valikossa näkyvät kännykän gallerian kuvat sekä kamerapainike, jonka kautta voi ottaa uuden otoksen. Kuvan valitsemisen jälkeen päätetään, halutaanko meikkiä lisätä vai ottaa pois, ja sitten sovellus tekee työnsä.

Tässä vaiheessa koko sovellus kaatui android-älypuhelimellani, eikä meikinpoisto onnistunut. Uusi yritys iPhonella onnistui, ja kahden testikuvan jälkeen tulokset olivat tällaisia:

Näyttää siltä, että huulipunan ja muun meikin poistamisen jälkeen sovellus lisäsi jonkin verran varjoja ja epätasaisuuksia sekä muutti ihon sävyn hiukan harmaammaksi. Myös hiukset menettivät jostain syystä prosessissa väriä ja kiiltoa.

Ihan totuudenmukainen tulos ei tietenkään ollut. Muokkauksen jälkeen jäi fiilis, että uusi kuva on pikemminkin väsynyt ja harmaa kuin meikittömän freesi.

Lue myös: Meikittömyys ja meikitön meikki ovat hot! Ota mallia superstaroilta

Ei ehkä ihmekään, että moni ei ole ottanut uutta sovellusta lämmöllä vastaan. Koska idea auttaa miehiä selvittämään naisten ”todelliset kasvot” on monien mielestä hölmö, on muun muassa Twitterissä alettu jo vitsailla sovelluksen kustannuksella.

Hashtagilla #makeapp löytyy monia sovelluksella muokattuja kuvia sekä itsetehtyjä kuvapareja, joiden avulla vitsaillaan ”valtavista muutoksista” ja ”totuuden paljastumisesta”. Myös meikkaamattomat miehet ja naiset ovat ottaneet sovelluksen testiin.

Mitä mieltä itse olet? Kerro kommenteissa, onko sovellus mielestäsi hauska vai huti! 

Kymmenosaisessa sarjassa selvitellään Suomen hämmentäviä, elämää hankaloittavia ja jopa huvittavia määräyksiä.

IS TV-LEHTI: Ostan baarista tuopin olutta ja haluan juoda sen ravintolan ulkoterassilla, mutta en saa viedä juomaa terassille itse.

Tässä hyvä esimerkki monien ihmeellisten sääntöjen Suomesta.

Nyt näitä erikoisia, hämmentäviä, elämää hankaloittavia ja jopa huvittavia määräyksiä selvitetään uudessa Sääntö-Suomi-ohjelmassa, jota juontaa Jussi Heikelä.

– Ohjelman idea on kertoa suomalaisten sääntöuskovaisuudesta. Meillä saattaa olla jopa vähemmän määräyksiä kuin muualla maailmassa, mutta se, miten me niihin suhtaudumme, on pirun poikkeuksellista, Heikelä sanoo.

– Suomi on ihan kärkimaita – ellei jopa paras – ohjeiden noudattamisessa ilman, että niitä voisi vapaasti soveltaa. Sääntöjen seuraamisessa suomalaiset ovat todella hyviä!

”Meillä säännöt jättävät ihmiskohtalot toissijaisiksi.”

Ohjelmaa suunniteltaessa Heikelä tutustui suomalaisten sääntöjen lisäksi myös muiden maiden määräyksiin, ja huomasi selvän poikkeavuuden.

– Suomessa ohjeita seurataan pilkulleen, vaikka joku kärsisi. Meillä säännöt jättävät ihmiskohtalot toissijaisiksi. Katolisissa maissa taas perhe ja lähimmäiset tulevat ennen sääntöjä ja järjestelmää, Heikelä sanoo.

Kompleksinen suhtautuminen määräyksiin ja lakeihin johtuu pitkälti suomalaisten rehellisyydestä.

– Jossain päin maailmaa saatettaisiin suuttua siitä jääräpäisyydestä, jolla suomalaiset pitävät kiinni säännön noudattamisesta. Meiltä puuttuu tietty pelinlukutaito.

Ohjelmassa tavalliset kansalaiset kertovat kokemuksistaan sääntöviidakossa, ja katugallupeissa kuullaan lisää kansan mielipiteistä kaavoihin ja käytäntöihin.

– Haimme ilmoituksen avulla ihmisten omia kertomuksia, ja tarinoita tulee minulle vieläkin, vaikka kuvaukset olivat jo kesällä. Suomessa riittää näitä keissejä, Heikelä sanoo.

Jaksoissa käsiteltäviä teemoja ovat yrittäjyys, eläimet, terveys, liikkuminen, arki, ruoka, asuminen, yhteisöt, yhteiskunta ja maankäyttö.

– Kiersin ympäri Suomen tapaamassa ihmisiä, jotka kokevat sääntöjen vuoksi vääryyttä. Jaksoissa selvitellään asioita ja ehdotan ratkaisuja. Toivottavasti ohjelma tuo myös painetta päättäjille nyt, kun näitä ongelmia nostetaan esiin, Heikelä toivoo.

Ensimmäisessä jaksossa puhutaan alkoholin tarjoilusta, junalippujen outouksista, mutta myös vakavistakin aiheista.

– Käsittelemme ratsastusonnettomuudessa vaikeasti vammautuneen Saara Auvisen, 23, tapausta. Vakuutusyhtiö ei suostu maksamaan korvauksia. Tällaiset tapaukset ovat sarjan raskaampaa antia.

 Sääntö-Suomi, MTV3 ti klo 21.00

PirjoLiisa

Tänään tv:ssä: Sääntö-Suomi-uutuussarjan juontaja Jussi Heikelä: ”Seuraamme Suomessa ohjeita pilkulleen, vaikka joku kärsisi”

Et oo sitten tainnut kauheesti matkustella. Taidat myöskin olla ylipainoinen vetelys jos oluen tiskiltä hakeminen tuottaa noin suuria ongelmia. Itse haen mielummin kaljani tiskiltä, kuin odotan ensin tarjoilijan saapumista, sitten kaljani saapumista, sitten uudestaan tarjoilijan saapumista, että voin pyytää laskun ja sitten vielä sen laskun saapumista.
Lue kommentti
Vierailija

Tänään tv:ssä: Sääntö-Suomi-uutuussarjan juontaja Jussi Heikelä: ”Seuraamme Suomessa ohjeita pilkulleen, vaikka joku kärsisi”

Suomalaisen ravintolakulttuurin ongelma ei ole se että kaljaa ei saa viedä itse pöytään. Ongelma on se että se kalja tarttee itse hakea tiskiltä. En ole missään muussakaan maassa nähnyt edes yhden tähden paikoissa kansan kanniskelevan kaljaa tiskiltä terassille, vaan tarjoilijat hakee tilaukset pöydästä ja toimittaa tavaran perille. Suomesta puuttuu pöytiintarjoilu ja se on ay-liikkeen syytä. Se on todellinen ongelma. Se että jalkakäytävällä ei saa kanniskella kaljaa, on ihan ok, joskin...
Lue kommentti