Sinkkuus on  yleistyvä ilmiö meillä ja maailmalla. Esimerkiksi Amerikassa ja Japanissa yksin elävät ovat jo enemmistö, mikä on pakottanut pohtimaan sinkkuutta uudesta näkö kulmasta.
Sinkkuus on yleistyvä ilmiö meillä ja maailmalla. Esimerkiksi Amerikassa ja Japanissa yksin elävät ovat jo enemmistö, mikä on pakottanut pohtimaan sinkkuutta uudesta näkö kulmasta.

Sinkkuus muuttaa maailmaa, kun yksineläjien määrä kasvaa koko ajan. Myös Hannele Harjunen ja Minna Segersvärd ovat tyytyväisiä ilman parisuhdetta.

Naiset ovat niin nirsoja, ettei niille kukaan kelpaa. Samaa virttä on toisteltu taas kiihkeästi viime viikkoina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, jossa on vaihtelevan tasoisesti pohdittu sitä, miksi hyvän parisuhteen löytäminen ja ylläpitäminen on niin vaikeaa.

– Olisihan se tyhmää olla miettimättä, että mitä lisäarvoa saa elämäänsä mahdollisesti keskinkertaisesta suhteesta, sanoo Hannele Harjunen.

Hän on miettinyt asiaa paljonkin ja tullut siihen tulokseen, ettei suhde toisi hänen elämäänsä mitään lisää. Hänellä on hyvä työ, paljon ystäviä, vilkas sosiaalinen elämä, ulkomaanmatkoja – ja oma rauha kotona silloin, kun sitä aika usein kaipaa.

Harjunen on 47-vuotias yliopistonlehtori ja itsellinen nainen, kuten hän mieluiten itseään kutsuu.

– Sinkku-sanassa on sellaista latausta, että sinkku on jonkinlaisessa välitilassa ja aktiivisesti hakeutumassa suhteeseen. Yksineläjä taas kuulostaa siltä, että nyt se raukka joutuu elämään yksin.

Kumpikaan kuvailu ei sovi Harjuseen, sillä hän ei koe olevansa välitilassa eikä yksinäinen, eikä hän varsinkaan aktiivisesti etsi parisuhdetta.

”Huomasin muuttuvani parisuhteessa ihmiseksi, jollainen en halua olla.”

Sitä joutuu yhä nyky-yhteiskunnassa selittelemään.

– Esimerkiksi Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen on puhunut sinkkuna olemisesta nolla-aikana, jolloin ollaan ikään kuin hyllyllä odottamassa, että elämä alkaa. Se on todella loukkaava käsitys.

Harjunen on seurustellut pitkiäkin aikoja. Viimeisin, viitisen vuotta kestänyt seurustelusuhde päättyi vuosituhannen alussa.

– Suhteita yhdisti se, että jokin niissä ei toiminut. Huomasin muuttuvani parisuhteessa ihmiseksi, jollainen en halua olla. Kadotin itsestäni niitä piirteitä, joista pidin.

Hänestä tuntui, että hänen piti esittää olevansa kiinnostuneempi ja sitoutuneempi kuin olikaan, ja suhteen ylläpitäminen vei paljon aikaa ja energiaa.

– Tunsin, että parisuhde häiritsee päätä ja työntekoa.

Koska työn alla oli samaan aikaan väitöskirja, Harjunen päätti, että hän keskittyy siihen ja unohtaa suhteet hetkeksi. Sitten hän muutti työn takia ensin puoleksi vuodeksi Espanjaan ja kolmeksi vuodeksi Ruotsiin Uumajan pieneen yliopistokaupunkiin.

– Pienessä kaupungissa oli paljon opiskelijoita ja toisaalta sellaisia ihmisiä, jotka olivat asuneet siellä koko ikänsä. Tajusin, että nyt olen täällä yksin ja ilman mitään turvaverkkoja ja että minun on rakennettava elämäni itse uudessa ympäristössä. Oli minusta itsestäni kiinni, etten jäisi eristäytyneeksi ja yksinäiseksi. Silloin viimeistään itsenäistyin.

Ei kiitos normeille

Suomessa oli toissa vuonna 1,1 miljoonaa yksinasujaa. Asuntokunnista 42 prosentissa asui yksi henkilö. Luvut ovat kasvaneet tasaisen voimakkaasti viimeisten parin kolmen vuosikymmenen aikana. Sama kehitys näkyy kaikissa hyvinvointivaltioissa, etenkin Pohjoismaissa, joissa tasa-arvoaate ja hyvä sosiaaliturva varmistavat, etteivät ihmiset joudu kärvistelemään suhteissa pelkästään tullakseen toimeen.

Valtaosa sinkuista kaipaa parisuhdetta, mutta Väestöliiton tutkimuksen mukaan kuusi prosenttia miehistä ja naisista haluaa elää sinkkuina. Tutkimus on vuodelta 2008, joten perinteistä parisuhdetta kaipaamattomien määrä voi olla isompikin.

42 prosenttia Suomen huusholleista on yhden hengen talouksia. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, sinkkutalouksien osuus on jo 60 prosenttia.

Sinkkuus näkyy jo monena muutoksena yhteiskunnassa aina kauppojen minikokoisista karkkipusseista ja juustoista lähtien. Soolomatkailu on trendikästä, mutta matkustaminen on perinteisesti maksanut sinkuille enemmän, kun kukaan ei ole jakamassa majoituskustannuksia. Jotkut matkanjärjestävät ovat nyt alkaneet tarjota lisämaksuttomia yhden hengen huoneita, mutta niiden tarjonta on yhä rajallista.

Sinkkujen aikakausi on huomattu myös asuntotuotannossa. Esimerkiksi erilaiset miniasunnot herättävät paljon kiinnostusta. Vantaan Martinlaaksoon valmistuvat kesällä Suomen ensimmäiset miniasunnot. Kerrostalossa on ainoastaan 15,5 neliön asuntoja. Maailmalla trendaavat myös erilaiset asuntovaunujen kokoiset minitalot ja yhteisöasuminen.

Tukholmassa avattiin jo vuosia sitten pieniä annospakkauksia myyvä sinkkukauppa. Myös Suomessa vähittäiskauppa näkee nyt sinkut ostamista muuttavana megatrendinä. Kesko on laskenut sinkkujen ja autottomien asiakkaiden jopa kaksinkertaistavan lähikauppojen asiakasmäärät ja etsinyt siksi liiketiloja pienten asuntojen läheltä.

Vielä muutama vuosi sitten uutisoitiin kansainvälisistä tutkimuksista, joiden mukaan avioliitto paransi sekä henkistä että fyysistä terveyttä. Sinkut olivat niiden mukaan onnettomampia ja sairaampia.

DePaulon tutkimusten mukaan sinkkujen elämä on jopa monin tavoin antoisampaa kuin parisuhteissa elävien.

Nyt näitä tutkimuksia on kyseenalaistettu. Amerikkalaisen Santa Barbaran yliopiston psykologin Bella DePaulon mukaan niissä on ollut enemmänkin kyse ideologiasta kuin oikeista tutkimustuloksista. Siis siitä, että on haluttu esittää avioliitto oikeana ja kunnollisena valintana. DePaulo huomauttaa, että naimisissa olevat saavat nyky-yhteiskunnassa paljon taloudellisia etuja ja kulttuurista arvostusta, mikä jää sinkuilta puuttumaan.

DePaulon tutkimusten mukaan sinkkujen elämä on jopa monin tavoin antoisampaa kuin parisuhteissa elävien. Heillä on monesti esimerkiksi laajemmat sosiaaliset verkostot ja läheisemmät suhteet ystäviinsä, sukulaisiinsa sekä naapureihinsa. DePaulo on puhunut paljon myös yksineläjien paremmasta itsetuntemuksesta ja viihtymisestä työelämässä.

Vuonna 2005 Harjunen teki päätöksen, että jos hän vielä alkaa suhteeseen, sen täytyy olla jotakin todella suurta ja merkittävää.

Harjunen asuu tällä hetkellä itsekseen kissansa kanssa, mutta on asunut aikuisenakin kimppakämpissä ja arvelee asuvansa sellaisessa myös tulevaisuudessa, ainakin vanhempana.

– Itsellisten elämässä on Suomessa aika paljon keskustelematonta sarkaa. Esimerkiksi hoivan ja läheisyyden on ajateltu kuuluvan parisuhteeseen, joten miten niitä saa sellainen, jolla ei parisuhdetta ole. Myös erilaisten asumismuotojen tukeminen olisi järkevää.


Hannele Harjunen Jyväskylän Vakiopaine-baarissa. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen


Koulutettu, nirso nainen?

Koska Hannele Harjunen on valinnut elämäntilanteensa itse, hän näkee siinä huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Hänen ei tarvitse kamppailla taloudellisten ongelmien kanssa eikä hän ole yksinäinen, päinvastoin.

– Olen erittäin seurallinen ja viihdyn ihmisten kanssa. Itsenäinen eläminen ja asuminen on hyvä erottaa siitä, että haluaa olla jotenkin eristyksissä.

Hankalaa on välillä se, että seuraa pitää aina tavallaan erikseen järjestää.

– On tiettyjä aikoja ja paikkoja, jotka ovat yhteiskunnassamme parisuhde- ja perheaikaa, kuten vaikkapa sunnuntai-illat. Yksinasujia myös rangaistaan taloudellisesti joistakin asioista. Eniten kismittää kuitenkin se asenneilmapiiri, jossa ainoastaan perinteiset parisuhteet noteerataan tärkeinä suhteina.

”On tiettyjä aikoja ja paikkoja, jotka ovat yhteiskunnassamme parisuhde- ja perheaikaa.”

Vanhemmat eivät koskaan arvostelleet Harjusen valintaa.

– Edesmennyt isäni ei koskaan kommentoinut asiaa, vaikka puhuimmekin paljon kaikenlaisista asioista. Äidillä oli ehkä enemmän toivetta siitä, että elämänkulkuni olisi ollut tavanomaisempi. Mutta hänkin on hyvin nykyaikainen nainen, joka nyt yli seitsemänkymppisenä on suhteessa, jossa hän ja hänen kumppaninsa asuvat omissa asunnoissaan.

Harjunen ei ehdottomasti kieltäydy suhteesta, jos eteen tulee aivan vastustamaton tapaus. Hän ei kuitenkaan halua sellaiseen normiparisuhteeseen, jossa ollaan vain kahdestaan.

– Lähinnä kiinnostaisi aikuisten itsenäisten ihmisten kumppanuus, jossa molemmilla on vapaus olla ja mennä.

Hän on siis juuri sellainen koulutettu, nirso nainen, joita Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa parjataan?

– Feministinä minua huvittaa, että nainen esitetään nirsona, joka vain arvioi ja arvostelee miehiä. Nainenko ei tule ollenkaan arvioiduksi tässä kuviossa? Jotkut liikkuvat pelkästään mies- tai naisporukoissa, joissa vahvistetaan kliseistä käsitystä, että naiset vain haukkuvat miehiä ja miehet ovat seksistisiä. Itselläni on paljon monivivahteisempi kuva miehistä ja naisista.

Hyvästi, miehet

Minna Segersvärd, 43, sai miehistä tarpeekseen pari vuotta sitten. Silloin päättyi Segesvärdin toistaiseksi viimeisin parisuhde. Suhteessa oli ollut kaikenlaista omituista säätöä, josta Segesvärd yritti saada selvää.

– Olin itse siinä satasella mukana ja olin varma, että tämä on nyt se ihminen. Sitten aloin törmätä kaikenlaisiin ihmeellisiin valheisiin.

Segesvärd tuli siihen tulokseen, että mies petti ja valehteli, vaikkei lopulta koskaan mitään myöntänytkään. Segesvärd yritti pelastaa suhdetta ja kävi puhumassa siitä terapiassa. Mies ei halunnut tulla mukaan.

– Kävin terapiassa sitten itsekseni pari kertaa, ja siellä vahvistui ajatus, että haluan olla itsekseni.

– Se ei ollut ensimmäinen pettymys miessuhteissani, joten ajattelin, että nyt riittää enkä edes vilkuile ketään. Kun ne suhteet eivät tähän mennessä ole mitään tuoneet, niin antaa olla, Segesvärd sanoo.

” Kuvittelin, että suhteen pitää olla ikuista huumaa.”

Segesvärd on ollut aiemmin myös naimisissa. Avioliitto kesti kahdeksan vuotta ja oli Segesvärdin mukaan niin lähellä ideaalia kuin voi olla.

– Olin silloin niin nuori, etten osannut arvostaa sitä. Kun asuimme pitkään yhdessä, muutuimme enemmän kämppiksiksi ja ystäviksi. Kuvittelin, että suhteen pitää olla ikuista huumaa.

Suomalaissuhteissa nimenomaan nainen ottaa eron puheeksi. Väestöliiton tutkimusten mukaan naiset tekevät aloitteen kahdessa erossa kolmesta.

 


Minna Segesvärd myöntää, että pettymykset parisuhteissa ovat vaikuttaneet. ”Kun saa siipeensä niin että tuntuu, on mielestäni hyväkin ottaa itselleen aikaa tilanteen nollaamiseen.” Kuva: Milka Alanen

 

ilman karikkoja

Avioeron jälkeen Minna Segesvärd tapasi miehen. Suhde eteni niin, että parille syntyi poika, joka on nyt teini-ikäinen. Kun lapsi syntyi, mies toi sairaalasta Segesvärdin ja pojan kotiin ja häipyi.

– Hänen piti mennä kesätöihin toiselle paikkakunnalle, ja kun hän palaisi sieltä, me aloittaisimme oikean perhe-elämän. Halusin kovasti pojalleni ehjän perheen.

Miestä ei ole sen koommin näkynyt.

”On oikea lapsi ja sitten se iso lapsi, joka usein on monella tavalla oikukkaampi ja hankalampi.”

Segesvärd on ollut poikansa totaaliyksinhuoltaja käytännössä tämän syntymästä asti. Lapsen murrosikä ja sosionomin opinnot vievät nyt sen verran aikaa ja voimia, että suhdetta hän ei kaipaa energiaansa imemään. Sellaiset kokemukset hänellä pääasiassa on miehistä ollut.

– On oikea lapsi ja sitten se iso lapsi, joka usein on monella tavalla oikukkaampi ja hankalampi, hän nauraa.

– Näen paljon sellaisia suhteita, jotka eivät, miten sen nyt sanoisi, toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin tuntuu mahtavalta, ettei itse tarvitse rämpiä niissä karikoissa.

Ylpeästi yksin

Minna Segesvärd ei ole kuitenkaan tullut kyyniseksi saati toivottomaksi. Jos sattuisi käymään niin, että eteen kävelisi joustava, toisen huomioiva, keskustelukykyinen mies, joka haluaisi kuunnella häntä, niin mikä ettei.

– En enää lähtisi ihan kenen tahansa kanssa suhteeseen. Naisilla on varmasti paljon vaatimuksia suhteelta, mutta jos itse tuntee antavansa paljon, niin kyllä silloin saa toiseltakin sitä odottaa.

Opiskelevalle yksinhuoltajalle parisuhteella olisi ehkä eniten merkitystä taloudelle. Jos joku olisi maksamassa puolet laskuista, se toisi väljyyttä elämään.

– Tämä on kuitenkin minun oma valintani. Silloin on helpompi hyväksyä tiukkuus ja niukkuus.

Fyysistä läheisyyttäkään Segesvärd ei osaa tällä hetkellä kaivata.

– Se on tavallaan vähän itsellenikin yllättävää, mutta en tunne jääväni mistään nyt paitsi. Voin rinta rottingilla sanoa, että tässä me pojan kanssa mennään ja kahdestaan ollaan ja kaikesta on selvitty.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

VESIMIES

Saat paljon hyvää aikaan, jos etenet asioissa pikkuhiljaa ja kohtuudessa pysytellen. Hillitse rahanmenoa. Stressi hiljenee, kunhan et lipsu liiallisuuksiin.

 

KALAT

Mieti, mikä on tällä hetkellä mahdollista ja jatka siitä eteenpäin. Haistele uusia tuulia. Mieti, miten voisit vähentää rahankulutustasi.

 

OINAS

Pidä temperamenttisi kurissa, sillä muuten tiedossa on ongelmia. Harkitse sanojasi ennen kuin päästät sammakon suustasi. Rakkauselämässäsi myrskyää.

 

HÄRKÄ

Kuuntele, tarkkaile ja ota opiksi. Älä levittele henkilökohtaisuuksia suuren piirin tietoon. Suojele niin itseäsi kuin läheisiäsikin.

 

KAKSONEN

Panosta hyvinvointiisi. Vietä aikaa seurassa, jossa sinulla on turvallinen olo. Hetki on otollinen myös puhtaasti ulkonäöllisille muutoksille.

 

RAPU

Käy kaikki vaihtoehtosi läpi. Turvaudu kokemukseesi ja hoksottimiisi. On aika ottaa haltuun uusi projekti, joka voi viedä sinut pitkälle.

 

LEIJONA

On hyvä hetki uusien taitojen opetteluun ja itsesi kehittämiseen. Kohtele jokaista vastaantulevaa ihmistä hyvin, niin saat kokea ilahduttavia yllätyksiä.

 

NEITSYT

On aika kiinnostua uusista asioista. Älä aseta mielikuvituksellesi turhia rajoja. Mieti, mitä juuri sinä odotat ja toivot tulevalta.

 

VAAKA

Luota vaistoihisi, kun joudut pelaamaan riskillä. Joudut tänään vastakkain arvaamattoman ihmisen kanssa. Yritä parhaasi mukaan ymmärtää häntä.

 

SKORPIONI

Puhu ideoistasi ja odotuksistasi. Kuuntele korvat tarkkana hyviä neuvoja, joita nyt on tarjolla. Joku yllättää sinut erikoisella tarjouksella.

 

JOUSIMIES

Keskity itseesi ja tavoitteisiisi. On hyvä hetki kodin järjestelemiseen ja omien tarpeittesi miettimiseen. Romantiikka valaisee päivääsi.

 

KAURIS

Kuuntele ja tarkkaile kärpäsenä katossa. On turhaa kantaa huolta asioista, joihin et voi vaikuttaa. Anna muutosten tulla omassa tahdissaan.

 

 

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.