Ikivanha voodoo-uskonto noitatohtoreineen voi hyvin Länsi-Afrikassa. Beninissä voodoo on life coachingia ja monelle naiselle ammatti.

Ehkä ajattelet sitä kliseistä voodoo-nukkea, joka on pistelty täyteen neuloja? Tai muistat Bond-elokuvasta tutun kuvan, jossa mies tanssii hurjassa transsissa kasvot kirjavaksi maalattuna, silmät kiiluvina?

Totta, mutta ei koko totuus. Voodoo-uskontoon liittyy kyllä myös mustaa magiaa, mutta Länsi-Afrikassa se on ennen kaikkea tapa ratkaista elämän ongelmia, eräänlaista vanhan kansan life coachingia.

Ja kuten länsimaissakin, myös Beninissä elämäntaitovalmennus on tapa elättää itsensä. Monesti valmennusta antaa nainen, sillä naisten uskotaan olevan miehiä herkempiä tuntemaan jumalat ja rohkeampia kohtaamaan niiden armottomat voimat.

Beniniläisnaiset Giselle, Afi, Tronsiheu ja Bridget kertovat, millaista on elämä voodoo-jumalien kanssa.


Giselle Ash on paitsi taiteilija myös voodoo-papitar ja naimaton yksinhuoltaja.

”Tunnen itseni todella vapaaksi”

Beninin pääkaupungin Cotonoun laitamilla seisoo vaatimaton tönörivistö. Sen keskeltä silmiin pistää jyhkeä, rautaporteilla suojeltu kivitalo, jonka seinään on kirjailtu simpukoilla talon valtiattaren nimi, Ash.

Talon takapihalla, palmupuiden katveessa kolme nuorta miestä paukuttaa rumpuja vimmatusti. Pojat paukuttavat, paukuttavat ja paukuttavat. Vasta tunnin kuluttua talon kuningatar Giselle Ash on valmis tapaamaan meidät. 35-vuotias rastatukkainen artisti tunnetaan Beninissä taiteestaan, musiikistaan –ja voodoosta.

– Ihmiset yllättyvät, kun puhun voodoosta julkisesti televisiossa, sillä voodoota ei pidetä uuden kaupunkilaissukupolven uskontona vaan rahvaana vanhan kansan perinteenä, Giselle kertoo.

Täällä pääkaupungissa nuoret ylenkatsovat vanhaa uskontoa, eivätkä vanhemmatkaan siitä suureen ääneen puhu. Monilla on silti salainen suhde uskontoon.

Ennen kuin Giselle voi kertoa voodoosta, hänen on käännyttävä jumaluuksiensa puoleen. Jumalat eivät nimittäin pidä siitä, että niistä puhutaan ilman lupaa.

Giselle lähtee kohti porttia. Siellä on pieni savikumpu, jonka silmät on tehty kahdesta pikkuruisesta valkoisesta simpukasta. Möykky on jumalten sanansaattaja, portinvartijajumala Legba. Siltä on kysyttävä aina ensin lupa, ennen kuin muita jumaluuksia voi yrittää lähestyä.

Giselle kertoo, että lupa heltiää herkuilla. Voodoo-jumalat ovat kuulemma aina olleet persoja hyville tarjoiluille, ja voodoon seuraajat ovat lepytelleet niitä yrttisekoituksilla, palmuviinalla, lihalla ja öljyllä. Nykyään Coca-Colasta ja karkeista on tullut jumalten suosikkeja.

Vanhaksi uskonnoksi voodoo on notkea, ja sillä voi ratkoa modernejakin ongelmia. Esimerkiksi Beninin naapurimaassa Ghanassa koetettiin ratkaista jalkapallon MM-kisat voodoon avulla. Julkkispappi väitti luoneensa uuden jumalan vain sitä varten, että Christian Ronaldo saisi polvivamman eikä pystyisi pelaamaan Ghanan joukkuetta vastaan.

Pakoon ja takaisin

Giselle valelee savikummun yltä päältä punaisella palmuöljyllä ja vellimäisellä maissipuurolla. Lahjan jälkeen Giselle ja rummuttajat lepyttelevät Legbaa lauluilla.

Nyt Giselle on valmis puhumaan.

Giselle oli yhdeksän saadessaan voodoo-kasteen. Kasteessa hänen isäänsä hallinnut sateenkaarenjumaluus Da siirrettiin Gisellen haltuun.

– Perheessäni oli yhdeksän lasta, mutta esi-isieni jumalat valitsivat minut seuraajakseen jo ennen syntymääni.

Kasteen jälkeen Gisellen isä kiikutti tyttöä vuosikausia eri seremonioihin. Mitä niissä tapahtui, sitä ei Giselle saa kertoa. Sen verran hän uskaltaa sanoa, että yleensä seremonioissa tanssitaan, rummutetaan, uhrataan jumalille ruokaa ja juomia tai esimerkiksi kylvetään yrttiliemessä.

Seremoniat olivat Gisellelle raskaita ja uuvuttavia. Heti aikuiseksi vartuttuaan hän päätti, että nyt riitti. Hän muutti pakoon Norsunluurannikolle saakka.

Gisellen mukaan jumalat löysivät tiensä hänen uniinsa sateenkaarena ja vellovana merenä. Kuuden vuoden kuluttua hän päätti palata Beniniin ja lepyttää jumalat. Viimeisimmässä seremoniassa Giselle kastettiin papittareksi.

– Tunnen itseni todella vapaaksi ja onnelliseksi. Tajusin, että minun täytyy tehdä tämä, hän nyökyttelee päättäväisesti.

Elämäntapa ja nähtävyys

Giselle elää taiteella ja vakuuttaa, että juttelu kanssamme on erikoistilanne. Maksamme uhrattavat limpparit ja rumpupojille noin 15 euroa. Alun perin meille oli luvattu kiertelyä muissa luostareissa, mutta nyt Giselle kertoo, että käynti hänen tätinsä luostarissa maksaisi satoja euroja.

Voodoo onkin Beninissä myös turistibisnestä. Joillekin life coaching antaa elannon, jotkut yrittävät tehdä sillä rahaa, mutta omaisuuksia sillä ei kerätä. Jumalten pahasta tahdosta puhdistavat seremoniat voivat maksaa satoja tai jopa tuhansia euroja, mutta silloinkin jättisumma johtuu uhrilahjoista. Seremoniasta halutaan tehdä hyvät bileet, joihin kutsutaan paljon väkeä ja jossa uhrattavat vuohet eivät lopu kesken.


”Rahalla selviää yleensä kaikesta.”

Nigeriassa kasvanut Bridget Anyanwu lekottelee puun varjossa pihallaan Beninin Grand-Popon kylässä. Ympärillä parvi kanoja kuopii maata, kun Bridget kertoo harvinaisen avoimesti voodoo-kokemuksistaan.

Diivan elkein puhuva Bridget on omien sanojensa mukaan auttanut useita länsimaalaisia, jotka ovat kaivanneet henkistä tukea voodoo-kasteseremonioihin. Bridget on kertonut heille yksityiskohtaisesti, mitä luostarien ovien takana tapahtuu, sillä monia turisteja kokemus paitsi kiinnostaa myös jännittää.

Luostarit ovat suljettuja paikkoja, joihin ulkopuolisella ei ole luvatta mitään asiaa. Monet rituaalit, jumalat ja seremoniat pidetään visusti salassa. Siksi Bridgetillä on mielestään velvollisuus purkaa ennakkoluuloja.

– Olen puhunut voodoosta useille ulkopuolisille, eivätkä henget pidä siitä. Siksi menen pian puhdistumisseremoniaan, jossa jumalille uhrataan muun muassa nämä pihapiirin kanat ja kyyhkyt. Sen jälkeen en enää voi puhua voodoosta samoin kuin ennen, Bridget kertoo.

Kuten useat voodoon harjoittajat, myös Bridget on tutustunut jumaliinsa vetäytymällä luostariin. Monet vihjaavat, että elämä seinien sisäpuolella on rankkaa: köyhät saattavat joutua viettämään aikansa pimeässä huoneessa ja toivovat, että joku muistaisi heitä silloin tällöin ruualla.

Koska Bridgetillä on varakas aviomies, luostariaika oli hänelle yhtä juhlaa. Mies kustansi sinne loputtoman buffetin, ja kuukaudessa Bridget lihoi melkein 15 kiloa.

– Rahalla selviää yleensä kaikesta. Rajun myrskynjumalan Heviosson luostarissa maksoin isot summat, ettei minua viilleltäisi uhraukseksi Heviossolle. Merenjumala Mami Watan luostareissa taas on muutenkin leppoisaa, kun taas yövartijajumala Zangbeton luostariin pääsevät vain miehet. Zangbeto-luostareissa opetellaan taikuuksia ja mustaa magiaa. Sinne ei pääse, vaikka maksaisi miljoonia, Bridget valottaa.

”Jumalat veivät kaksi lastani.”

Naisylipapin eli -bokonon löytäminen vaatii työtä ja tiedustelutaitoja. Tavataksemme bokonon meidän on köröteltävä puoli tuntia mopon kyydissä. Tie kapenee mutaiseksi poluksi, ja sukellamme syvälle viidakkoon.

Matkan on oltava kaikkien kuoppien arvoinen: tänne on huristellut elämänoppien perässä yksi maan ministereistäkin.

Perillä mutapolun päässä on muutaman kymmenen asukkaan Aseme-kylä. Siellä meitä odottaa nauravainen nainen. Hän on Tronsihoue Djarmedo, ja hänellä on kuulemma erityinen kyky jutella suoraan jumalien kanssa.

Annamme Tronsihouelle palmuviinapullollisen ja toivomme saavamme elämänohjeita. Mutta ensin hänen on saatettava kääpiöhenki keskustelu­yhteyteen meidän henkiemme kanssa. Ja ennen kuin Tronsihoue on valmis kohtaamaan kääpiöjumalan, meidän on odoteltava tuntikausia.

Lopulta Tronsihoue avaa pienen pyhäkön oven. Astumme sisään, ja Tronsihoue pujahtaa sivuhuoneeseen verhon taa. Pian sivuhuoneen uumenista alkaa kuulua kovaäänistä kellon kilistystä ja Tronsihouen vahva ääni, joka vuorottelee kimeän piipityksen kanssa.

Tulkki esittelee piipittäjän kääpiöjumalaksi. Tronsihoue kutsuu kääpiöjumalan ensin kuuntelemaan ohjeet ja lähettää sen hakemaan meidän henkemme majapaikastamme läheisestä kylästä.


Sitten taas odottelemme.

Lounastauolla Tronsihoue paljastaa, että hän on parantanut sairaita, auttanut ministereitä ja tehnyt erään juopon ryypiskelystä lopun. Mutta hän sanoo myös maksaneensa voimistaan kovan hinnan.

– Olen opetellut palvelemaan jumaliani kahdessa eri luostarissa 13 vuoden ajan. Vuodet ovat olleet rankkoja. Uskon, että sinä aikana jumalat veivät kaksi lastani.

Parin tunnin jälkeen Tronsihoue vetäytyy verhon taa. Kilkatus ja piipitys alkavat taas. Tronsihoue kertoo, että kääpiöjumala on noutanut henkemme ja saamme vihdoin kuulla elämänohjeemme.

Kääpiö keskustelee henkien kanssa ja antaa sitten neuvonsa: pitäkää hyvät suhteet äitiin älkääkä pukeutuko punaiseen. Eivätkä uhrausseremoniat tekisi pahaa: niissä jumalat kesytetään niin, että onni on myötä koko loppuelämän.

Lue lisää:

Barbie Neitsyt Mariana, Ken Jeesuksena – taidekaksikon uskonto-Barbiet suututtivat kaikki

Emma liittyi uudestaan kirkkoon: "Minulla oli monta syytä"

Hengellisyys tulee muotiin – oletko valmis?

Henkisen herätyksen kokenut Kirsi Salo: "Vastoinkäymiset ovat lahjoja"

Voodoo eli vodun

Tuhansia vuosia vanha, satojen jumalien uskonto Länsi-Afrikassa ja Karibialla.

Jumaluudet edustavat erilaisia luonnonvoimia ja elementtejä, kuten merta, myrskyä, yötä ja rautaa. Niitä kuvaillaan usein inhimillisillä luonteenpiirteillä, kuten lempeinä tai mustasukkaisina. Niillä on myös ruoka- ja juomasuosikkeja.

Jokaisella ihmisellä on oma sisäinen jumaluutensa, joita voi olla useita ja joita ihmisen tulee palvella. Muuten jumala voi suuttua ja tehdä tuhoja eri elämänalueilla.

Chamath Palihapitiyan mukaan Facebookin luojat eivät ymmärtäneet, millainen Facebookista tulisi – ja nyt kaduttaa. 

Facebookin varhaisiin johtajiin kuuluva Chamath Palihapitiya varoittaa ihmisiä sosiaalisesta mediasta. Aiheesta uutisoi Suomessa Kauppalehti.

Palihapitiya puhui marraskuussa maineikkaassa Stanfordin yliopistossa siitä, miten rahalla voi muuttaa maailmaa, ja kertoi samalla katuvansa sitä, millaisen monsterin Facebookin tekijät loivat. 

– Luulen, että jossakin syvällä, syvällä mielemme sopukoissa tavallaan tiesimme, jotakin pahaa voisi sattua, Pahilipityia sanoo videoidussa Stanfordin-puheessaan.

Palihapitiya kuitenkin sanoo, etteivät Facebookin luojat ymmärtäneet, millainen Facebookista tulisi. Nykyinen somejättiläinen repii Palihapitiyan mielestä sosiaalisia kudelmiamme kappaleiksi. 

– Ollaan siinä pisteessä, että tarvitaan kunnon tauko joistakin näistä työkaluista ja asioista, joihin tukeudutte. Lyhytaikaiset, dopamiinivetoiset palautekoukut, jotka olemme luoneet, tuhoavat yhteiskunnan toimintaa.

Somettomuus luo jännitteitä

Palihipitiya luettelee sosiaalisen median vaikutuksia yhteiskuntaan: Kunnioittavaa ja ymmärryksen lisääntymiseen tähtäävä keskustelu on vähissä, samoin yhteistyötaidot. Harhaanjohtavat tiedot ja valetotuudet sen sijaan kukoistavat. 

Hän suositteleekin, että sosiaaliseen mediaan pidettäisiin etäisyyttä. Itse hän ei somea käytä, eivätkä käytä hänen lapsensakaan. Hän kertoo selanneensa Facebook-feediään alle kymmenen kertaa viimeisen seitsemän vuoden aikana. 

Palihapitiya ei kuitenkaan elele hiljaiseloa eristäytyneenä vaan on nykyään pääomasijoittaja Piilaaksossa. Miten hän siis pärjää ilman somea?

– Se on luonut valtavasti jännitteitä sosiaalisissa ympyröissäni, hän myöntää.

Palihapitiya kertoo luopuneensa somen käytöstä, koska ei halunnut tulla ”ohjelmoiduksi”. Valitettavat esimerkit eri puolilta maailmaa osoittavat, että ihmisiä voidaan manipuloida sosiaalisessa mediassa. 

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****