Kakista ulos vaan! Tunteissa kieriskely, niin sanottu rakentava rypeminen, on nimittäin terveellistä. Kuva: Shutterstock
Kakista ulos vaan! Tunteissa kieriskely, niin sanottu rakentava rypeminen, on nimittäin terveellistä. Kuva: Shutterstock

Kielteisiä tunteita ei kannata haudata sisälleen, vaan ulvoa ne ulos vaikka kylpyammeessa. Tunteissa kieriskely, niin sanottu rakentava rypeminen, on terveellistä.

Tämän me herkkäitkuiset olemme tienneet jo kauan: vollottamisella on kiistatta etunsa. Silti olemme häpeilleet taipumustamme, pelänneet, että meitä pidetään herkkänahkaisina tai hysteerikkoina. Nyt viimeistään on aika lopettaa noloilu ja sallia itselleen sekä muille kollotus.

Räkä poskella ulvominen nimittäin helpottaa. Tulee kevyempi olo, puhdistunut. Näin todistaa myös brittilehti Daily Mail, joka kertoo yhdysvaltalaispsykologi Tina Gilbertsonin kehittelemästä Constructive Wallowing -metodista. Vapaasti suomennettuna Rakentava rypeminen tarkoittaa sitä, että surkeissa fiiliksissä vellominen kannattaa, sillä se parantaa.

Vellominen keventää mieltä, vähentää stressiä ja on avain parempiin ihmissuhteisiin, terveyteen, itsetuntoon ja onnellisuuteen, sanoo metodin äiti. Hän keksi sen etsiessään terapiaa omaan masennukseensa tajuttuaan, että oli aina pitänyt negatiiviset tunteensa sisällään. Lapsenakaan kukaan ei ollut rohkaissut häntä itkemään pahaa mieltä pois, vaan aina oli kehotettu olemaan reipas.

Gilbertson neuvoo tuoreessa Constructive Wallowing -kirjassaan kokeilemaan rakentavaa rypemistä ainakin viikon tai kaksi. Etsi hiljainen paikka, kuten makuuhuone tai kylpyamme, ja yritä asettua aloillesi vähintään tunniksi. Sulje kännykkäsi. Varaa nenäliinoja.  Hengitä syvään vähintään kymmenen kertaa ja rentoudu. Sitten keskity tuntemuksiisi ja tunteisiisi seuraavien viiden askeleen mukaisesti:

1. Kerro itsellesi tilanne. Esimerkiksi: Ystävä on pettänyt sinut tai joku muu on pahoittanut mielesi puheillaan.

2. Tunnista omat tunteesi ja yritä sanallistaa ne. Kuten: Tunnen itseni nöyryytetyksi.

3. Hylkää itsekritiikki. Kateus, pettymys, suuttumus ja muut negatiiviset tunteet eivät tarkoita, että olet kateellinen, katkera ja heikko ihminen. Hyvätkin ihmiset tuntevat ikäviä tunteita. Et ole liian herkkä. Sinulla on oikeus tunteisiisi.

4. Yritä ymmärtää itseäsi. Esimerkiksi: On ihan okei, että olisit halunnut ylennyksen tai palkankorotuksen, jonka kollegasi sai.

5. Fiilistele ja vello rauhassa. Vain istu tunteesi kanssa, itke sen tähden, puhu itsellesi siitä, halaa tai nuiji tyynyä – mitä tahansa koet tarvitsevasi.

Lue myös:

Itkeminen on nykyaikaa – katso mallia miesurheilijoilta

Jukka Rasila: "Minulta tulee itku hirveän herkästi"

Lentokentällä voi ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua. Jos paikalta saa poistua, nappaa taksi alle ja hurista jatkamaan lomaa.

Kyllä, se on tapahtunut minullekin. Viime syksynä jämähdimme Kreetalle Hanian kentälle, kun lentokoneemme meni rikki.

Olimme reissussa kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen voimin. Nuorempi joi äidinmaidonkorviketta, ja olimme pakanneet matkaan juuri sopivan määrän maitotetroja. Eli emme yhtään ylimääräistä.

Sillä aikaa, kun muut (aikuiset) tuskailivat, kiukuttelivat ja huokailivat, meidän perhe päätti ottaa rennosti. Ensimmäisenä menimme ostamaan karkkia. Sen jälkeen laitoimme isommalle lapselle tablettitietokoneelta piirretyt pyörimään ja odotimme, että saamme aikataulusta lisätietoa. Olimme tyytyväisiä, ettemme lähteneet matkaan rikkinäisellä lentokoneella.

Klassinen tilanne on, että lentohenkilökunta yrittää pitää matkustajat lähtövalmiina, koska myöhästyminen maksaa heille paljon. Siksi porukka ei pääse pois lentokentältä ennen kuin on varmistettu, että remmi kannattaa kuljettaa muualle odottamaan. Niin kävi myös meille. Lopulta kapteeni tuli ilmoittamaan, että lähtö siirtyy kymmenen tuntia. 

Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin.

Matkustajille kerrottiin, että lentokentän ulkopuolella on kahvila, josta saisi lounasta. Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin. Varasin netistä hotellihuoneen, josta oli merinäköala. Se oli naurettavan halpa, koska saimme viime hetken varaajina tuntuvan alennuksen. Sitten köpöttelimme rantakadulla, ostimme vauvalle korvikejauhetta apteekista, söimme mereneläviä ja kävimme lasten kanssa hevosajelulla. Kaikilla oli mukavaa. Välillä lepäsimme hotellihuoneessa.

Kun uusi ilmoitettu lähtöaika alkoi lähestyä, otimme taksin lentokentälle. Lähtöportilla kuulimme, että muut suomalaiset oli noukittu tienvarsikahvilasta bussiin ja kuljetettu viiden tähden resorttiin, jossa porukka oli istunut aulatilan sohvilla lähes koko odotusajan. Kaikkien uikkarit oli pakattu matkalaukkuihin, laukut olivat lentokentällä ja lähin kauppa sijaitsi useiden kilometrien päässä evakkohotellilta.

Ihmiset olivat todella kypsiä. Tilannetta ei helpottanut se, että lento viivästyi vielä entisestään. Toisin kuin muilla, meillä oli ollut mahtava viimeinen päivä etelänlomalla. Kaiken lisäksi meille maksettiin tuosta ihanasta aurinkopäivästä 1 600 euroa korvauksia.

Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Useamman sadan euron korvauksen voi saada, jos lento myöhästyy yli kaksi tuntia

Vaikka olisin joutunut istumaan vuorokauden lentokentällä pelkkää kolmioleipää järsien, olisin silti kokenut, että tuo korvaus on ihan kelpo raha siitä kärsimyksestä. Toki olisin ollut huolesta soikeana, kun vauvani äidinmaidonkorvikkeet olisivat loppuneet, mutta ehkä siitäkin olisi jotenkin selvitty.

Monesti olen odottanut myöhästynyttä lentoa myös ilman lapsia. Silloin voi vaikka ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua – sekä suunnitella käyttökohteita korvausrahoille. Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Tilaajille
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen

Ohjaaja Mika Myllyaho kärsi nuorena paniikkihäiriöstä, mutta oppi elämään sen kanssa, kun oma ala löytyi. – Muistan miten helpottavaa oli saada diagnoosi ja tulla viimein ymmärretyksi.

Ohjaaja ja Kansallisteatterin johtaja Mika Mylly­aho, 51, ei meinaa mahtua teatterinsa pienimmän näyttämön, Omapohjan, katsomopenkkiin. Pitkät koivet näyttävät jatkuvan kolmosriviltä aina seuraavan rivin yli ensimmäisille tuoleille asti,...