Kaikki mitä tarvitset. Kuva: Mikko Hannula
Kaikki mitä tarvitset. Kuva: Mikko Hannula

Tuhersitko taas silmämeikkisi pumpulipuikolla? Käyhän se niinkin, mutta jos haaveilet täydellisestä meikistä, kannattaa tutustua siveltimiin.

Ammattimeikkaajat vannovat laadukkaiden siveltimien nimeen, mutta moni meistä tavismeikkaajista ei edes tiedä, mitä sivellintä pitäisi käyttää mihinkin puuhaan. Sen sijaan sorrumme suhertamaan luomivärimme pakkauksen mukana tulevalla liian pienellä aplikaattorilla tai jopa pumpulipuikolla.

Siveltimiä ei kannata suotta pelätä: kun opettelee perusasiat niiden anatomiasta, käyttötavoista ja puhdistuksesta, ne ovat maineensa veroisia apureita meikkaamisessa. Tutustu siis ainakin sivellinviisikkoon, eikä täydellinen meikkisi jää enää kiinni ainakaan sudeista!

1. Punaajan suosikki

Huulipunasivellin ei ole joka meikkaajan pakollinen hankinta, mutta jos olet punaisten huulien ystävä, siveltimestä tulee suosikkisi. Kirkkaiden värien levitys onnistuu siveltimellä tasaisesti, ja lopputulos on kestävä. Jos huulesi ovat kapeat, ohut karvaosa auttaa levittämään punan huulten rajojen sisäpuolelle. Kätevin huulipunasiveltimen malli on hylsymäinen, jossa siveltimen saa piiloon korkin alle tai hylsyn sisään.

Huulipunasivellin kannattaa puhdistaa aina käytön jälkeen, jotta väri ei jämähdä siveltimeen. Helpoiten se käy meikinpuhdistusliinojen tai varta vasten pensseleille kehitettyjen sivellinpuhdistusliinojen avulla.

2. Kaunis katse

Hyvä luomivärisivellin on litteä, napakka ja pyöristetty. Tiheä sivellin kerää hyvin väriä.

Tiheä ei silti ole paras luomivärin häivyttämiseen, johon sopivat paremmin pulleat ja pyöreät tai pulleat ja leveät. Olennaisinta on napakkuus; löysällä siveltimellä häivyttäminen on kuin tyhjää sutisi.

Häivyttämisessä tärkeintä on sekoittaa eri sävyt toisiinsa. Levitä ensin vaaleinta sävyä koko luomelle (1), sen jälkeen tumminta sävyä haluttuun kohtaan (2). Lopuksi häivytä keskitummalla sävyt toisiinsa ja luo silmiisi haluamasi muoto (3). Tummaa luomiväriä on helpompi häivyttää vaaleamman värin päälle kuin suoraan puhtaalle iholle.

Rajauksiin sopii parhaiten litteä, tylppä ja jäykkä sivellin.

3. Hyvät pohjat

Meikkivoidesivellin nopeuttaa meikkivoiteen levittämistä, sillä suurella siveltimellä syntyy tasainen pinta helposti. Levitä meikkivoidetta kasvojen keskiosasta kohti reunoja. Erityistä peittoa kaipaavissa kohdissa voit tehdä siveltimellä ristikkäisiä vetoja.

Paras meikkivoidesivellin on noin 2–3 senttiä leveä ja synteettistä karvaa – aito karva vain imaisee rasvan ja nesteet itseensä, jolloin siveltimen ilmavuus kärsii. Panosta tiheään meikkivoidesutiin, sillä harvakarvaisessa siveltimen vedot voivat jäädä näkymään.

4. Hehkua poskiin

Paras poskipunasivellin on pyöristetty ja noin 3–4 senttiä leveä. Karvaosa ei saa olla liian jäykkä; liian tiiviillä sudilla poskipuna vain pakkaantuu kahdeksi läikäksi, kun punan pitäisi olla heleä aavistus poskipäillä.

Lisää punaa mieluummin pikkuhiljaa sen sijaan että lätkäiset tuhdin kerroksen, jota alat häivyttää. Poskipunasiveltimiä löytyy erilaisia, joko kokonaan pyöreitä tai hieman viistoja. Jos nautit sporttisesta rusoituksesta poskillasi, valitse pyöreä sivellin. Jos taas pidät kapeammista punaposkista, viisto sopii sinulle paremmin. Viistoa sivellintä voi myös käyttää varjostuksiin ja korostuksiin. Muista pestä sivellin aina, kun vaihdat tuotetta.

5. Puuterointiin

Puuterisiveltimen tunnistat siitä, että se on meikkisivellinten suurikokoisin yksilö, noin 4–5 senttiä leveä. Puuterisivellin levittää kiinnittävän puuterin meikkivoiteen päälle kevyesti ilman, että lopputulos on tönkkö tai ylimeikattu.

Ota siis rohkeasti askel kohti täydellistä ihoa! Kun vaihdat kivipuuterista ja vipasta irtopuuteriin ja siveltimeen, huomaat varmasti eron. Meikki pysyy yhtä hyvin, ellei jopa paremmin, mutta puuteri ei tunnu pakkelikerrokselta ­meikkivoiteen päällä.

Puuterisivellintä voi käyttää myös puuteristen kuultotuotteiden levitykseen tai tarpeen vaatiessa jopa aurinkopuuterin kevyeen tupsutteluun.

Ps. Muista putsaus!

Puhdistamattomat siveltimet ovat oikeita bakteeripesiä. Siveltimet on hyvä pestä kerran viikossa, voiteille tarkoitetut sudit jokaisen käyttökerran jälkeen. Oikeaoppisella huollolla siveltimet myös säilyvät hyvinä.

Siveltimet voi pestä esimerkiksi hellävaraisella Marseille-saippualla.

1. Kostuta sivellin, ota siihen pesuainetta ja pyörittele sitä kämmenelläsi.

2. Huuhtele karvat huolellisesti kädenlämpöisellä vedellä.

3. Jätä sivellin kuivumaan pyyhkeen päälle lappeelleen. Näin liimaukset eivät kärsi.

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.

 

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?