Jos tämä uutinen ei piristä päivää, niin ei mikään! Poliisikoira Börje on kuntoutunut työkykyiseksi.

Virkatehtävissä elokuussa haavoittunut Börje-koira on palannut töihin, Itä-Uudenmaan poliisi kertoo Facebook-sivuillaan.

Samalla poliisi on julkaissut Börjen työhönpaluuvideon.

Videolla Börje näyttää jo erittäin reippaalta ja hyvin toipuneelta poliisikoiralta. Se kuljettaa suussaan palloa ja hyppii leikkisästi.

Poliisin Facebook-video on kerännyt nopeasti paljon kommentteja, joissa iloitaan Börjen työhönpaluusta.

Belgianpaimenkoira Börje loukkaantui työtehtävissä elokuussa Loviisassa. Se sai vakavia vammoja jäljitettyään vaarallisen henkilön. Koira joutui eläinsairaalaan leikattavaksi ja sairauslomalle.

 

Börjelle sai sankariteostaan Suomen poliisikoirayhdistyksen hengenpelastusviirin, sillä se esti paikalla olleiden konstaapeleiden kuoleman tai vakavan loukkaantumisen, kertoi Itä-Uudenmaan poliisi aiemmin syksyllä.  

Vierailija

Voiko poliisikoira enää onnellisemmalta näyttää? Loukkaantunut Börje palasi töihin

Minusta poliisin pitäisi ottaa muitakin eläimiä palvelukseensa, kissoja, sikoja jne... Hevosellekin voisi ottaa erilaisia vaihtoehtoja kuten strutsi aasi tai kamelikin olisi aika jees. Minua huolestuttaa, että esiintyykö poliisissa suvaitsemattomuutta erilaisia eläimiä kohtaan ja syrjitäänkö niitä palvelustehtäviin valitessa. Kyllä muillakin eläimillä on oikeus osoittaa olevansa viirin arvoisia.
Lue kommentti

Jos Gran Canaria on jo nähty, mutta kohtuullinen lentomatka houkuttaa, lähde La Gomeralle.

Gran Canaria on Kanariansaarten klassikko, josta löytyy aurinkoa, viinitarhoja, mukavaa ajanvietettä sekä hyvät ostosmahdollisuudet.

Joko olet kokenut nämä helmet?

  1. Puerto de Mogan, Kanarian Venetsia, on sympaattinen päiväkohde. Nappaa herkkujäätelö Gelatomaniasta ja istahda ihastelemaan alueen veneitä. Avenida Varadero 20, Puerto de Mogan.
  2. Vuokraa auto ja tee retki Gran Canarian ihaniin vuoristokyliin. Suuntaa Teroriin ja kuvaa uskomattomat, kanarianmännystä tehdyt parvekkeet!

Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock
Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock

Jos kaipaat jotain uutta, valitse kohteeksi La Gomera. Sen vihreiden kukkuloiden kauniissa kylissä paikalliset toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Erinomaiset patikointimahdollisuudet ja koskematon luonto houkuttelevat luonnonystäviä tälle pienelle Kanariansaarelle.

  1. Casa rural, La Gomeran oma majoitusmuoto eli mökki- tai maatilamajoitus luonnon helmassa, tarjoaa persoonallisia yöpymisvaihtoehtoja. Nuku ihanassa Hotel Rural Ibo Alfarossa, jonka terassilta on upeat näkymät Atlantille. Kahden hengen huone alkaen 70 € / yö.
  2. San Sebastíanissa, saaren pienessä, mutta maalauksellisessa pääkaupungissa, on viihtyisiä ravintoloita ja putiikkeja. Testaa kehuttu La Salamandra -ravintola. Calle Real 16, 38800 San Sebastían.
  3. Valle Gran Rey on täynnä loistavia vaellusmahdollisuuksia. Pulahda vaelluksen jälkeen mereen joltain kylää ympäröivältä rannalta. Valle Gran Reyn upeaa aluetta voi ihastella myös Mirador Ermita del Santon näköalapaikalta.

Turhasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa, mutta kulutuskäyttäytymistä pitäisi järkeistää jollakin ihan muulla tavalla.

Yhden roska on toisen aarre! Tällainen kaunis ajatus on monella kierrättäjällä mielessä. Valitettavasti se ei enää pidä paikkaansa.

Tavarat ovat yhä kertakäyttöisempiä, lähes roskaa jo syntymähetkellään. Sukkahousut kestävät yhden illan, koska sellainen on markkinoiden logiikka, ja Kiinasta saa tilattua melkein mitä vain eurolla tai parilla, kunhan ummistaa silmänsä hetkeksi laadulta, tekijänoikeuksilta, työoloilta, haitallisilta kemikaaleilta ja ympäristöltä.

Toki on myös aarteita, joista saa käytettynäkin hyvän hinnan – hittimerkkien lastenvaatteita, aikaa ja muotivirtauksia kestäviä huonekaluja, design-astioita, merkkikenkiä – mutta eivät ne ole roskaa myyjällekään. 

Konmari ei riitä

Japanilaisen järjestelyguru Marie Kondon Konmari-siivouskirjasta tuli jättihitti muutama vuosi sitten. Kirjassa kehotettiin heittämään pois kaikki, mikä ei tuota iloa – ja ihmisethän heittivät.

Siivosin itsekin konmaripäissäni silloisen huushollini. Tuloksena oli kassikaupalla roskaa, mutta myös paljon hyvää tavaraa, jonka suunnittelin myyväni pois halvalla opiskelijajärjestön kirpputorilla. 

Kauppa vain ei käynyt. Potentiaaliset ostajat olivat parikymppisiä, hyvin pienituloisia ja vasta muutama vuosi sitten omilleen muuttaneita, mutta heilläkin oli kaikilla niin paljon tavaraa, etteivät he halunneet mitään lisää edes ilmaiseksi. Sain myytyä ja annettua pois muutaman tavaran, ja loput kiikutin yliopistolla sijainneeseen kierrätyshuoneeseen, josta sai ottaa ilmaiseksi tavaraa. 

Poistuin keirrätyshuoneesta helpottuneena, mutta samalla itseäni inhoten. Olin päässyt eroon tavarasta, mutta tavara oli edelleen olemassa, ja luultavasti vain pieni osa siitä ilahdutti enää koskaan ketään.


Tavaroita lopuksi elämää

Konmari-ajattelu hillitsi ostohalujani jonkin aikaa, mutta nyt useampaa vuotta myöhemmin minulla on taas paljon enemmän tavaraa kuin oikeasti tarvitsen. Ja taas vain murto-osa tavaroista, jotka ovat minulle roskaa, on jollekulle aarteita.  

Tosiasioiden sisäistäminen vie valitettavan paljon aikaa, mutta alan pikkuhiljaa tajuta: jokaiseen tavaraan pitäisi sitoutua loppuiäksi. Tavaroiden heittäminen pois ei ratkaise niiden ylituotantoa ja laatuongelmia. Pitää ostaa vain parasta, tarpeellisinta ja ihaninta, ja sitäkin harvoin.

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.

Haastattelin hiljattain Kati Välimäkeä, joka kirjaa ylös ja kuvaa jokaisen tavaran, joka tulee hänen kotinsa kynnyksen yli. Hän on todennut, että paras tapa hillitä turhan tavaran kertymistä on se, ettei päästä kotiinsa turhaa tavaraa. Kati on oikeilla jäljillä.

Ostohalujen hillintään tarjotaan usein lääkkeeksi sitä, että ostoksia tehdessä pitäisi pohtia, tarvitseeko ostamiaan tavaroita todella. Se voi auttaa jonkin verran, mutta tarpeita on ihan liian helppo keksiä. Parempi kysymyslitania ennen kaupan kassan tai Facebook-kirppiksen kommenttikentän lähestymistä  olisi seuraava:

Haluanko sitoutua tähän tavaraan loppuiäkseni tai kunnes tavara on kulunut puhki?

Rakastanko ja tarvitsenko tätä niin paljon, että haluan muuttaa tämän myös seuraavaan ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaankin asuntooni?

Lupaanko olla antamatta tavaraa ilmaiseksi kiertoon ja myydä sen vain, jos joku todella haluaa sen ja maksaa siitä hyvän hinnan?

Tällaisen seulan läpäisisi aika harva tavara. 

Harmi vain, että hienolla kysymyspatteristolla ei saa kotia minimalisoitua yhtä kätevästi kuin vaikka Konmari-metodilla, eli heittämällä puolet omaisuudestaan kaatopaikalle. 

Tavarasta luopuminen on parhaimmillaan kivaa ja vapauttavaa. Se, että joutuu säilömään asunnossaan kaikkia niitä tavaroita, jotka on joskus heikomman harkinnan hetkenä ostanut, ei ole kivaa, mutta se on opettavaista. 

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.