Hei siellä sorvin ääressä. Innostaako? Eikö yhtään? Tarvitset nyt jotain, joka tekee töistä kiehtovampaa.

Onhan se juhlavaa, jos sattuu kuulumaan siihen porukkaan, jolla on töitä. Saa palkkaa. Tietää, mihin mennä aamuisin. On ehkä jopa vuosilomaa. Kuulutko heihin? Onneksi olkoon!

Entäs onko töissä kivaa? Vai ottaako päähän? Kiristääkö hartioita? Kohta alkaa taas pitkä, pimeä syksy oravanpyörässä: samat naamat, samat tylsät työt, samat... vai hetkinen. Voisiko työintoa lisätä?

 

Ei ole flow’ta!

Työstään innostunut ihminen huokuu tarmoa ja iloa. Tehtäviinsä uppoutunut ei edes huomaa ajan kulua, eivätkä pienet vastoinkäymiset lannista häntä, vaan pikemminkin sisuunnuttavat entistä parempiin suorituksiin. (Työterveyslaitos)

Sehän kuulosti melkein ilkeilyltä, varsinkin heti loman jälkeen. Mutta ei ollut tarkoitus! Työterveyslaitoksella on tutkittu, että kaksi kolmesta suomalaisesta kokee innostuneisuutta, suorastaan työn imua vähintään kerran viikossa. Kaikenlaiset työt voivat imaista mukaansa – eivät vain sellaiset, joissa istutaan maisemakonttorissa työnantajan tarjoama jääkahvimuki kädessä ja työstetään samalla luovuusstrategiaa.

Miten imuun sitten pääsee, ihan tavallisessa työssä?

– Täytyy olla selvät tavoitteet – eivät liian helpot eivätkä liian vaikeat, sanoo Lauri Järvilehto, joka on kirjoittanut paremmasta työelämästä kirjan Upeaa työtä.

– Isoin syy siihen, että ihmiset eivät viihdy töissä, on epämääräisyys. Esimiehen pitää määritellä selvästi, mitä tehdään ja miksi ja milloin on oltava valmista. Silloin työhön voi tulla virtausta.

Imusta, intohimosta ja innostumisesta puhutaan kyllä paljon. Ihmiselle tulee helposti sellainen olo, että on väärässä työpaikassa, jos ei joka arkiaamu taivu kiihkosta päästessään työpisteelle. Työhyvinvoinnista kirjoittava yrittäjä Elina Yrjölä on sitä mieltä, että innostumispuhetta on liikaakin.

– Työ- ja muu elämä on yleensä ihan tavallista. Se suuren innon ja flow’n hetki tulee silloin tällöin tavallisuuden väliin. On itse asiassa tutkittu, että se tulee usein uuvuttavan puurtamisen jälkeen. Pitää siis jaksaa paiskia töitä tylsästi ja sinnikkäästi, jotta saa palkinnoksi innostusta, Yrjölä toteaa.

 

En pysty vaikuttamaan!

Ihmisillä, jotka pitävät työstään, on yksi yhteinen piirre: he tuntevat kutsumusta. Linja-autoharrastajan mielestä on mielenkiintoista olla töissä aikatauluneuvonnassa. It-tyyppi nauttii, koska tykkää it-asioista.

Lauri Järvilehton mukaan oikea kysymys alanvalinnassa on: minkä intohimon parissa haluan viettää eniten valveillaoloaikaani?

– Mutta pienellä tuunauksella mitä tahansa työtä saa muokattua lähemmäs omia intohimoja.

Tärkeitä viihtyvyysjuttuja ovat vapauden ja merkityksellisyyden tunne. Vapautta voi Järvilehdon mielestä lisätä tehdastyössäkin.

– Voi miettiä, millä tavalla juuri minä haluan tehdä tämän työvaiheen. Usein työnkuvaa voi muokata omien taipumusten mukaan, kun ottaa puheeksi.

Merkityksellisyyden kokemus taas tekee ihmisen onnelliseksi. Ihmisen pitää tuntea, että hänestä on hyötyä ja että hänellä on arvoa.

– Merkitystä kannattaa etsiä. Joku voi löytää sen firman vuosikertomuksesta – siitä, että töissä tehdään tärkeitä asioita. Jollekin toiselle se löytyy omasta roolista työporukassa, Järvilehto kannustaa.

 

Pomo on berberistä!

Töistä saa rahallisen korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Siksi en ajattele, että siellä tarvitsisi olla erityisen kivaa. Mutta välillä mietin, kuinka paljon pitää sietää? Kuinka paljon kiukuttelua ja epäluottamusta esimieheltä? Loviisa, 30

Loviisa on kyllä jäljillä. Jos tarkoitus on ennen kaikkea hoitaa lapsia, myydä kolmioleipiä tai suunnitella mobiilipelejä, viihtymisen voi ajatella bonuksena.

Bonuksena tulee myös esimies. Hän voi olla hyvä tai huono. Jos alainen jää odottelemaan johtamiskoulutusten hedelmiä, voi vanhuus yllättää ennen esimiestaitojen paranemista. Siksi kannattaa vaikuttaa niihin asioihin, mihin pystyy. Lähinnä itseensä, siis.

– Esimiehiin kohdistuu kovia odotuksia. Psykologi sanoisi ehkä, että samantyyppisiä odotuksia kuin lapsella vanhempiaan kohtaan. Kovat odotukset ovat ymmärrettäviä, mutta pomokin on vain ihminen eikä pysty kaikkeen. Siksi kannattaa miettiä, voiko itse vaikuttaa muihin ja muuttaa asennettaan niin, että työ tuntuu siedettävältä, Elina Yrjölä miettii.

Aina voi ottaa asiat puheeksi. Pomon kanssa, hänen pomonsa kanssa, työterveyshoitajan kanssa, työsuojeluvaltuutetun kanssa.

– Jos pomo kiukuttelee, kun hänelle esittää kritiikkiä, voisiko jonain hyvänä hetkenä kysyä, millä tavalla hän toivoisi saavansa parannus-

ehdotukset? Tai menisikö kritiikki läpi, jos tarjoutuisi itse korjaamaan epäkohdan?

 

Tekee mieli ottaa loparit!

Pyöriikö se usein mielessä? Että nyt menen ja irtisanoudun? Vai kiinnostavatko loparit eniten ensimmäisenä loman jälkeisenä maanantaina? Lomaltapaluuahdistus kuuluu asiaan.

– Mutta muussa tapauksessa: jos pännii todella paljon, pitäisikö alkaa etsiä uutta työtä? Tai miettiä ammatinvaihtoa? Elina Yrjölä pohtii.

Yrjölä on sitä mieltä, että ihmisten kannattaisi irtisanoutua useammin. Jos on kovin pitkään yhdessä paikassa, perspektiivi katoaa eikä tajua, että kaikissa paikoissa on hyvät ja huonot puolensa. Kun näkee erilaisia työkulttuureita, oppii uusia tapoja ratkoa ongelmia.

– Monelle on toki suurempi huoli se, ettei saa jäädä työhönsä vaikka haluaisi. Silti väitän, että ihmisillä on enemmän liikkumavaraa kuin he luulevat. Moni asia on kiinni omista päätöksistä: voisiko vaikka luopua ulkomaanreissuista, jos sillä hinnalla saa kivemman mutta pienipalkkaisemman työn, Yrjölä ehdottaa.

Lue myös:

Työyhteisön työhyvinvointi, Työterveyslaitos

Miksi työstä pitää saada kiitosta

Näin lakkaat murehtimasta työasioita vapaa-ajalla

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

 

Vai kokeilisitko jotain villiä?

1. Aloita aamu vihersmoothiella.

 

Joo joo, näin ne jenkkien bisneslehdet neuvovat. Uusi, terveellinen rutiini antaa pään päälle sädekehän, joka haihtuu vasta iltapäivällä.

2. Kirjaa ylös, mitä kivaa tapahtui työpäivän aikana.

 

Tämä on positiivista ajattelua. Kiinnität huomiota kivuuksiin niin alkaa tuntua kivemmalta. Voi toimiakin.

3. Käytä viisi minuuttia suunnitteluun.

 

Auttaa saamaan asioita aikaan. Listaa illalla seuraavan päivän tärkeimmät jutut ja merkkaa tärkein ykköseksi.

4. Käy rohkeasti käsiksi.

 

Aloita to do -listan ykkösestä heti äläkä vasta Facebookin ja sähköpostin tsekkaamisen jälkeen. Muista nautinnollinen yliviivaaminen aina suorituksen jälkeen!

5. Ota itsellesi sivuprojekti.

 

Eli Henkilökohtainen Kehityskohde. Viikkopalaverin ajatteleminen meditaatioharjoituksena. Ritva-pomon ajatteleminen zen-harjoituksena. Passiivis-aggressiivisten käyttäytymismallien muuttaminen. Yhden työkaverin ilahduttaminen päivässä.

 

Mikä tekee työelämästä kivempaa?

"Yritän saada kiksejä onnistumisista: niistä hetkistä, kun saan paljon aikaisiksi. Taulukon valmiiksi ja eteenpäin ajoissa, jopa etuajassa. Muulloin mietin aika paljon kuukausipalkkaa: työ on puuhastelua, jota teen saadakseni sen." Sihteeri

"Henkilökohtaiset tavarat työpaikalla. Oma lempitee, omat aamumurot, sermeissä valokuvia ja muistoja." Toimittaja

"Minun työssäni samat asiat toistuvat päivästä toiseen. Nauru työkavereiden kesken tekee rutiineista siedettäviä." Keittiötyöntekijä

"Kolmekymppinen, urheilullinen työkaveri on työpäivieni ilo. Pieni sutina pitää virkeänä. Harrastamme aivan viatonta flirttiä ja tavallista juttelua. Häntä on mukavaa katsella palavereissa." Tuotepäällikkö

"Olen ajatellut niin, että työelämä menee siinä sivussa, minua motivoi vapaa-aika, jossa oikea elämä on. Hoidan hommat vähän vasemmalla kädellä ja mietin samalla mieluisampia juttuja. Kuuntelen musiikkia, sometan, edistän omia projekteja." Peligraafikko

"Yrittäjälle kivuus tulee siitä, että tekee töitä itselleen. Olen kyllä alalla, jolle olen halunnut, mutta itselle palkan maksaminen motivoi tylsien kohtien yli. Ja vapaus: ettei kukaan muu määrää!" Soitonopettaja

Viimeistään häämatkalla Rosa pääsi siihen kuuluisaan tunteiden vuoristorataan, joka kuuluu erottamattomasti Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan.

Uusimmasta Ensitreffit alttarilla -kaudesta käyty keskustelu on ollut yhtä Heikkiä Heikin perään. Köyhyystutkijan Heikin, 35, askeettinen asunto, tuomitseva asenne ja kehnosti istuva puvuntakki ovat herättäneet ihmetystä, mutta toisaalta Heikin verkkainen älykköys on saanut osakseen myös kiitosta ja ihailua

Puolesta ja vastaan sinkoilleen Heikki-keskustelun varjoon on jäänyt se tosiasia, että Heikki tuskin on kauden suurin drama queen. Pohjimmiltaan lempeän oloinen, tasaisella äänellä puhuva ja kivikasvoinen mies ei varmaankaan aiheuta uusia somemyrskyjä nyt kun avioelämä Miinan kanssa näyttää lähteneen rullaamaan mukavasti. 

Sen sijaan draamapotentiaalia on kauden kuopuksessa Rosassa, joka meni naimisiin Eetun kanssa. Toistaiseksi Rosan ja Eetun liitto näyttää olleen yhtä rakkaushattaraa, mutta temperamenttisen Rosan osalta draaman merkit ovat jo ilmassa. 

Todiste 1: Tunnustautuu jyräksi

Jo kauden päähenkilöitä esiteltäessä Rosan, 26, mainittiin olevan vahvatahtoinen nainen, jolla on ollut tapana jyrätä kumppaninsa aiemmissa suhteissa. Ennen avioon astelemista Rosa toivoikin, että tällä kertaa kumppaniksi sattuisi mies, joka ottaisi välillä ohjat. 

Todiste 2: Pelkää tossuttavansa

Kauden ensimmäisessä jaksossa Rosa kertoi avoimesti tunteellisuudestaan:

– Kuvailisin itseäni aika sellaisena herkkänä. Vähän se temperamenttikin välillä siellä nostaa päätään, ja aika herkästi sitten saatan ottaa kierroksia. Myös itken herkästi, ja asiat menevät herkästi tunteisiin.

Herkkyyden lisäksi Rosasta löytyy kuitenkin myös dominoivuutta:

– Ainahan on se vaara, että toinen jää tossun alle, kun tosiaan ne tunteet ja ajatukset saattaa heitellä, kun temperamenttia löytyy.

Todiste 3: On kauden vahvin ehdokas Rahka-Petriksi

Edellisen Ensitreffit alttarilla -kauden kuohuttavin pari olivat Mari ja Petri, joille tuli kinaa muun muassa pyörän säilytyksestä asunnossa ja siitä, voidaanko ulkona syödä, jos kotona on maitorahkaa. Asiantuntijat ovat varmasti varoneet ottamasta uudelle kaudelle mukaan Petrin tyyppistä urheilulliseen elämäntapaansa tiukasti suhtautuvaa ihmistä, mutta Petrissä ja Rosassa taitaa kuitenkin olla joitakin yhtäläisyyksiä.

”Vaihtelee koko ajan se, että milloin tuntuu hyvältä ja milloin tuntuu jopa vähän pahalta.”

Jo ensimmäisessä jaksossa Rosa nimittäin kuvattiin ammattimaisen näköisessä triathlon-asussa kantamassa polkupyörää asuntonsa parvekkeelta. Ei auta kuin toivoa, että koti on hyvä säilytyspaikka pyörälle myös sporttisen Eetun mielestä. Ainakin kumpikin on kertonut urheilun olevan heille tärkeää. 

Todiste 4: Tony Dunderfeltin lausunto

– Rosa taas on hyvin tunteellinen ihminen, Tony Dunderfelt totesi ensimmäisessä jaksossa Eetun ja Rosan eroja ja yhtäläisyyksiä selostaessaan. Ilmeisesti asiantuntijat uskovat, että keskustelevainen Eetu ja tunteitaan voimakkaasti ilmaiseva Rosa ovat hyvä match – ja toistaiseksi siltä vaikuttaakin.

Todiste 5: Häämatkalla ailahtelevat tunteet

Rosan ja Eetun hääpäivä näytti toisen jakson perusteella sujuneen pelkästään iloisissa ja ihastuneissa tunnelmissa. Hääaamuna Rosa todisti jo itkuherkkyytensä kyynelehtimällä ylitsevuotavasti Eetun huomenlahjalle.

Viimeistään häämatkalla Rosa pääsi siihen kuuluisaan tunteiden vuoristorataan, josta tässä ohjelmassa joka kaudella tavataan puhua. 

– Vaihtelee koko ajan se, että milloin tuntuu hyvältä ja milloin tuntuu jopa vähän pahalta, Rosa tilitti.

– Huomasin itsessäni sen, että mä rupean käyttäytymään vähän ikävästi. Huomasin, että olen aika kireä, hän kertoi.

Tilanteesta kuitenkin selvittiin oman ajan ja keskustelun avulla. 


Todiste 6: Ensi jaksossa ahdistaa

Neljännen jakson maistiaisissa, joita näytettiin kolmannen jakson lopussa, oli draaman tuntu jo käsinkosketeltava. 

– Siis mua ahdistaa ihan kaikki nyt. Mä tarvisin nyt aikalisän kaikesta, kyyneliä kuivaava Rosa purki kameralle.

Tunteita tiedossa siis! Tämän syksyn Ensitreffit alttarilla -kausi on erikoislaatuista Heikkiä lukuun ottamatta vaikuttanut jopa puuduttavan tasaiselta, joten temperamenttinen Rosa taitaa tehdä vain hyvää ohjelmalle. 

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.