Ajatus siitä, että itsekuri onkin vain empatiaa tulevaa itseään kohtaan, on aika kiva.

”Otetaanko vielä yhdet?” Siinä ystäväni mielestä suomen kielen kaunein lause. ”Se kuvaa hetkeä, jolloin on niin kivaa ja seura niin hyvää, ettei vielä malta lähteä kotiin”, kuuluu perustelu. Tunnistan ja allekirjoitan.

Mutta on niitäkin ihmisiä, jotka bileiden ollessa parhaimmillaan ilmoittavat, että olipa kivaa, lähden tästä kotiin, koska haluan huomenna olla pirteä. Samat tyypit lähtevät lenkille säässä kuin säässä, syövät terveellisesti myös lomalla ja säästävät eläkevakuutukseen tai muuhun hamassa tulevaisuudessa ilahduttavaan asiaan. Sitä sanotaan itsekuriksi.

Mutta miten tylsää! Elämä on juhla. Ja eikö hetkeenkin pitänyt tarttua? Nauttia nyt, koska huomisestahan ei koskaan tiedä.

Hyvällä itsekurilla varustetut ihmiset taitavat kuitenkin tietää paremmin. Tuoreen aivotutkimuksen mukaan itsekuri nimittäin aktivoituu samassa kohtaa aivoja kuin empatia. Ja tarkemmin: ihmiset, joilla on itse­kuria, ovat myös empaattisempia itseään kohtaan.

Hyvällä itsekurilla varustetut ihmiset taitavat kuitenkin tietää paremmin.

Olen aina aiemmin ajatellut empatiaa ominaisuutena, joka kohdistuu muihin ihmisiin, ja kuvitellut olevani siinä ihan kelpo. Kun on kyse toisista, petaan tilanteita säntillisesti ennakkoon välttääkseni ikävät seuraukset: Viikonloppureissuilta hoidan perheemme ajoissa kotiin, jottei lapsia aamulla väsytä. Ystävien illanviettoon varaan pöydän heti, ettemme jää ilman. Töissä säädän turhankin paljon tulevaa estääkseni viime hetken paniikit.

Rotini repsahtaa tasan siinä kohtaa, kun seurauksista kärsin ihan itsekseni: syön liikaa, istun iltaa turhan pitkään, skippaan säännöllisen joogan, torkutan aamuisin niin pitkään, että tulee kiire, ja teen veroilmoitukseni joka vuosi paniikissa viimeisenä yönä.

Ajatus siitä, että itsekuri onkin vain empatiaa tulevaa itseään kohtaan, on aika kiva. Pitäisikö kokeilla? Heti huomenna?

Tilaajille
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.

Vasta vuosien jälkeen kirjailija Johanna Holmström tajusi elävänsä eriarvoisessa avioliitossa. Eron jälkeen hän ei kaipaa uutta suhdetta. 

Lapsena kirjailija Johanna Holmström, 36, halusi olla mies. Hän oli varma, että naiset ovat huonompia kuin miehet – tai että mies on jollain ääneen lausumattomalla tapaa enemmän ihminen kuin nainen.

– Olin tyttömäinen, mutta vihasin sukupuoltani ja samastuin pitkään...

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.