Monenlaiselle mutkalle pitää ihmisen nykyään taipua, jos mielii löytää töitä.

Kuva Susanna Kekkonen

Hanna Mujunen, 26, ehtii kirjoittaa selaimen  osoitekenttään c-kirjaimen, kun kone jo ehdottaa: careerjet.fi. Sepä se, taas kerran. Enter.

Hanna hakee töitä. Se on omanlaistaan duunia, jossa istutaan tietokoneen äärellä ja käydään työpaikkasivuilla. Mol.fi, Aarresaari.net, Careerjet. Tänään sivuilla ei ole uusia paikkoja, Hanna on jo hakenut kaikkiin potentiaalisiin. Visual assistant, haettu. Fashion coordinator, haettu. PR Manager, ei kannata, pitäisi olla viiden vuoden kokemus.

Hannalla on kaupallinen korkeakoulutus, pääaineena markkinointi, ja hän haluaisi työskennellä muodin tai lifestylen alalla. Hän osaa yleensä ne tietokoneohjelmat, joita työpaikkailmoituksissa vaaditaan. Hän puhuu englantia yhtä hyvin kuin suomea, ja silti: tässä hän nyt on jumittanut jo syksystä asti hakemassa töitä.

Täytyisi selvästi löytää uusi vaihde työnhakuun. Hannan oppilaitos, Scandinavian Arts and Business Institute, houkuttelee tekemään tohtorin tutkintoa, mutta työelämä kiinnostaa enemmän. Pitkätkin päivät kelpaisivat, kunhan työ olisi kiinnostavaa. Miten sellainen paikka oikein saadaan?

Vessapaperit

"Vieläkö lähettelet paperisia hakemuksia?" kysyy teksti Bajamajan kyljessä. Vessa on stailattu mökkihuussin näköiseksi, sydänikkuna ja kaikki. Se sijaitsee Helsingissä Kampin kauppakeskuksessa ja yrittää vihjata, että nyt olisi aika ponnistaa maailmaan videohakemus. Paperihakemukset ovat jurakauden juttuja, ja ilmeisesti kirjoitettu teksti ylipäänsä on vanhanaikaista?

– Videot ovat tulossa. Niillä erottuu, koska harvemmat Suomessa vielä tekevät niitä. Video katsotaan uteliaisuudesta, vaikka hakemuksia tulisi kuinka paljon, kertoo viestintäpäällikkö Paula Narkiniemi online-rekrytointifirma JustRecruitMe:stä.

Paulan firma on ollut nyt muutaman päivän ajan ammattikorkeakoulu Laurean showroomissa esittelemässä palvelujaan. JustRecruitMe:n tempauksessa työnhaku vaikuttaa hyväntuuliselta. Huussiin saa mennä rauhassa tekemään omaa videotaan, ja fiftarihenkiset pin-up-tytöt houkuttelevat asiakkaita: tule käymään, saat ilmaisen meikin, ja sitten tehdään video-cv ja täytetään uraprofiili nettiin!

Paula antaa viestinnän suunnittelija Nina Tikkasen kanssa neuvoja, miten video tehdään. Sen pitää olla lyhyt, puolesta kahteen minuuttiin. Siinä ei tarvitse käydä läpi koko koulutus- ja työhistoriaansa, vaan voi keskittyä pääasioihin ja vaikutelmaan.

Nina itse haki nykyistä JustRecruitMe:n työpaikkaansa videolla, jonka poikaystävä kuvasi pokkarikameralla järven rannalla. Laineet liplattivat taustalla, Nina kertoi, mitä oli tehnyt ja kuvaili
itseään. Paula vahvistaa, että pomon ensikommentti videosta oli: "tuo me palkataan". Haastattelu järjestettiin varmuuden vuoksi – ehkä ihminen voisi mojovalla lääkityksellä olla vahingossa yhtä vakuuttava ja rento kuin Nina.

Hannakin on tullut tekemään videon. Hän aikoo kertoa rekryhuussissa, että on luova ja nopeasti oppiva, ja että hän
haluaisi työskennellä muodin ja lifestylen parissa. Paula rohkaisee.

– Joo. Kannattaa kertoa konkreettisesti, mistä tykkäät. Se kertoo ihmisestä. Jos sanot videolla olevasi sosiaalisesti lahjakas, se ei anna mitään, kun nyt kuitenkin olet juttelemassa yksin kameralle.

Kekseliäisyyttä ja suhteita

Työnhaku voi olla hauskaa, jee! Tiedä siitä, mutta on tässä videohuussissa ainakin rempseämpi meininki kuin kotona lauseiden "Olen 35-vuotias tradenomi Lahdesta" ja "pystyisin aloittamaan työt heti tarvittaessa" välissä. Tosin videon teossakin on omat hankaluutensa. Juuri Bajamajasta ulos astuva Hanna voi todistaa.

– Mä sanoin liian monta kertaa, että haluaisin työskennellä luovassa yrityksessä. Ehkä voisin tehdä tämän kotona uudelleen ja miettiä etukäteen kunnolla, mitä sanon.

Ninan mielestä oli hyvä idea sanoa työnantajalle, mitä haluaa.

– Nykyään ollaan menossa siihen suuntaan, että myös työnhakijalla on lupa odottaa firmalta asioita.

Nina neuvoo Hannaa käyttämään uuteen videoversioon kekseliäisyyttä. Koska Hanna hakee visuaalisen alan töitä, hänen kannattaisi näyttää jotain työnantajan kannalta kiinnostavaa. Vaikka päivän asukokonaisuus, jos haku on muotifirmaan. Miksei, Hanna miettii. Hän voisi näyttää maalaamansa taulun tai blogisivunsa.

Pin-up-tytöt tuovat välillä sisään uusia videokokelaita. Nyt vuorossa on 14-vuotias Martina, joka hakee ensimmäistä
kesätyöpaikkaansa. Hän haluaisi asiakaspalvelutyöhön, vaikka johonkin kahvilaan.

Entäs pin-up-tytöt itse? He ovat täällä työkeikalla, mutta laittautuminen ja fiftarityyli on heille vain harrastus. Esimerkiksi kohtalokkaan hemaiseva Ruby Lu on siviilissä rakennusalan diplomi-insinööri Anne Nieminen. Hän on juuri työllistynyt omalle alalleen ja tekee päivät lujuuslaskelmia, jotta talot pysyisivät pystyssä. Miten hän sai työpaikkansa?

– Katsoin firmat, joista olin kiinnostunut, käytin kontaktini, soitin toimitusjohtajalle. Samassa firmassa työskentelevä kaverini oli vinkannut hänelle minusta. Niin se tällä alalla menee, Anne kertoo.

Niin se kai menee vähän joka alalla. Hannalla ei oikein ole suhteita, paitsi yhteen kirjapainoon, jonka toimistossa hän on tehnyt vuosien varrella keikkatyötä. Nyt huvittaisi jo päästä omalle alalle.

Brändää, brändää!

Kun Hannan video on valmis, hän lisää sen JustRecruitMe:n sivuilla olevaan uraprofiiliinsa mahdollisten työnantajien katseltavaksi. Samaan syssyyn voi liittää linkin vaikka omaan Twitter-tiliinsä, Facebook-sivuunsa ja LinkedIn-profiiliinsa. Hanna linkittää tietysti blogspotista löytyvään Nordic Bliss -blogiinsa, johon hän postaa lifestyle-aiheista. Blogin perusteella Hannasta oppii asioita: hän pitää skandinaavisesta tyylistä, hän tuntee muodin maailmaa ja osaa ottaa kauniita valokuvia.

Voisi sanoa, että Hannalla on brändi. Se on hyvä asia työnhaussa, sanoo Nina Tikkanen. Työnantaja ei saa lain mukaan etsiä hakijasta tietoa internetistä, mutta on eri asia, jos hakija antaa luvan käydä vilkaisemassa blogiaan.

– Itsensä brändääminen on hyödyllistä. Enää ei ehkä kannata odotella, että työnantaja löytäisi Linkedin-profiilisi, Nina toteaa.

Niin ne ajat muuttuvat. Ennen vanhaan sanonta taisi mennä, että "ei sinua tule kukaan kotoa hakemaan". Se olikin lohdullista: ei tarvinnut pitää kotia koko ajan priimakunnossa.
Nyt, kun kukaan ei tule hakemaan LinkedInistä, se ei silti tarkoita, että voisit jättää koko LinkedIn-pelleilyn muille. Pitää se profiili silti olla. LinkedIn-palveluun kirjoitetaan omasta työkokemuksesta ja koulutuksesta ja kerrotaan, millaisista työmahdollisuuksista on kiinnostunut. Siellä voi lisätä verkostoonsa tuttuja, luoda kontakteja oman alan asiantuntijoihin, seurata alan uutisia, verkostoitua, verkostoitua, brändäytyä...

Työnhakijaparka ei muka saa enää rauhassa virkata isoäidinneliöitä peräkammarissa, vaan oma työnhakuprofiili täytyy kerta kaikkiaan hoitaa kuntoon.

Samalla kannattaa käydä kirjautumassa muutamaan rekrytointitietokantaan.

Mutta sillä aikaa, kun kärkiryhmä surffaa tietoverkoissa kontaktoitumassa, pääjoukon hännillä hiihdetään perinteisellä tyylillä. Siellä ovat tavalliset ihmiset ja vähemmän seksikkäät työ­paikat. On paljon työnantajia, jotka eivät saalista netissä oman alansa huippuosaajia. He vain ilmoittavat avoimesta paikasta ja jäävät odottelemaan hakemuslomakkeiden tulvaa.

Voi olla, että parin vuoden päästä me kaikki kerromme videolla itsestämme. Tai ehkä käy niin, että työnhausta tulee Idols-tyyppinen kisa. Sellaista on jo kokeiltu, ainakin viime kesänä Joensuun Vila-liikkeessä, jossa työhaastatteluun pääsivät kaikki. Hakumuodollisuuksien sijaan hakijat marssitettiin tuomariston eteen näyttämään, miten pusero myydään. Idolsien yleistymistä odotellessa melkein kaikki laitoshuoltajaksi, vakuutusvirkailijaksi tai toimittajaksi haluavat täyttelevät nettilomakkeita. Koulutus, työ, vahvuudet, missä näet itsesi viiden vuoden päästä, ja sama uudelleen. Muista positiivinen asenne!

Ansioluettelon ansat

Pari päivää cv-huussin jälkeen Hannan työnhakuvideo on jo lähetetty yhdelle työnantajalle. Sitä ennen Hanna käytti kolme tuntia, jotta sai kuvattua, leikattua ja askarreltua videon haluamaansa kuntoon. Onneksi Hanna on hyvä tietotekniikassa – tumpelompi olisi saattanut masentua esimerkiksi siinä vaiheessa, kun tiedosto osoittautui liian isoksi JustRecruitMehen, ja sen resoluutiota piti pienentää. Lopputulos on kuitenkin hieno ja viimeistelty puolitoistaminuuttinen, jossa näkyy kuin näkyykin Hannan taideteoksia. Ottoja tehtiin monta.

– Oli vaikeaa puhua videolle! Oma ääni kuulosti monotoniselta ja tylsältä, vaikka tarkoitus olisi erottua.

Erottuminen, siinäpä pulma. Kaikki ovat huolestuneita erottumisesta, kertoo eJob Coach Mirva Puranen. Mirva on töissä Monsterilla, joka on iso, netissä toimiva työnhakupalvelu. Mirvalle lähetetään hakemuksia ja ansioluetteloita arvioitaviksi.

– Ulkoasulla voi erottautua. Nykyään näkee paljon ansioluetteloja, joissa on käytetty värejä, grafiikkaa ja persoonallista otetta.

Kuvat ovat yleistyneet, ja kuva cv:ssä onkin Mirvan mielestä hyvä idea. Ei bilekuvaa, ei lonkerotölkkiä kädessä, mutta muuten foto on kiva.

Harjoittelun kautta

Hannan työllistymistä hankaloittaa oikeastaan yksi asia: liian vähäinen työkokemus.

Yksi mahdollisuus olisi aloittaa ura TE-keskuksen tukemalla harjoittelulla. Teija Hoppe Kluuvin Työ- ja elinkeinotoimistosta jopa suosittelisi sitä.

Teija ohjaa vastavalmistuneita uralle ja on auttanut monia työnhakijoita harjoittelupaikan etsimisessä. Jos kaikki osuu nappiin, harjoittelupaikasta voi tulla palkallinen työ. Jos ei, saa ainakin kokemusta juuri siltä alalta, jolle haluaa töihin.

Ihmiset eivät Teijan mielestä läheskään aina tiedä, missä tehdään sellaisia töitä, joita itse tahtoisi tehdä. Silloin voisi auttaa vaikka työkkärin järjestämä työnhakukoulutus, joko parin päivän pläjäys tai sellainen, jossa etsitään samalla harjoittelupaikkakin. Siellä pääsisi pohtimaan työnhakuasioita hyvässä seurassa, samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.

Kevät tulee

Kesään Hanna on asettanut yhden deadlinen. Siihen mennessä työpaikan on syytä löytyä, ja jos ei, pitää keksiä uusia suunnitelmia. Ystävistä jotkut ovat jo nyt sitä mieltä, että Hannan pitäisi laajentaa hakuaan. Muodin ja lifestylen työmarkkinat ovat heidän mielestään Suomessa liian pienet.
Maaliskuussa tapahtuu kuitenkin toivoa herättävä käänne:

– Kävin haastattelussa!

Uusi naistenvaatemerkki etsi harjoittelijaa, Hanna laittoi hakemuksen, ja kerrankin tärppäsi. Firma tarvitsee englannin kielen hallitsevan henkilön auttamaan kansainvälisessä markkinoinnissa ja asiakaskontakteissa. Harjoittelu kestäisi 3–6 kuukautta ja olisi palkaton, mutta siitä saisi kokemusta, kontakteja ja arvokkaan merkinnän Hannan ansioluetteloon. Samalla palkkatyön haku voisi jatkua.

Haastattelu meni hyvin. Hanna oli käynyt tutustumassa merkin mallistoon ja tarkistamassa muotiuutiset siltä  varalta, että suunnittelija kysyisi jotain. Ei kysynyt, hän keitti studiollaan teetä ja oli rento ja mukava. Hanna on toiveikas.

– Jäi hyvä mieli. Kyllä mä melkein uskon, että hän soittaa.

Jälkikirjoitus-blogissa henkilöstöpäällikkö kertoo, mitä työhaastattelujen vakiokysymykseen "Mitä teet viiden vuoden päästä?" kannattaa vastata. Tästä blogiin.


Johanna Koivu ei missään nimessä halua häistään pönötysjuhlia.

Muusikko, näyttelijä ja juontaja Johanna Koivu menee kesällä naimisiin.

– Tuntuu mukavalta, häät ovat iloinen asia. Se on tärkeä hyvän mielen juhla, mikä kokoaa koko suvun ja läheiset. Tykkään muutenkin juhlista, Johanna kertoi  Me Naisille A. Tillanderin Häälauantai -tapahtumassa.

– Haluan kirkkohäät ja kunnon juhlat. Häät ovat ainutkertainen tapahtuma, ja haluan panostaa siihen, että itsellä, sulhasella ja vierailla on hauskaa. En halua pönötysjuhlia. 

Johanna haluaa, että juhlissa on hyvä livebändi, paljon musiikkia ja perinteinen häävalssi. Myös tilaa tanssille pitää olla.

”Hääsuunnittelussa vaikein asia on ollut oikean häämekon löytäminen.”

Yksityiselämästään vaitonainen Johanna ei halunnut paljastaa, miten häntä kosittiin, saati sitä, kuka häntä kosi. Hääpuvustaan hän on kuitenkin valmis paljastamaan yksityiskohtia:

– Hääsuunnittelussa vaikein asia on ollut oikean häämekon löytäminen. Kävin lähes kymmenessä hääliikkeessä, kunnes löysin mieleisen häämekon. Lähdin etsimään mekkoa ummikkona, koska en ole perehtynyt hääteemaan aiemmin. En aluksi tiennyt, minkä tyylisen haluan, Johanna kertoo.

– Hääpukuni on samantyyppinen, mikä on nyt päälläni: yläosa on kapea ja olkaimellinen, ja alaosa on runsaampi.

Tässä on hääpuku Johannan mieleen! Kuva: Jonna Öhrnberg
Tässä on hääpuku Johannan mieleen! Kuva: Jonna Öhrnberg

Oma hyvinvointiohjelma

Moni muistaa Johannan Lauri Tähkän kanssa soittaneesta Elonkerjuu -bändistä. Nyt Johanna on vaihtanut kokonaan alaa.

– Kun soitin Elonkerjuussa viimeisen keikkani vuonna 2016, päätin pitää pitkän etsikkoajan. Olin tehnyt 16 vuotta keikkoja, ja minun oli pakko pysähtyä, ja miettiä, mitä haluan tehdä, Johanna kertoo.

Johanna suoritti tanssi- ja liiketerapiamenetelmien ohjaajan tutkinnon ja suuntasi sitä kautta hyvinvointialalle. Nyt Johanna käsikirjoittaa ja juontaa Alfa TV:llä kymmenosaista hyvinvointi- ja lifestyle -ohjelmaa nimeltä KoivuTV.

”Luovalla alalla täytyy uudistua välillä.”

– Luovalla alalla täytyy uudistua välillä. Ohjelmassa käsitellään sydäntäni lähellä olevia aiheita, kuten terveyttä, kauneutta ja hyvinvointia. Haluan inspiroida, tuoda ajattelemisen aihetta ja viihdyttää ihmisiä.

Johanna on myös suorittanut Lontoossa teatteritaiteen maisterin tutkinnon, mutta hän ei tällä hetkellä tee töitä näyttelijänä.

– Opetin aikoinaan päivätyökseni näyttelijäntyötä, ilmaisutaitoa ja liikeimprovisaatiota. Vedän vieläkin improkursseja ja vapaatanssin kursseja. Musiikkiuran jatkamistakaan en ole suunnitellut, mutta palo esiintymiseen on edelleen.

Brittilehdistön saamien tietojen mukaan pari on kertonut raskaudesta läheisilleen viime viikolla, ja kaikki ovat uutisesta innoissaan.

Brittiläismediat kertovat, että Cambridgen herttuataren Catherinen pikkusisko Pippa Middleton, 34, on raskaana. Tuleva pienokainen on Pippan ja hänen aviomiehensä James Matthewsin, 42, esikoinen.

The Sun -lehden mukaan lapsen laskettu aika on lokakuussa. Raskaus on siis jo toisella kolmannekselle. Lehden saamien tietojen mukaan pari on kertonut raskaudesta läheisilleen viime viikolla, ja kaikki ovat perheenlisäyksestä innoissaan.

Tulevalla syysvauvalla riittää lähipiirissä leikkikavereita. Herttuatar Catherinella ja prinssi William odottavat kolmatta lastaan. Pian syntyvän pienokaisen lisäksi kuningasparilla on tytär ja poika: 4,5-vuotias prinssi George ja pian 3-vuotias prinsessa Charlotte.

Myös Jamesin velipoika Spencer Matthews odottaa puolisonsa kanssa esikoista.

Pippa ja James avioituivat viime toukokuussa 2017. He menivät kihloihin kesällä 2016 vuosien yhdessäolon jälkeen.