Arto Hartikainen ja vähän erilainen työpäivä. Kuva: Karoliina Paatos
Arto Hartikainen ja vähän erilainen työpäivä. Kuva: Karoliina Paatos
Tämän näköisissä maisemissa, Morogoron seudulla Tansaniassa, käytetään nykyään aika monen suomalaisen entisiä silmälaseja. Kuva: Karoliina Paatos
Tämän näköisissä maisemissa, Morogoron seudulla Tansaniassa, käytetään nykyään aika monen suomalaisen entisiä silmälaseja. Kuva: Karoliina Paatos
Vähän plussaa ja olisiko silmätulehdus? Kuva: Karoliina Paatos
Vähän plussaa ja olisiko silmätulehdus? Kuva: Karoliina Paatos
Ilmaiset näöntarkastukset ovat hittituote mantereesta riippumatta. Kuva: Karoliina Paatos
Ilmaiset näöntarkastukset ovat hittituote mantereesta riippumatta. Kuva: Karoliina Paatos

Näköjä tarkentuu ja kysymyksiä herää, kun suomalaisoptikot matkaavat Tansaniaan mukanaan kierrätyssilmälaseja.

– Tavallaan hirmu hyvä, mutta toisaalta harmittaa jättää tätä tähän, toteaa kuopiolainen optikko Arto Hartikainen Tansaniassa työpäivän päätteeksi.

Arto on juuri tarkistanut näön kolmeltakymmeneltä tansanialaiselta, ja päivä on ollut raskas mutta palkitseva. Ollaan hyväntekeväisyysmatkalla, joka vie Tansanian maaseudulle parempaa näköä. Matkalaukkuihin on pakattu suomalaisten lahjoittamia vanhoja silmälaseja, ja Kirokan kylän terveysasemalle on perustettu näöntarkastuspisteitä. Arto ja kolme muuta optikkoa tarkistavat näöt, ja sitten valitaan lahjoituslasien joukosta sellaiset, jotka passaavat.

Päivän aikana on nähty monta onnellista ilmettä, kun joku on saanut uudet lasit ja sumeana näkynyt maisema on kirkastunut. Tässähän meillä on hyväntekeväisyysprojekti, josta ainakin tiedetään, että apu menee perille. Mainiota!

Mikä Artoa sitten harmittaa? Ensinnäkin mietityttää, jääkö projekti kesken: mistä tansanialainen saa uudet silmälasit, jos juuri saadut rikkoutuvat tai näkö huononee? Ja sitten: onko tällaisesta hyväntekeväisyydestä oikeasti hyötyä? Kun eihän tämä auta siihen isoon kuvioon – siihen, että Tansanian maaseudulta ei päästä optikolle eikä ihmisillä ole varaa laseihin?

Auttaako tämä?

Ensimmäiseen Arton kysymykseen on vastaus: projekti jatkuu kyllä, ja asiakas voi saada uudet silmälasit, jos näkö huononee tai lasit rikkoontuvat. Vision for All -järjestö ja Specsavers tekevät jatkossakin samanlaisia silmälasireissuja. Mukana ovat ehkä uudet optikot, mutta laseja kerätään edelleen niiltä, jotka haluavat lahjoittaa omastaan Tansaniaan.

Toinen kysymys on vaikeampi. Tansanian maaseudulla ei tosiaan ole optikkoliikkeitä, eikä hyväntekeväisyys muuta tilannetta. Tarvittaisiin avun lisäksi paljon muuta: yrityselämää, joka loisi paikallisille vaurautta, sekä politiikkaa, jolla asiat edistyvät. Tarvitaan kunnon teitä maaseudulle, opiskelupaikkoja vaikka halukkaille optikoille...

Ja paljon on tapahtumassakin. Maa vaurastuu koko ajan, ja politiikka menee järkevään suuntaan. Tansania on yksi nopeimmin kehittyvistä maista, mutta silti yksi maailman köyhimmistä. Iso ongelma on se, että vauraus ei jää omaan maahan vaan vuotaa ylikansallisille yrityksille.

Pohjoismaiden Afrikka-Instituutin johtaja Iina Soiri on silti sitä mieltä, että auttaminen kannattaa.

– Ei hyväntekeväisyys ole tyhmää – se on tyhmää, jos ei tee mitään! Ja se on tyhmää, jos luulee, että voi auttamalla muuttaa kaiken. On hienoa, että lahjoitetaan silmälaseja, vaikkei se pelastakaan koko maailmaa. Hyväntekijälle itselleen lahjoittaminen tuo tutkitusti hyvää mieltä, ja sekin on hienoa. Kyllä meillä murhetta riittää muutenkin, Soiri toteaa.

Miten olisi hyvän mielen joululahja?

Soirin mielestä hyväntekeväisyys toimii silloin, kun se herättää miettimään ja kiinnostumaan muusta maailmasta. Tansaniakin on paljon muuta kuin kehitysavun tarvetta, kun vähän tarkentelee näkökulmaa.

Mutta jouluksi ihminen ehtii saada vielä vaikka perinteisen hyvän mielen ostamalla hyvän mielen lahjan kehitysmaahan. Esimerkiksi kouluun käymälärakennuksen tai huussikummeuden.

Tai kanoja! Aika moni perheenäiti Tansanian maaseudullakin saisi muutamasta kanasta paljon helpotusta arkeen.

Tai koulutusta maanviljelijöille, tai miksei vaikka nicaragualaista käsityötä – Kepan sivulla on pitkä lista eettisistä lahjoista.

Lue juttu suomalaisoptikoiden reissusta Tansaniaan Me Naisten numerosta 51–52/2014.

Simpsoneiden ja Futuraman luoja katsoo nyt Springfieldin ja tulevaisuuden sijasta menneisyyteen.

IS TV-LEHTI: Matt Groeningin luomassa Disenchantment-animaatiossa touhutaan keskiaikaisessa, maagisessa Dreamlandin kuningaskunnassa.

Groening tekee sarjallaan aluevaltauksen Netflixissä. Hänen jälkensä on tunnistettavaa niin visuaalisesti kuin huumorinkin puolesta. Pääosissa ovat kapinallinen alkoholistiprinsessa Bean, uskollinen mutta täysin tonttu tonttu Elfo ja demoni Luci.

Kummallisella kolmikolla seikkailua ja sekoilua riittää. Kymmenosaisella ensimmäisellä kaudella vastassa on monenlaista aikakauden kulkijaa: örkkejä, peikkoja, lumoojattaria, pahoja äitipuolia, lipeviä prinssejä ja muita hulluja. Kyytiä saavat ylhäiset puheenparret ja ylevät tavat.

Ääninäyttelijöinä pääosissa toimivat Abbi Jacobson (Bean), Eric Andre (Luci) ja Nat Faxon (Elfo). Jacobson on kehunut epätyypillisen prinsessan vahvaa naishahmoa.

Groening on viimeksi luonut uuden sarjan liki parikymmentä vuotta sitten vuonna 1999, kun Futurama ilmestyi. Sarja päättyi vuonna 2013. Simpsonit-sarja starttasi vuonna 1989, ja syyskuussa Amerikassa alkaa peräti 30. kausi.

Uudella sarjalla Netflix hieroo sopua Futurama-fanien kanssa. He raivostuivat, kun Futurama yllättäen poistettiin valikoimista.

Nyt tekijätiimissä on mukana pitkäaikainen Simpsonit-kollega Josh Weinstein ja joukko Futuraman animaattoreita.

Trendikkääseen fantasiagenreen sijoittuvan sarjan on sanottu olevan kuin Simpsoneiden ja Game of Thronesin sekoitus.

Groeningin sarjojen perusta on usein sama: hän haluaa näyttää yleisölle hauskuutta tapahtumissa ja maailmoissa, joista huumoria on tavallisesti vaikea löytää. Kolme kärsinyttä ystävystä täydentää toisiaan hyvän ja pahan ikitaistelussa.

Keskiaikaisista puitteista huolimatta sarja on kaukana sadusta. Siinä käsitellään vahvasti nykyhetken teemoja. Kyllähän kaikki tunnistavat elämänsä prinsessat, tontut ja demonit.

Disenchantment, Netflixissä 17.8. alkaen.

Tilaajille
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala

Jaana Kivimäki halvaantui, kun hevoskuljetusauton lastaussilta katkaisi hänen selkärankansa. Ensin Jaana oli katkeroitua, mutta sitten hän päätti selviytyä.

Punaisen omakotitalon oven avaa hymyilevä emäntä. Vaikka kello on vasta yksitoista, Jaana Kivimäki , 44, on ehtinyt jo paljon. Hän on herännyt kuudelta, ruokkinut hevosensa ja ajanut 25 kilometrin päähän ratsastushallille...