Täsmävakuutukset yleistyvät. Mitä omaansa julkkikset suojaavat?

Pieni hävikki kuuluu elämään


Raakel Lignell

, kulttuurialan freelancer

”Otimme aikoinaan perheellemme laajan kotivakuutuksen, johon sisältyvät kodin ja irtaimiston lisäksi myös henkilövakuutukset, muun muassa tapaturma- ja henkivakuutukset, ja jokaisen perheenjäsenen matkavakuutukset. Se on ollut tosi hyvä sijoitus, samanlaisia ei nykyisin enää saa. Eipähän ole tarvinnut miettiä jokaista vakuutusta erikseen.

Kotivakuutuksen lisäksi olemme tietysti vakuuttaneet autot, mopot ja skootterit – niitä on perheessä aika monta, sillä viidellä lapsellamme on kymmenen kilometrin koulumatka ja harrastuksensa. Mopoja on yhteensä neljä. Lasten kännyköitä tai muita kodin tavaroita emme ole erikseen vakuutelleet, arvoviulunikin olen myynyt pois.

Kun jälkikasvu alkoi tulla mopoikään, vakuutuslaskuihin alkoi mennä hirveästi rahaa. En ole laskenut, paljonko niihin uppoaa euroja vuodessa, mutta tuhansia se joka tapauksessa on. Kannattaa vakuuttaa kunnolla, jos ylipäätään vakuuttaa, että saa vahinkojen satuttua kunnon korvaukset. Ihan jokaista esinettä ja asiaa ei voi ruveta suojaamaan, sillä pieni hävikki kuuluu elämään.

Olen miettinyt, olisiko lapsille pitänyt ottaa sairauskuluvakuutukset. Emme ottaneet niitä, kun he olivat pieniä, ja sitten kun astmaa ja muuta alkoi puhjeta, maksut olisivat tulleet tosi kalliiksi. Toisaalta meidät on hoidettu hirveän hyvin julkisella puolella ja sillä rahalla, mikä menisi vakuutuksiin, käy joskus yksityiselläkin.

Onneksi meillä on hyvä turva. Kun minulta varastettiin käsilaukku Bysselissä vuosi sitten, vakuutus korvasi menetyksen kokonaan.

Kannattaa maksaa myös siitä, että oikeusturva on kunnossa. Voi sattua tapaturma, johon liittyy asianajokuluja, ja voi joutua vararikkoon, jos vakuutus ei korvaa niitä.”

Huoletta reissuun


Rosa Meriläinen

, vapaa kirjoittaja ja tutkija

”Käyn useamman kerran vuodessa ulkomailla, joten minulla on nykyään aina voimassaoleva, jatkuva matkavakuutus. Olennaisinta siinä on ollut se, että jos sairastun, voin mennä huoletta lääkäriin.

Vakuutukseen kuuluu myös matkatavaravakuutus, mutta se on vähemmän tärkeä, sillä harvoin matkustelen niin ison tavaramäärän kanssa, että omavastuu ylittyisi. Olen ollut 11-vuotiaana interreilaamassa niin, että minulta vietiin kaikki. Totta kai vanhemmat tulivat apuun ja ostivat uudet vaatteet, sillä minulta menivät kerralla kaikki kesävaatteet, jotka omistin. Sen jälkeen ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun laukkuni hävisi taas. Silloin tuntui erityisen hyvältä, että olin hommannut vakuutuksen.

Yksi matkavakuutuksen hyvistä puolista on peruutusturva. Sen ansiosta ei tarvitse maksaa matkan koko hintaa, jos peruu lentonsa viime hetkellä esimerkiksi lapsen sairastuttua.

En voi kehua, että pitäisin hirveän hyvää huolta vakuutuksistani. En esimerkiksi ole varma, onko minulla asiallinen vakuutus urheiluonnettomuuksien varalle. Vakuutukset eivät ole tarkan euron naisen systeemi. Niissä maksaa helposti vain turvallisuuden tunteesta, ei mistään todellisesta.”

Kremppojen varalta


Helena Ahti-Hallberg

, tanssija ja tanssinopettaja

”Koska työkalunani on oma keho ja olen yrittäjä, minulla on tapaturmavakuutus, johon sisältyy sairauspäiväraha. Olen joutunut hakemaan korvauksia aika usein. Viimeksi tällä viikolla kaaduin portaissa ja piti käydä lääkärissä ja röntgenissä. Onneksi tuli vain lihasvamma.

Viime kesänä nilkastani katkesi nivelside ja sain muutaman kuukauden sairausloman. Vakuutuksesta oli paljon iloa, sillä hoitokulut kohosivat aikamoisiksi. Hyvä vakuutus madaltaa kynnystä lähteä heti lääkäriin ja kunnon tutkimuksiin.

Meidän nelihenkisessä perheessämme vakuutetaan perheenjäseniä enemmän kuin tavaraa. Vaikka autot ja koti on vakuutettu, en innostu esimerkiksi kännyköiden tai tietokoneiden erillisistä vakuutuksista. Sen sijaan kaikki kolme koiraamme on vakuutettu kunnolla. Tärkeintä on taata ihmisille ja eläimille mahdollisimman hyvä hoito siltä varalta, että jotakin sattuu.

Meillä on vakuutuksia paljon, ehkä jopa liikaa – mutta ne antavat mielenrauhan. En koe maksavani turhasta, kyllä turvallisuudentunne on sen rahan arvoista. Hoidamme vakuutusasiat yhdessä mieheni kanssa ja päivitämme sopimukset vähintään kerran vuodessa.”

Ammattitaito suojaa


Reijo ”Reka” Kontio

, stuntkoordinaattori

”En ole ottanut työhön liittyviä jatkuvia vakuutuksia lakisääteistä tapaturmavakuutusta lukuunottamatta. Työssäni tärkein vakuutus on ammattitaito. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen en juurikaan laske vakuutusyhtiön vaan oman työryhmäni ammattitaidon ja suunnittelun varaan. Teemme elokuvastuntteja, mutta kaikki ei ole niin vaarallista kuin miltä se saadaan näyttämään. Vahinkoja on toki sattunut, mutta normaali sairausvakuutus ja Kelan korvaukset ovat riittäneet.

Joissakin elokuvaproduktioissa tai tapahtumissa edellytetään vastuuvakuutuksia siltä varalta, että aiheutamme vahinkoa ulkopuolisille ihmisille tai heidän omaisuudelleen. Kalleimmillaan sellainen vakuutus taisi olla Maltalla, kun kuvasimme Seasick-elokuvaa 90-luvun alussa. Maltan armeija edellytti korvaussummaltaan paria miljoonaa markkaa vastaavaa vakuutusta.

Siviilielämää varten olen ottanut liikennevakuutuksen ja normaalit kotivakuutukset. Myös matka- ja matkatavaravakuutukset ovat tärkeät. Niissä olen joutunut tekemään vahinkoilmoituksia ja saanut korvauksia.”

Lapsena opittu


Pete Parkkonen

, laulaja

”En tiedä vakuutuksista paljon muuta kuin että niitä kannattaa olla. Sen opin jo vanhemmiltani. Suoraan sanottuna ärsyttää helkkaristi maksaa niistä monta tonnia vuodessa – mutta siitä palkitaan heti, kun jotain sattuu. Kotivakuutuksesta on ollut hyötyä, kun läppäri tai puhelin on hajonnut.

Viime vuonna laukkuni varastettiin ulkomailla. Siinä meni sen verran tavaraa, että oli hyvä, kun kotivakuutus korvasi lähes kaiken. Siihen sisältyy kunnon matkavakuutus.

Liikenteessä tulee liikuttua autolla ja moottoripyörällä niin paljon, että minulla on pakollisten liikennevakuutusten lisäksi vapaaehtoiset kaskot. Tiedän kokemuksesta, että liikenteessä voi sattua yhtä ja toista.

Mitään laitteita en ole vakuuttanut erikseen. Oman äänen vakuuttaminen ei ole tullut mieleen, onkohan se mahdollista? Jos olen joskus oikein rikas, sitä voisi miettiä!”

Tsekkaa nämä

Vakuutuspaperit kannattaa lukea tarkasti läpi.

1. Kun harkitset vakuutuksen ottamista tai muuttamista, pyydä tarjous ensin yhtiöstä, jossa sinulla on jo vakuutuksia ja lisäksi parista muusta.

2. Lue tarkkaan:

  • Mikä omaisuus tai asia on vakuutuksen kohteena?
  • Mihin euromäärään asti omaisuus tai henkilöt on vakuutettu?
  • Missä vakuutus on voimassa?

3. Vertaile myös omavastuita ja lue erityisen tarkkaan se sivu, jossa mainitaan asiat, joita vakuutus ei kuitenkaan korvaa.

4. Tarkista vakuutuksesi vuosittain tai vähintään silloin, kun elämäntilanne muuttuu: Ethän maksa turhasta? Oletko unohtanut jonkin oleellisen turvan?

Miksei, mutta kieltä pitäisi osata.

Au Pair -mummot ovat kuulemma nyt in. Maailmalla on kysyntää myös varttuneemmille kotiapulaisille, ja sehän avaa kahdenlaisia mahdollisuuksia! Tietysti mahdollisuuden matkustaa laajentamaan maailmankuvaa ja tienaamaan taskurahaa. Ja toisaalta: olisiko tämä tilaisuus saada italialainen mummo omaan keittiöön keittelemään tomaattikastiketta?

Ehkäpä, ehkäpä. Mutta sellainen täytyy hankkia itsenäisesti, kertoo Nordic Nannies -rekrytointitoimiston Mareena Nissi. Hänellä olisi kyllä verkostot ja mahdollisuus välittää vaikka eteläeurooppalaisia mummoja, mutta toistaiseksi yhtään vanhempaa au pairia ei ole tullut hänen kauttaan Suomeen.

– Kielitaito on se ongelma Suomeen päin välitettäessä. En voi oikein suositella au paireja ilman yhteistä kieltä lasten kanssa, ja suomalaislapset harvoin puhuvat muuta kuin suomea. Tulijoita kyllä olisi, Suomi on monille vähän eksoottinen maa ja siksi kiinnostava.

Kielitaito on Nissin mukaan välillä ollut esteenä myös suomalaisten seniorien au pairiksi lähtemisessä. Monet puhuvat tosi hyvin englantia, mutta jos ei ole työssä joutunut koskaan käyttämään kieltä, kouluenglanti voi olla kuusikymppisenä jo liian rapistunut.

”En voi oikein suositella au paireja ilman yhteistä kieltä lasten kanssa.”

– En ole mummopuolta niin hirveästi mainostanut, mutta kyllä Suomessa on kiinnostuneita lähtijöitä. Sehän on mainio tapa nähdä oikeaa arkielämää ulkomailla. Tai onko mummo edes oikea sana! Heitä on ollut 55-vuotiaista ylöspäin.

Nissi toteaa, että suomalaistaustaiset perheet ulkomailla ottavat oikein mielellään varttuneempia suomalaisia au paireja, mutta muunmaalaisilla on vielä ennakkoluuloja.

– Ehkä perheet ovat tottuneet siihen, että au pairit ovat nuoria. Tai sitten he eivät tohdi ottaa kovin kokenutta ja itseään vanhempaa ihmistä kotiinsa katsomaan, millä lailla siellä eletään.

Kävisikö Sibylle?

Entäs Suomeen päin? Kotiapulaisten kysyntä on täällä kovaa, mutta Nissin mukaan ihmiset eivät aina hahmota, että au pair on osa-aikainen työntekijä. Hänellä ei voi teettää töitä enempää kuin 30 tuntia viikossa, ja hänen pitäisi päästä myös viettämään vapaa-aikaa: tutustumaan kulttuuriin ja opiskelemaan kieltä. Au pair on myös aika iso investointi. Hänelle kuuluu tarjota täysi ylöspito ja lisäksi noin satanen taskurahaa viikossa. Verottajakin haluaa osansa.

– Suomessa täytyy varata noin 140 euroa viikossa taskurahaan, jotta siitä jäisi verojen jälkeen se satanen, Nissi kertoo.

Nissin mukaan Suomessa on satoja ulkomaisia au paireja, ehkäpä joukossa mummojakin. Tulijat ja tarvitsevat löytävät toisensa paitsi järjestöjen tai yritysten kautta, myös netistä, esimerkiksi AuPairWorld-sivustolta, tai yli 50-vuotiaita naisia välittävältä Granny au pairilta. Tarjolla näyttää olevan nolla italialaista senioria. Nyyh! Ehkä heillä on omat lapset ja lapsenlapset ruokittavina.

”Suomessa täytyy varata noin 140 euroa viikossa taskurahaan.”

Mutta löytyy netistä hauskan oloisia saksalaisnaisia, esimerkiksi terveellisestä ruuasta kiinnostunut entinen opettaja Bärbel, tai terapeutti-journalisti Sibylle, joka puhuu saksan lisäksi erinomaista espanjaa ja englantia. Suomenpuhujia ei oikein ole.

–  Mutta eihän se välttämättä haittaa, varsinkaan, jos au pair tekee vain kotitöitä eikä ole lasten kanssa 30 tuntia viikossa yksin. Jos hän toimii apukäsinä ja laittaa vaikka ruokaa, niin silloin tosiaan kannattaisi haeskella juuri siitä maasta, jonka ruuasta ja kulttuurista on kiinnostunut…

Eero Saarisella (kuvassa) oli läheinen suhde omaan arkkitehti-isäänsä, mutta pojalleen hän jäi etäiseksi. Kuva:  Yle Kuvapalvelu

Eric Saarinen tekee hienossa dokumentissa tutkimusretken arkkitehti-isänsä ja isoisänsä elämään.

IS TV-LEHTI: Hienosti toteutetussa dokumentissa Eero Saarinen: arkkitehti (Eero Saarinen: The Architect Who Saw the Future, 2016) Eric Saarinen tekee tutkimusretken isänsä ja isoisänsä elämään ja uraan.

Yhdysvaltalaiselle Ericille arkkitehti-isä Eero Saarinen jäi vieraaksi, sillä tämä menehtyi aivokasvainleikkauksessa jo 51-vuotiaana, kun Eric oli 19-vuotias.

Kirkkonummella syntynyt isä oli muutenkin etäinen ja erosi Ericin äidistä, kuvanveistäjä Lilian Swannista mennäkseen naimisiin suuren rakkautensa, toimittaja Aline Bernsteinin kanssa.

Eric kuvailee, kuinka on mahdollista antaa anteeksi taiteelliselle nerolle, joka työskenteli kaikki juhlapyhätkin.

Toisin kuin oman isänsä Eliel Saarisen kanssa, Eero ei löytänyt samanlaista yhteyttä Ericiin.

Raikkaasti ja visuaalisesti kuvatussa dokumentissa Eric kuvailee, kuinka on mahdollista antaa anteeksi taiteelliselle nerolle, joka työskenteli kaikki juhlapyhätkin.

Arkkitehti Eero Saarinen työnsä parissa. Kuva: Yle
Arkkitehti Eero Saarinen työnsä parissa. Kuva: Yle

Peter Rosenin ohjaaman ja Eric Saarisen kuvaaman dokumentin tehomusiikista vastaa Moby, ja kertojaäänenä Ericin ohella toimii Peter Franzén. Pääosassa ovat Eero Saarisen luomat rakennukset ja huonekalut, joista osa oli kuoleman yllättäessä vasta tekeillä.

Amerikansuomalainen Eero Saarinen jatkoi Eliel Saarisen jalanjäljissä ja vaikutti varsin vahvasti amerikkalaiseen arkkitehtuuriin ja designiin. Tulppaanituolista, St. Lousin kaaresta ja TWA:n terminaalista huolimatta hän ei ole kovin tunnettu nimi Yhdysvalloissa.

Eero Saarinen: arkkitehti, Teema & Fem ti klo 21.00