Täsmävakuutukset yleistyvät. Mitä omaansa julkkikset suojaavat?

Pieni hävikki kuuluu elämään


Raakel Lignell

, kulttuurialan freelancer

”Otimme aikoinaan perheellemme laajan kotivakuutuksen, johon sisältyvät kodin ja irtaimiston lisäksi myös henkilövakuutukset, muun muassa tapaturma- ja henkivakuutukset, ja jokaisen perheenjäsenen matkavakuutukset. Se on ollut tosi hyvä sijoitus, samanlaisia ei nykyisin enää saa. Eipähän ole tarvinnut miettiä jokaista vakuutusta erikseen.

Kotivakuutuksen lisäksi olemme tietysti vakuuttaneet autot, mopot ja skootterit – niitä on perheessä aika monta, sillä viidellä lapsellamme on kymmenen kilometrin koulumatka ja harrastuksensa. Mopoja on yhteensä neljä. Lasten kännyköitä tai muita kodin tavaroita emme ole erikseen vakuutelleet, arvoviulunikin olen myynyt pois.

Kun jälkikasvu alkoi tulla mopoikään, vakuutuslaskuihin alkoi mennä hirveästi rahaa. En ole laskenut, paljonko niihin uppoaa euroja vuodessa, mutta tuhansia se joka tapauksessa on. Kannattaa vakuuttaa kunnolla, jos ylipäätään vakuuttaa, että saa vahinkojen satuttua kunnon korvaukset. Ihan jokaista esinettä ja asiaa ei voi ruveta suojaamaan, sillä pieni hävikki kuuluu elämään.

Olen miettinyt, olisiko lapsille pitänyt ottaa sairauskuluvakuutukset. Emme ottaneet niitä, kun he olivat pieniä, ja sitten kun astmaa ja muuta alkoi puhjeta, maksut olisivat tulleet tosi kalliiksi. Toisaalta meidät on hoidettu hirveän hyvin julkisella puolella ja sillä rahalla, mikä menisi vakuutuksiin, käy joskus yksityiselläkin.

Onneksi meillä on hyvä turva. Kun minulta varastettiin käsilaukku Bysselissä vuosi sitten, vakuutus korvasi menetyksen kokonaan.

Kannattaa maksaa myös siitä, että oikeusturva on kunnossa. Voi sattua tapaturma, johon liittyy asianajokuluja, ja voi joutua vararikkoon, jos vakuutus ei korvaa niitä.”

Huoletta reissuun


Rosa Meriläinen

, vapaa kirjoittaja ja tutkija

”Käyn useamman kerran vuodessa ulkomailla, joten minulla on nykyään aina voimassaoleva, jatkuva matkavakuutus. Olennaisinta siinä on ollut se, että jos sairastun, voin mennä huoletta lääkäriin.

Vakuutukseen kuuluu myös matkatavaravakuutus, mutta se on vähemmän tärkeä, sillä harvoin matkustelen niin ison tavaramäärän kanssa, että omavastuu ylittyisi. Olen ollut 11-vuotiaana interreilaamassa niin, että minulta vietiin kaikki. Totta kai vanhemmat tulivat apuun ja ostivat uudet vaatteet, sillä minulta menivät kerralla kaikki kesävaatteet, jotka omistin. Sen jälkeen ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun laukkuni hävisi taas. Silloin tuntui erityisen hyvältä, että olin hommannut vakuutuksen.

Yksi matkavakuutuksen hyvistä puolista on peruutusturva. Sen ansiosta ei tarvitse maksaa matkan koko hintaa, jos peruu lentonsa viime hetkellä esimerkiksi lapsen sairastuttua.

En voi kehua, että pitäisin hirveän hyvää huolta vakuutuksistani. En esimerkiksi ole varma, onko minulla asiallinen vakuutus urheiluonnettomuuksien varalle. Vakuutukset eivät ole tarkan euron naisen systeemi. Niissä maksaa helposti vain turvallisuuden tunteesta, ei mistään todellisesta.”

Kremppojen varalta


Helena Ahti-Hallberg

, tanssija ja tanssinopettaja

”Koska työkalunani on oma keho ja olen yrittäjä, minulla on tapaturmavakuutus, johon sisältyy sairauspäiväraha. Olen joutunut hakemaan korvauksia aika usein. Viimeksi tällä viikolla kaaduin portaissa ja piti käydä lääkärissä ja röntgenissä. Onneksi tuli vain lihasvamma.

Viime kesänä nilkastani katkesi nivelside ja sain muutaman kuukauden sairausloman. Vakuutuksesta oli paljon iloa, sillä hoitokulut kohosivat aikamoisiksi. Hyvä vakuutus madaltaa kynnystä lähteä heti lääkäriin ja kunnon tutkimuksiin.

Meidän nelihenkisessä perheessämme vakuutetaan perheenjäseniä enemmän kuin tavaraa. Vaikka autot ja koti on vakuutettu, en innostu esimerkiksi kännyköiden tai tietokoneiden erillisistä vakuutuksista. Sen sijaan kaikki kolme koiraamme on vakuutettu kunnolla. Tärkeintä on taata ihmisille ja eläimille mahdollisimman hyvä hoito siltä varalta, että jotakin sattuu.

Meillä on vakuutuksia paljon, ehkä jopa liikaa – mutta ne antavat mielenrauhan. En koe maksavani turhasta, kyllä turvallisuudentunne on sen rahan arvoista. Hoidamme vakuutusasiat yhdessä mieheni kanssa ja päivitämme sopimukset vähintään kerran vuodessa.”

Ammattitaito suojaa


Reijo ”Reka” Kontio

, stuntkoordinaattori

”En ole ottanut työhön liittyviä jatkuvia vakuutuksia lakisääteistä tapaturmavakuutusta lukuunottamatta. Työssäni tärkein vakuutus on ammattitaito. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen en juurikaan laske vakuutusyhtiön vaan oman työryhmäni ammattitaidon ja suunnittelun varaan. Teemme elokuvastuntteja, mutta kaikki ei ole niin vaarallista kuin miltä se saadaan näyttämään. Vahinkoja on toki sattunut, mutta normaali sairausvakuutus ja Kelan korvaukset ovat riittäneet.

Joissakin elokuvaproduktioissa tai tapahtumissa edellytetään vastuuvakuutuksia siltä varalta, että aiheutamme vahinkoa ulkopuolisille ihmisille tai heidän omaisuudelleen. Kalleimmillaan sellainen vakuutus taisi olla Maltalla, kun kuvasimme Seasick-elokuvaa 90-luvun alussa. Maltan armeija edellytti korvaussummaltaan paria miljoonaa markkaa vastaavaa vakuutusta.

Siviilielämää varten olen ottanut liikennevakuutuksen ja normaalit kotivakuutukset. Myös matka- ja matkatavaravakuutukset ovat tärkeät. Niissä olen joutunut tekemään vahinkoilmoituksia ja saanut korvauksia.”

Lapsena opittu


Pete Parkkonen

, laulaja

”En tiedä vakuutuksista paljon muuta kuin että niitä kannattaa olla. Sen opin jo vanhemmiltani. Suoraan sanottuna ärsyttää helkkaristi maksaa niistä monta tonnia vuodessa – mutta siitä palkitaan heti, kun jotain sattuu. Kotivakuutuksesta on ollut hyötyä, kun läppäri tai puhelin on hajonnut.

Viime vuonna laukkuni varastettiin ulkomailla. Siinä meni sen verran tavaraa, että oli hyvä, kun kotivakuutus korvasi lähes kaiken. Siihen sisältyy kunnon matkavakuutus.

Liikenteessä tulee liikuttua autolla ja moottoripyörällä niin paljon, että minulla on pakollisten liikennevakuutusten lisäksi vapaaehtoiset kaskot. Tiedän kokemuksesta, että liikenteessä voi sattua yhtä ja toista.

Mitään laitteita en ole vakuuttanut erikseen. Oman äänen vakuuttaminen ei ole tullut mieleen, onkohan se mahdollista? Jos olen joskus oikein rikas, sitä voisi miettiä!”

Tsekkaa nämä

Vakuutuspaperit kannattaa lukea tarkasti läpi.

1. Kun harkitset vakuutuksen ottamista tai muuttamista, pyydä tarjous ensin yhtiöstä, jossa sinulla on jo vakuutuksia ja lisäksi parista muusta.

2. Lue tarkkaan:

  • Mikä omaisuus tai asia on vakuutuksen kohteena?
  • Mihin euromäärään asti omaisuus tai henkilöt on vakuutettu?
  • Missä vakuutus on voimassa?

3. Vertaile myös omavastuita ja lue erityisen tarkkaan se sivu, jossa mainitaan asiat, joita vakuutus ei kuitenkaan korvaa.

4. Tarkista vakuutuksesi vuosittain tai vähintään silloin, kun elämäntilanne muuttuu: Ethän maksa turhasta? Oletko unohtanut jonkin oleellisen turvan?

Crazy Rich Asians -uutuuselokuva on hauska ja koskettava. Siinä on niin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, ettei yksi katselukerta edes riitä kaiken bongaamiseen.

On aina mukava yllätys, kun elokuva osoittautuu lähestulkoon mestariteokseksi, vaikka siltä on odottanut aivan jotain muuta. Crazy Rich Asians on juuri tällainen tapaus.

Romanttiset komediat ovat yleensä aika kliseisiä. Niin on myös Crazy Rich Asians. Kliseet tosin voi tehdä monella tavalla. Leffa perustuu Kevin Kwanin samannimiseen vuonna 2013 julkaistuun kirjaan. Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuvan perusteella sen voisi päätellä olevan modernisoitu tarina Tuhkimosta, joka nousee ryysyistä rikkauteen. Tarinaan on tietenkin lisätty moderneja twistejä sekä aasialaisia elementtejä.

Elokuvan Tuhkimoa eli Rachel Chuta, yliopistossa kansantaloutta opettavaa nuorta professoria näyttelee Constance Wu. Tuhkimon prinssiä eli Kiinasta Singaporeen saapuneen megarikkaan suvun perijää Nick Youngia näyttelee Henry Golding (jonka voi nähdä myös Missä on Emily? -elokuvassa). Rachel ei tosin tiedä, että Nick on sikarikas. Hän on kuitenkin komea ja maanläheinen kaveri, eikä vaikuta mitenkään erilaiselta kundilta.

Pian tulee tilaisuus lähteä Singaporeen Nickin parhaan kaverin häihin, joissa Rachelin on määrä tavata poikaystävänsä suku ensimmäistä kertaa. Eihän tapaaminen tietenkään hyvin mene, kuten asiaan kuuluu.

Elokuvan juonenkäänteitä ahmii kuin paremmankin mysteeritrillerin tapahtumia.

Ja sitten alkavatkin ne kliseet. Leffasta löytyvät tietenkin paha äiti sekä sisarukset, joiden vastapainona ovat hyvät sukulaiset ja kaverit. Soppaan on myös lisätty useita stereotyyppisiä hahmoja, joita ei voisi antaa anteeksi, mikäli ohjaaja John M. Chu ei itse olisi kiinalaisperäinen. Niin törkeän yliampuvia osa hahmoista on.

Onneksi elokuva on kirjoitettu niin taitavasti, ettei tuttuakin tutumpi kaava kyllästytä missään vaiheessa, vaan elokuvan juonenkäänteitä ahmii kuin paremmankin mysteeritrillerin tapahtumia. Tämä on ikään kuin se täydellinen iltapäivän saippuaooppera tiivistettynä leffamuotoon. Ja mikä parasta, koko tarina on kuvattu täysin naisnäkökulmasta.

Elokuva on upean näköinen, ja sen näyttelijät ovat loistavia. Miltei kokonaan aasialaisvoimin tehty Hollywood-elokuva kuulostaa erikoiselta, mutta toimii paremmin kuin vastaavat tusinaleffat. Kyseessä on todellinen hyvän mielen elokuva. On tosin varoitettava, että joitakin kohtauksia varten saattaa tarvita nenäliinoja. Etenkin hääkohtaus on yksi elokuvahistorian kauneimmista.

Crazy Rich Asians on ällistyttävän viihdyttävä elokuva, jolle tehdään jo jatkoa, sillä se menestyi sensaatiomaisella tavalla USA:ssa. Eipä tässä itsekään malta odottaa seuraajaa, onhan kirjojakin jo kolme kappaletta.

Crazy Rich Asians **** ½

Peppermint on tylsän kliseinen kostotarina, vaikka Jennifer Garner parhaansa yrittääkin.

Jennifer Garner tähdittää Taken-ohjaaja Pierre Morelin uutta toimintaelokuvaa Peppermint. Tarina on tuttu ja turvallinen, jopa tylsän kliseinen: Riley Northin (Garner) mies ja tytär tapetaan epäonnisen väärinkäsityksen takia. Riley ei saa oikeutta lain kautta, joten hän ottaa sen omiin käsiinsä. Naisvetoinen Taken? Aika pitkälti.

Siinä missä Liam Neeson oli Takenissa samastuttava ja sai katsojan tuntemaan hahmonsa tuskan, jättää Garnerin hahmo toivomisen varaa kaikilla osa-alueilla. Rileylle ei edes luoda inhimillisiä siteitä muihin hahmoihin. Jopa se tärkein, eli koston oikeuttava väline, perhetragedia jää etäiseksi.

Lopulta Garner tuntuukin vain kostonhimoiselta ja kylmältä sarjamurhaajalta, vaikka hänelle on yritetty kirjoittaa myös jonkinlaista roolia heikkojen ja alistettujen ihmisten auttajana. Tämä onneton juonenkäänne tosin selitetään vain eräässä sivulauseessa ja komean graffitin avulla. Myös varsinaisesta kostosta puuttuu eräänlainen puhdistautumisen tunne, katarsis. Kosto ei merkitse lopulta mitään muuta kuin jatko-osaa. Pettymys.

Vaikka Garner on fyysisesti vakuuttava, ei hän kykene luomaan hohtavan kirkasta tähtiauraa ympärilleen. Eipä hänelle kyllä edes anneta työkaluja (paitsi erilaisia ampuma-aseita), joiden kanssa työskennellä. Myös vastanäyttelijät kompuroivat yrittäessään toistella tönkeröä dialogia.

Suurin ongelma on tietenkin ala-arvoisessa käsikirjoituksessa. Se on kuin huonon televisiosarjan pilottijaksoa varten nopeasti tuherrettu luonnos. Garner muuttuu muutamassa vuodessa ase- ja lähitaisteluekspertiksi, joka pistää tusinoittain latinojengiläisiä kylmäksi melko brutaalein keinoin. Yli-inhimillisesti hän pusertaa läpi haavoittumisten, trauman ja kivun.

On kuitenkin hieno huomata, että Hollywood on juuri tällä hetkellä kiinnostunut naisvetoisista toimintaelokuvista: Mad Max: Fury Roadissa ja Atomic Blondessa perseitä potki Charlize Theron, Jennifer Lawrence oli Red Sparrow ja Nälkäpelin Katniss, Egde of Tomorrow’ssa ja Sicariossa nähtiin Emily Blunt ja nyt Garner yrittää hieman siipirikkoisesti luoda omaa imagoaan koston enkelinä. Suurin osa näistä tarinoista on vieläpä ollut erinomaisia. Upea juttu!

Peppermint **