Anita Chaudharyn velkaantunut isä myi tyttärensä kotiapulaiseksi, kun Anita oli 14-vuotias. Melkein kaikki kylän tytöt oli myyty kamalareiksi jo ennen teini-ikää. Anitan pakkotyö kesti kolme vuotta. Kuva: Meeri Koutaniemi
Anita Chaudharyn velkaantunut isä myi tyttärensä kotiapulaiseksi, kun Anita oli 14-vuotias. Melkein kaikki kylän tytöt oli myyty kamalareiksi jo ennen teini-ikää. Anitan pakkotyö kesti kolme vuotta. Kuva: Meeri Koutaniemi

Vapautetut kotiorjat tahtovat lopettaa kamalari-perinteen, joka on katkaissut tuhansien nepalilaistyttöjen lapsuuden.

Raskaita töitä aamuhämärästä yömyöhään, moitteita ja lyöntejä, ainainen nälkä ja koti-ikävä. Painajaismaiset kokemukset leimaavat satojen nepalilaisten kamalari-orjien elämää.

Kamalarit ovat Nepalin alkuperäiskansaan tharuihin kuuluvia tyttöjä, jotka heidän köyhät vanhempansa ovat myyneet kotiorjiksi muutaman kymmenen euron vuosimaksusta.

Nuorimmat tytöt myydään vain 5-vuotiaina, mutta suurin kysyntä on 8–12-vuotiaille tytöille. Useimmat kamalarit viettävät palveluksessa vuosia ja jäävät vaille koulutusta ja huolenpitoa.

Anitan (oik.) äiti Fuulrani Chaudhary itki joka yö, kun hänen tyttärensä olivat orjatyössä.

Me Naiset 40/14 kertoo sinnikkäistä nuorista naisista Anitasta ja Durgasta, jotka ovat vapautuneet orjatyöstä ja tahtovat nyt kitkeä kamalari-järjestelmän Nepalista.

Anita ja Durga osallistuivat elokuussa lastenoikeusjärjestö Planin työpajaan, jossa 12 vapautettua kamalaria oppi valokuvauksen perusteet kuvajournalisti Meeri Koutaniemen opastuksella. Plan on vapauttanut orjatyöstä jo yli 4 000 kamalaria.

Työpajassa entiset lapsiorjat jakoivat kokemuksiaan ja unelmiaan ja keskustelivat muun muassa siitä, mikä orjavuosissa painaa raskaimmin heidän mieltään.

"Elin kurjempaa elämää kuin eläimet"

Anitalle vaikeinta oli yksinäisyys. Tyttö ei saanut tavata ystäviään eikä päässyt kotiinsa edes juhlapyhinä, vaikka olisi ajanut sinne pyörällä puolessa tunnissa.

– Olin masentunut, sillä elämässäni ei ollut iloa eikä vapautta. Sellaista on olla orja, kertoo Anita, joka työskenteli kamalarina 14–17-vuotiaana.

– Elin kurjempaa elämää kuin eläimet. En saanut kenkiä, kunnon vaatteita tai riittävää ruokaa. Olin jatkuvasti paukamilla, koska en saanut edes moskiittoverkkoa. Emäntä solvasi ja hakkasi minua, sillä en työskennellyt hänestä tarpeeksi hyvin, sanoo Durga, joka joutui kotiorjaksi 11-vuotiaana ja karkasi 13-vuotiaana.

Durga joutui kotiorjaksi 11-vuotiaana. 13-vuotiaana hän karkasi.

Kedarni, 18, kärsi jatkuvasta itsetunnon nollauksesta.

– Isäntäperheeni lapset eivät pitäneet minusta. He nimittelivät minua rumasti ja sanoivat, että tekemäni ruoka oli pahaa, hän muistelee.

Kedarni kohtasi vaikeita vaiheita myös vapauduttuaan kolmen vuoden orjatyöstä 15-vuotiaana.

– Oli raskasta, kun minua kiusattiin koulussa paluuni jälkeen. Muut oppilaat pilkkasivat minua, koska olin monta vuotta heitä vanhempi ja koska olin ollut kamalarina.

Rangaistuksia ja seksuaalista ahdistelua

Moni kamalari kohtaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, niin myös Samita, 18.

– Ruumiilliset ja henkiset rangaistukset olivat arkeani. Kerran emäntä lukitsi minut kaappiin ilman ruokaa. Toisen kerran hän löi minua kepillä päähän niin, että se alkoi vuotaa verta. Vaikka itkin kivusta, minun piti tehdä kaikki normaalit työni. Saan haavaan salvaa vasta nukkumaan mennessäni, kun olin suorittanut askareeni.

Kamalarit joutuvat usein myös seksuaalisen ahdistelun ja hyväksikäytön uhreiksi. Nirmala, 18, joutui 13-vuotiaana isäntänsä painostamaksi.

– Isäntä tunki lähelleni ja teki likaisia ehdotuksia. Hän lupasi tehdä minusta rikkaan, jos tyydyttäisin hänet. En halunnut myydä vartaloani, ja mies suuttui ja hakkasi minua. Kerran kun emäntäni oli poissa, mies kävi minuun käsiksi ja yritti riisua minut. Rimpuilin itseni irti ja juoksin ulos talosta, Nirmala kertoo.

Kaikki työpajaan osallistuneet tytöt ovat nykyisin vapaita, mutta kamalari-orjuudessa työskentelee yhä satoja nepalilaistyttöjä.

Meeri Koutaniemen vapautuneista kamalareista kertova näyttely Vapaita unelmia on esillä Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä 6.–12.10. Työpajaan osallistuneiden tyttöjen omia valokuvia on nähtävillä 6.10. alkaen osoitteessa plan.fi.

Marjaana Lehtisen parisuhde on kestänyt 12 vuotta. – Ei nainen ole mikään miehen patja, vaan myös naisen nautinto on tärkeää.

Entinen Miss Plus Size Marjaana Lehtinen, 35, julkaisi elokuussa Varpu Tavin kanssa kirjoittamansa kirjan Minä – plus size, jossa hän puhuu myös seksin tärkeydestä parisuhteessaan.

– Koen itseni naisen nautinnon puolesta puhujaksi. Jokainen meistä päättää omasta kehosta, enkä voi sanoa kenellekään, että tee makuuhuoneessa niin tai näin. Voin vain puhua omasta kokemuksesta.

Marjaanan oma parisuhde on kestänyt 12 vuotta. Hän oli saman painoinen kuin nyt, kun hän kohtasi miehensä Tomin. Lasten myötä paino kuitenkin nousi kolmessa vuodessa viisikymmentä kiloa. Lopulta hän painoi 169 kiloa.

– Ensimmäinen lapsi ei nukkunut ensimmäiseen puoleen vuoteen, ja hain lohtua herkuista.

Reilu kolme vuotta sitten hän aloitti elämäntapamuutoksen, jonka aikana hän pudotti painoa 80 kiloa.

Marianne kiittelee miestään siitä, että tämä on aina nähnyt kilojen taakse.

– Mieheni kirjoitti tekstin kirjaani, jossa hän kertoo, että on aina nähnyt vain hymyni. Itkeä pillitin, kun luin sitä.

Marjaana painottaa, että parisuhde on kahden kauppa myös makuuhuoneessa.

”Vinkkaankin aina miehelleni, että sun paikkaas on kyselty. Hän yleensä toteaa vain, että ei tuossa ulkona mitään jonoa näy.”

– Jos oikeasti, siis oikeasti on päänsärky ja olet kipeä, ei kenenkään kannata lähteä harrastamaan seksiä. Mutta jos kumppanin kanssa lähtee muuten lakanoita heiluttelemaan, niin yleensä sen jälkeen on hymy korvissa molemmilla.

Se, että joskus seksiä voi harrastaa myös puolison mieliksi, on Mariannen mielestä ymmärretty väärin.

– Tärkeä on, että myös nainen saa sessiosta silti yhtä paljon. Ei meillä mies ole mikään macho, joka sanoo, että nainen nyt makuuhuoneeseen. Ei nainen ole mikään miehen patja, vaan myös naisen nautinto on tärkeää.

Marjaana sanoo, että heille parisuhteessa tärkeitä yhteen sitovia asioita ovat myös luottamus ja hyvä huumori.

– Minulle on julkisuuden myötä tullut paljon kaikenlaisia kyselyitä miehiltä. Vinkkaankin aina miehelleni, että sun paikkaas on kyselty. Hän yleensä toteaa vain, että ei tuossa ulkona mitään jonoa näy, Marjaana totesi Specsaversin hyväntekeväisyysillassa Radisson Blu Plaza Hotellissa.

Jes, Eva, Noora, Sana, Isak ja kaikki muut Skamin suosikkityypit ovat taas täällä!

Jäitkö sinäkin pari vuotta sitten koukkuun Skamiin? Et ole todellakaan ainoa.

Megasuosittu teinisarja puhutti vuonna 2017 kaikenikäisiä suomalaisia, ja sarjan neljäs kausi keräsi miljoonia katseluita Yle Areenassa. Luonnollisesti, kun sarjan ilmoitettiin päättyvän, moni pettyi.

Nyt jokaiselle sarjaa ikävöimään jääneelle on kuitenkin luvassa hyviä uutisia. Sarjan ihanien tyyppien maailmaan pääsee pian uppoutumaan kirjasarjan muodossa!

Sarjaa kustantava WSOY kertoo tiedotteessaan, että kirjasarja sisältää SKAM:in alkuperäiset käsikirjoitukset, poisleikattuja kohtauksia sekä käsikirjoittaja–ohjaaja Julie Andemin kommentteja näyttelijöille ja tekijäryhmälle. Lisäksi Andem on kirjoittanut kirjasarjaa varten jokaiseen kauteen uuden johdannon ja lopetuksen.

– SKAM:in vaikutus ylettyy maailmanlaajuisesti paitsi eri-ikäisiin katsojiin myös käsikirjoittajiin ja tuottajiin yli mediarajojen. Kirjasarja jättää aikamme merkittävimmästä mediailmiöstä fyysisen jäljen historiaan ja on Evan, Nooran, Sanan ja Isakin faneille todellinen aarre, kertoo WSOY:n lasten- ja nuortenkirjojen kustantaja Paula Halkola tiedotteessa.

Miksi teineille suunnattu Skam onnistui hurmaamaan aikuisetkin? Lue lisää tästä: