Kuvat: Shutterstock & Päivi Ala-Risku
Kuvat: Shutterstock & Päivi Ala-Risku

Kyproksella itsekuri joutuu koetukselle: allasbaari ja yöelämä houkuttelevat, mutta ehei, trikoot ja tennarit jalkaan, sillä tällä lomalla jumpataan.

Hah. Nyt testataan itsekuria. Aurinko paistaa Agia Napassa Kyproksella, uima-allas houkuttaa, ja allasbaarin juomat ja naposteltavat kuuluvat hotellin hintaan. Mutta minä käännän herkuille selkäni. Puen päälleni jumppapaidan ja trikoot. Solmin aerobic-kenkieni nauhat.

Matkailualalla huhutaan, että sporttilomat ovat nyt muotia. Että keskiverto rantalomailijakin kaipaa nykyään liikuntaa. Aion testata, pitääkö­ se paikkansa.

Parasta trendissä on nimittäin se, että lajitarjontaa on nykyään tarjolla myös kaltaiselleni tavisliikkujalle. Ei tarvitse kiivetä köyden varassa kalliolle killumaan tai yrittää snorklata pelastusliivit päällä haita peläten.
Niiden sijaan voi suunnata tuttuun, Les Mills -sertifioituun Bodybalance-jumppaan. Tätä tismalleen samaa ohjelmaa tehdään jokaisella­ Les Mills -salilla Suomesta Uuteen-Seelantiin.

Ainoa, mutta tärkeä, ero Suomeen on jumppapaikka. Kuntoilemme nimittäin rannalla. Merituuli viilentää jumppareita, ja katoksesta­ voi hakea suojaa auringolta. Ihanaa!

Venytän käsiäni miekaksi ja viipaloin ilmaa mielikuvitusaseellani. Enkä ole ainoa. Meitä jumppareita on kymmenkunta. Osa heistä käy loman­ aikana tutuiksi: samoihin naamoihin törmää niin aamu- kuin iltapäivänkin jumpissa. Osa käy vain yhdessä treenissä viikon aikana.

Kukaan jumppareista ei näytä supertimmiltä kuntohirmulta, joten täällä kyllä kehtaa heilua mukana.

Tuoksuvat vuoristopolut

Seuraavaksi otan haltuun hotellin ulkopuoliset maisemat. Lähden puoliohjatulle patikkaretkelle. Se tarkoittaa, että kyydit on järjestetty, mutta polkuja saa tallustella omassa rauhassa. Halutessaan voi köpötellä myös oppaan kanssa, joka valottaa taustoja ja auttaa vaikkapa kasvien bongauksessa.

Suuntaamme kohti Pohjois-Kyprosta ja Kyrenia-vuoria. Parin tunnin ajomatkan jälkeen aurinko paistaa ja ilma väreilee.  Laitan tossua toisen eteen ja nuuhkuttelen. Polkujen varsilla kasvaa timjamia ja rosmariinia, oliivi- ja mantelipuita, kaprista ja salviaa. Yrtit tuoksuvat huumaavilta.
Keväisin ja alkukesästä vuoristo on täynnä kukkia. Pohjois-Kyproksen poluilta­ pystyy bongailemaan myös vanhoja, hylättyjä linnoja. Jostain täältä löytyy esimerkiksi Pyhän Hilarionin linna, jonka on sanottu toimineen Lumikki-elokuvan inspiraationa Walt Disneylle.

Mikään pakko ei olisi lähteä näin pitkälle patikoimaan. Hyviä päiväretkikohteita löytyy myös ihan Agia Napan kyljestä.  Esimerkiksi niemenkärjeke Cape Greco on hyvä kohde niin Agia Napassa kuin läheisessä Protaraksessakin lomailevalle.

Todellinen patikoinnin ystävä valitsee matkakohteekseen kuitenkin sisämaassa sijaitsevan Troodos-vuoriston. Siellä merkittyjä reittejä on useita ja ilma kesälläkin­ rannikkoa viileämpää. Turisti-info jakaa hyvää opasvihkosta, jossa on reiteistä havainnolliset opastukset karttoineen.

Pyöräillen EU:n laidalle

No nyt olen ammattilaisuuden ytimessä. Kun kerron taksikuskille, että aion vähän pyöräillä Kyproksella, hän innostuu. Maa on kuulemma monien pyöräilymaajoukkueiden suosima harjoittelupaikka. Tulen­ siis saamaan kunnon treenin.

Alku on kyllä vähän kankeaa. Hotellin järjestämästä pyörästä irtoaa poljin. No, ei se mitään, matkaan.

Pyöräteitä saarella on hyvin, ja viitoitukset toimivat. Maisemat ovat mahtavia, ja kunnon nousuja olisi tarjolla niitä kaipaavalle. Minä valitsen maltillisemmman kohteen ja suuntaan kymmenen kilometrin päähän Cape Kregoon. Se on huikea, Välimerestä nouseva niemenkärjeke ja samalla EU:n itäisin piste. Niemen huipulla olevassa huvimajassa kelpaa natustaa retkieväitä.

Paluumatkalla pyörästä kuuluu kummia. Kraks! Mikähän se oli?
Krakskaks. Eivät kai vain ketjut irronneet pyörästä? No kyllä. Olen pikkuisella hiekkatiellä, enkä ole ikinä korjannut irronneita ketjuja. Ährään ja ährään. Lopulta onnistun. Jes! Pääsen ehjin nahoin takaisin hotellille.

Kun palautan pyörän, huomautan, että­ kypärän styrox-osat ovat aika lailla halkeilleet. Kypärä olisi varmasti syytä vaihtaa uuteen. Mitä vielä. Se on kuulemma yksi heidän ehjimmistä kypäristään.

Sporttiloman loppusaldo

On aika tehdä tilinpäätös. Mitä jäi käteen­ liikunnallisesta lomasta?
Jumpasta kipeytyneet pohkeet. Kävelystä rakko varpaaseen. Pyöräilystä kuraiset­ lahkeet. Käsivarsille hento päivetys. Siis varsin onnistunut sporttiloma.

Milloin ja miten?

Lämpöä riittää Kyproksella keväästä pitkälle syksyyn. Talvella sisämaan vuoristossa pääsee jopa laskettelemaan.

Kesäkaudella pakettimatkoja Kyproksen Agia Napaan järjestävät ainakin Finnmatkat ja Tjäreborg. Norwegian lentää Helsingistä Larnakaan ja takaisin kerran viikossa elokuun puoliväliin asti. Välilaskullisia lentoja Agia Napaan tarjoaa esimerkiksi Norwegian.

Paikalliset suosittelevat

”Olen asunut täällä 16 vuotta, mutta käynyt vain kerran yökerhossa. Pidän enemmän kirkoista. Liopetrin kylässä sijaitseva on suosikkini. Pidän myös Xylofagoun kirkosta, jonne äidit vievät sairaita lapsiaan saamaan voimia
Neitsyt Marialta.” Ludmila Hadjipetrou, ekokaupan myyjä 

”Tykkään Limanakin biitsistä, siellä on parasta musaa, r’n’b:tä. Suosikkikahvilani on Golden Arrow, siellä on mukava henkilökunta.
Parhaat klubit ovat Priva ja Passion, niissä tapaa aina tuttuja.” Margarita  
Zakoy,  kaupan kassa  

”Vinkkini turisteille on: opetelkaa paikallista kulttuuria ja kieltä. Hei sanotaan jasu ja kiitos efharistó. Vapaa-ajallani tykkään aerobicista ja käsitöistä.” Andriani Pavlar, tarjoilija 


3 X mezet & muut

Bilekaupunki Agia Napassa on totuttu neuvomaan, että kokeakseen aitoja makuja on lähdettävä pikkukylien tavernoihin. Ei pidä paikkaansa. Turistien täyttämiltä kaduiltakin löytää herkkuja, kun tietää minne menee.

Blueberries
Yuri Gagarin -kadulla

Todellinen helmi. 29-vuotias ravintola houkuttaa niin paikallisia kuin maassa asuvia ulkomaalaisiakin. Tomaattikeitto on juuri sopivan täyteläistä ja tulista, toisinaan iltaisin livebändi viihdyttää ruokailijoita.

Mezepolis
Kryou Nerou 24
Modernisti ja raikkaasti sisustettu ravintola sijaitsee hiukan keskustan itäpuolella. Kokeile esimerkiksi nyytissä grillattua fetajuustoa tai friteerattuja juustopötkylöitä. Rasvaista ja hyvää!

Tavern by the Sea
Sandy Bay -rannalla
Nyt on näköala kohdallaan: tyyni poukama, meri ja auringonlasku. Onneksi kohdallaan on myös ruoka ja tarjoilu. Meze-aterialla annos seuraa toistaan, nälkä on lähtenyt jo aikoja sitten, mutta suu vain syö. Niin
herkullista ruoka on.

+ Isaac Tavern,
Makariou 77–79

Etkö sittenkään jaksanut lähteä pois keskustasta? Ei se mitään. Kokeile tätä kehuttua, mutta mutkatonta ravintolaa Agia Napan keskustassa. Etenkin kalafanit tykkäävät.

Miehitetty Famagusta

Mitenköhän piikkilankaa tehdään? Kiedotaanko se pitkistä säikeistä, joiden päät sitten sojottavat piikkeinä? Vai lisätäänkö piikit yhtenäisten rautalankojen väliin? Esimerkiksi tätä ehtii miettiä, kun jonottaa raja-asemalla Pohjois-Kyproksen puolelle, Turkin miehittämälle alueelle.

Turkki kutsuu aluetta Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi. Se on ainoa maa, joka on tunnustanut alueen erilliseksi valtioksi. Saari on
ollut jakautunut vuodesta 1974, ja vain viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan paikallisten ja turistien on ollut mahdollista ylittää raja.

Retki rajan taa Famagustaan on vaivan arvoinen. Tunnelma on aivan eri kuin Agia Napan turisti-yökerho-biitsimeiningeissä. Kaupungissa on yksi pieni keskusaukio. Sen laidalla tönöttää muutama ravintola ja 1500-luvulla kirkosta moskeijaksi muutettu goottilaisarkkitehtuurin taidonnäyte.
Kaduilla kävelee hunnutettuja naisia ja yhtäkkiä jostain kajahtaa minareetin rukouskutsu. Käännyn pääkadulta sivutielle, kadut muuttuvat hiekkateiksi. Kahvilaa pitävät miehet istuvat aurinkoa paossa ja odottavat asiakkaita luokseen.

Syö

D&B. Namik Kemal Meydani -aukiolla.

Modernin ravintolan ulkopuolella ei ole edes ruokalistaa saati sisäänheittäjiä. Se on hyvä merkki. Mezet ovat niin hyviä, että niitä ei tarvitse edes mainostaa.

Juo

Desdemona. Canbulat Youlu Sokak –kadulla.

Kaupunginmuuriin, puoliksi maan sisään kaivautunut pieni juottola on oiva paikka hiipiä päivänvaloa pakoon.

Ui

Palm Beach. Famagustan paras ranta baareineen
sijaitsee aivan Varosian aavekaupunginosan vieressä. Kun Turkki miehitti Pohjois-Kyproksen, Varosian asukkaat joutuivat muuttamaan muualle. Kaupunginosa on siitä lähtien seissyt tyhjänä, talot ovat rappeutuneet eikä alueelle saa vieläkään mennä.

Louis Theroux pureutuu illan dokumentissa anoreksiaan, eikä hän takerru helpoimpiin selityksiin.

IS TV-LEHTI: Louis Theroux on palannut Amerikka-dokumenttiensa jälkeen Britanniaan. Hän tutustui kahden lontoolaisen hoitoyksikön potilaisiin, joilla on anoreksia nervosa: patologinen syömisen ja lihomisen pelko.

Potilaita kuunnellessa ei jää epäselväksi, kuinka vakavasta sairaudesta on kyse. Pahimmillaan he ovat nälkiinnyttäneet itsensä niin, että normaali liikuntakyky on mennyt, kuulo ja näkö heikentyneet ja sydän pettämässä – ja silti he saattavat itse kieltää sairautensa. Fyysiset ja psyykkiset oireet tekevät hoitokokonaisuudesta vaativan, eikä vaikeimpien tapausten kohdalla ole toivoakaan täydellisestä parantumisesta. Potilaita joudutaan valvomaan WC-käynneistä lähtien. Heitä pidetään jopa väkisin hengissä.

Theroux’n uteliaan empaattisessa metodissa on ongelmansa, mutta tulos on ravisteleva.

Theroux ei takerru helpoimpiin selityksiin, kuten muodin ja median vääristyneisiin kauneusihanteisiin. Pitkäaikaispotilas Jess sanoo, ettei kyse ole kauneudesta, vaan monimutkaisista psykologisista ongelmista, jotka tulevat pintaan itseruoskintana. Kertomuksissa toistuu hyytävä arvottomuuden kokemus. Anoreksialle ei ole löydetty yleispätevää tieteellistä selitystä, ja neuvottomuus tekee läheistenkin osasta raskaan.

Suomessa tuskin voisi tehdä dokumenttia, jossa yksittäisten mielenterveyspotilaiden asioita ruoditaan näin avoimesti hoitohenkilökuntaa myöten. Theroux’n uteliaan empaattisessa metodissa on ongelmansa, mutta tulos on ravisteleva.

Theroux ja anoreksia, TV2 klo 22.05

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.