Ei ainakaan näin. Kuva: Shutterstock
Ei ainakaan näin. Kuva: Shutterstock

Kiitos uusien palveluiden, enää ei tarvitse muistaa kuin yksi salasana. Mutta miten siitä yhdestä saisi turvallisen? Tietoturva-asiantuntija kertoo.

Taas uusi jättisalasanavuoto! Tuhansien suomalaisten salasanoja vuotanut nettiin. Nämä verkkosivut ovat voineet vuotaa salasanasi.

Siinä esimerkkejä viime vuosina tapahtuneista salasanamurroista. Ajatus siitä, että oma salasana päätyy jonkun toisen käsiin, puskee hien pintaan.

Salasanan varastaminen on asiansa osaaville lastenleikkiä, koska liian monen salasana on niin yksinkertainen. Tämän takia F-Securen tietoturva-asiantuntija Harri Ruusinen suosittelee, että kaikki alkaisivat käyttää salasanojen hallintasovelluksia, joiden avulla kaikki salasanat on tallennettu erilliseen ohjelmaan, ja vain hallintasovelluksen salasana tarvitsee muistaa.

Turvallista vai ei?

Epäilyttää. Jos yhdellä salasanalla pääsee käsiksi KAIKKIIN muihin, eikö se ole tietoturvariski?

– Tutkimuksien mukaan yli 50 prosenttia ihmisistä käyttää samaa salasanaa jokaiseen palveluun. Kun yhteen murtaudutaan, päästään käsiksi muihinkin. Ja jotkut kantavat edelleen lompakossa salasanojaan pienellä muistilapulla. Totta kai kaikessa on riskinsä, mutta on salasanapalveluiden käyttö silti näitä turvallisempi vaihtoehto, Ruusinen toteaa.

Salasanasovelluksissa on toki riskinsä. Ruusisen mukaan vaarana on esimerkiksi se, että sovelluskaupoista ei osata valita luotettavaa sovellusta, sovellus on vääränlainen tai siihen luotu ainoa salasana on liian yksinkertainen.

Valitse tunnettu

Vaikka ilmainen ja suosittu sovellus olisi houkutteleva, kannattaa Ruusisen mukaan valita tunnettu ja käytetty palvelu.

Millainen sovellus sitten on vääränlainen? Esimerkiksi sellainen, joka tallentaa käyttäjänsä salasanat palvelimelle, ei hänen käyttämälleen laitteelle. Tällaisissa tapauksissa salasanoihin ei pääse käsiksi esimerkiksi palvelinongelmien aikana. Jos kyse on nettiostoksista, puolen päivän katkos ei ole ongelma, mutta entä jos maksettavana on vaikka tärkeä vakuutusmaksu? Monien tuntien katkos saattaa tuntua pitkältä.

Kokeile näitä:

Vähän parempi salasana

Hyvä salasana sisältää maksimimäärän satunnaisesti valittuja merkkejä, on pitkä ja sitä vaihdetaan vähintään joka kuukausi. Kuka näin jaksaa tehdä näin? Aika harva. Jos yhdellä salasanalla hallitaan kaikkia muita kymmeniä, pitäisi sen yhden olla hyvä.

Näillä ohjeilla teet vähän paremman salasanan:

1. Älä käytä sanakirjasta löytyviä oikeita sanoja edes silloin, kun olet lisännyt niiden perään numeroita tai erikoismerkkejä.

2. Käytä salasanassa vähintään kerran pieniä kirjaimia, isoja kirjaimia, erikoismerkkejä ja numeroita.

3. Älä käytä pelkkiä numeroita.

4. Vaihda salasanasi usein. Vaihtoväli riippuu siitä, kuinka arvokasta salasanan avulla saatava tieto on. Kerran puolessa vuodessa tai vuodessa saattaa riittää, jos salasana ei liity pankkitiliin.

5. Käytä eri tileillä eri salasanoja.

6. Älä säilyä salasanojasi lähellä tietokonettasi, lompakossasi tai missään muussakaan konkreettisessa paikassa, josta ne löytää helposti, vaan päässäsi.

7. Käytä salasanan luomisessa salalausetta.

– Tämän nostaisin ensimmäisenä esille hyvän salasanan muodostamisessa. Salalauseen avulla salasanan muistaa. Parhaimmillaan salalauseella tehtyyn salasanaan on vielä lisätty satunnaisia merkkejä, Harri vinkkaa.

Mistä salalauseessa on kyse?

Esimerkki: Ajattele lausetta, jonka muistat ja joka on sinulle tärkeä. Vaikkapa: "Kuuntelen musiikkia ja rakastan levyjä." Muodosta tästä lauseesta merkkijono, joka sisältää kohdassa 2 mainittuja asioita. Sen voi tehdä vaikka näin:

Kuuntelen-sanan saa lyhennettyä merkeiksi Kntln. Musiikkia voisi toimia kirjainlyhenteenä MSQ ja ja-sana taas &-merkkinä. Rakastan voisi olla R4gs ja levyjä LPs. Näin salasanasta tulisi: KntlnMSQ&R4gsLPs.

Älä tee merkkijonosta liian vaikeaa, tai et muista sitä.

Ensi-iltansa saava psykologinen jännäri Missä on Emily? käsittelee kotiäitien ja uranaisten ongelmia.

Stephanie (Anna Kendrick) on äitivloggaaja, jolle äitiys on elämäntehtävä. Hän ystävystyy boheemin uraohjuksen Emilyn (Blake Lively) kanssa, vaikka heillä ei päällepäin näytä olevan mitään yhteistä. Kaksi viikkoa myöhemmin Emily katoaa. Stephanie vannoo tekevänsä kaikkensa löytääkseen bestiksensä.

Ohjaaja Paul Feig tunnetaan naisille suunnatuista elokuvistaan. Joukossa on huteja, kuten rasittavan asenteellista huumoria syytävä rikoskomedia Spy – Vakoojan asussa, mutta myös täysosumia. Sellainen oli Morsiusneidot, joka mylläsi romanttisen komedian lajityypin uuteen uskoon. Odotinkin Feigin uutuutta, psykologista jännäriä Missä on Emily?, ristiriitaisin tuntein. Kumpi olisi tällä kertaa luvassa: täysi pannukakku vai uusi mestariteos? Vastaus: ei kumpikaan. Elokuva on eri lajityyppejä holtittomasti sekoittava pläjäys, jossa yhdistyvät Feigin parhaat ja huonoimmat maneerit.

Elokuva alkaa lupaavasti naisiin kohdistuvia mahdottomia odotuksia ja vaatimuksia käsittelevänä draamana. Tiedättehän: toisaalta pitäisi olla pullantuoksuinen äiti, mutta toisaalta työt pitäisi handlata sata lasissa. Kotiäiteihin suhtaudutaan säälin sekaisin tuntein, mutta uranaiset ne vasta itsekkäitä hirviöitä ovatkin. Nämä teemat Feig hallitsee suvereenisti. Samoja aiheita samalla suorasukaisella asenteella on käsitellyt ohjaaja-käsikirjoittajatyöpari Jason Reitman ja Diablo Cody elokuvissaan Young Adult ja Tully.

Varsinaiseen juoneen päästään kiinni, kun Emily katoaa. Genre vaihtuu lennosta psykologiseksi jännitykseksi. Esikuvat ovat ilmeiset: hittijännärit Gone Girl ja Nainen junassa. Kehenkään ei voi luottaa eikä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Tämä on elokuvan paras osuus, mutta valitettavasti loppuratkaisu vetää maton katsojan jalkojen alta.

Monien psykologisten jännäreiden ongelma on se, että niiden loppu on epäuskottava, niin myös leffojen Gone Girl ja Nainen junassa. Sen kuitenkin antaa anteeksi, sillä ne edes yrittävät olla uskottavia. Missä on Emily? sen sijaan vaihtaa jälleen salamannopeasti lajityyppiä. Elokuva muuttuu yllättäen mustaksi komediaksi. Huumori on vedetty överiksi niin kuin Feigillä on pahimmillaan tapana. Elokuvan viimeiset kohtaukset on tehty aivan kieli poskessa, mikä melkein mitätöi koko elokuvan. Harmi, sillä elokuvassa olisi ollut aineksia esikuviensa veroiseksi psykologiseksi jännäriksi. 

Missä on Emily? ***

 

Parinmuodostuksen suurimmat vaikeudet liittyvät seksuaalisen kipinän löytämiseen. Sen vuoksi lähentymistä harjoitellaan Ensitreffit alttarilla -sarjan kulisseissa tarvittaessa asiantuntijan kanssa.

Ensitreffit alttarilla -sarjassa sinkkujen olkapäänä toimii koko kauden ajan joukko rakkauden asiantuntijoita. Nyt viidennellä kaudella mukana ovat seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen, psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt sekä parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow.

Sinkut voivat kääntyä tukijoukkojen puoleen milloin tahansa, mutta sarjan kulisseissa tapahtuu myös rakkausvalmennusta, jota ei paljasteta katsojille sarjassa.

”Ollaan reilusti puhuttu seksuaalisuudesta ja siitä, mitä kaikkea se sisältää.”

Tony Dunderfelt on sarjassa asiantuntijana nyt kolmatta kautta. Hän paljastaa Me Naisille, että hän on kaikilla kolmella kaudella järjestänyt ohjelmaan osallistuneille miehille erilaisia kosketusharjoituksia. Hän opettaa miehiä kahdenkeskisesti ymmärtämään naisen psykologiaa.

– Harjoituksiin kuuluu yksinkertaisia vinkkejä siitä, miten naista lähestytään ja kosketetaan – myös seksuaalisella tavalla. Ollaan reilusti puhuttu seksuaalisuudesta ja siitä, mitä kaikkea se sisältää, Dunderfelt kertoo.

Sarjan tuottaja Onerva Österberg on kertonut aiemmin Me Naisille, että seksi ei juurikaan ole osa näkyvää ohjelmantekoa, sillä ohjelmaa ei ole käsikirjoitettu, eikä ennalta ole sovittu, mitä kaikkea siinä käsitellään.

– Olemme tehneet ohjelmaa hyvin pitkälti parien ehdoilla. Meillä on se linja, että jos parit eivät halua puhua asiasta, emme utele siitä, hän sanoo.

Dunderfeltin kosketusharjoituksien ajatus on opastaa ujompia miehiä, jos he eivät tiedä mikä on sallittua tämän kaltaisessa ohjelmassa.

– He voivat myös kysyä minulta apua, että mitä voisi nyt tehdä paremmin, jos seksi ei ole toiminut aiemmissa suhteissa, Dunderfelt sanoo.

”He voivat kysyä apua, mitä voisi nyt tehdä paremmin, jos seksi ei ole toiminut.”

Dunderfeltin mukaan aiempien kausien suhteissa suurimmat kompastuskivet ovat juurikin liittyneet läheisyyden ja kipinän puuttumiseen. Pareilla saattaa olla parinmuodostusvaiheessa paljon yhteistä, mutta valitettavasti papereilla yhteensopiminen ei aina riitä.

– Nykysuhteiden vaikeudet liittyvät siihen, että parien välillä ei ole kipinää. Ennen riitti, että puolisolla oli hyvä työ.

Se on suurin vaikeus myös sarjan ammattilaisten työssä: läheisyyttä ja kipinää ei voi testata etukäteen.