Luomuruokia kokkaava Katja Rosenlund ja eineksiä ylistävä Maijastiina Jokitalo ja vaihtoivat viikoksi ruokailutapoja. Vatsakipuja ja hikikarpaloitahan siitä seurasi.

Kuvat Karoliina Paatos

Päivällinen on katettu. Kolmivuotias Adaliina Jokitalo haarukoi lempiruokaansa perunasoselaatikkoa ketsupin ja punajuurisalaatin kera. Isosisko Victoriinan, 13, kinkkupitsa pyörii vielä mikrossa. Vaasalaisperheen miehiä ei keittiössä näy.

– Meillä kaikki syövät eri aikaan ja usein eri ruokiakin, äiti Maijastiina Jokitalo, 40, sanoo. Hän poimii ruuat mieluummin kaupan eineshyllystä kuin seisoo hellan ääressä patoja hauduttamassa.

Samassa kaupungissa asuva Katja Rosenlund, 37, kiertää einekset kaukaa. Kuusihenkisen perheen äiti valmistaa ruuat puhtaista raaka-aineista ja leipoo herkkuja pakastimeen.

– Miten ihmeessä hän ehtii! ihmettelee Maijastiina, joka on luvannut yrittää viikon ajan kokata itse. 

– Joudunko tosiaan syöttämään lisäainemyrkkyjä lapsilleni? parahtaa Katja, mutta suostuu silti eines-kuurille.

Maijastiina kokkaa: Illat tuhraantuvat keittiössä

Maanantai

Jaaha, nyt pitäisi sitten ruveta kunnon äidiksi. Pakko myöntää, että hirvittää, sillä tiedän olevani surkea kokki. Ruuanlaitto ei vain kiinnosta minua. Perhe yrittää kannustaa, sillä olen luvannut kokata tällä viikolla heidän toiveruokiaan.

Yleensä meillä syödään eineksiä, koska se on kivuttomin tapa saada ruoka nopeasti pöytään. Jos oikein innostun, saatan tuunata valmisruokia. Taannoin tein lasten pyynnöstä perunasoselaatikkoa. En jaksanut kuoria perunoita, joten ostin kaupasta imelletyn perunalaatikon ja löin jauhelihan sekaan. Se maistui kamalalta.

Ripeä yritän olla tänäänkin. Viskaan spagetin kiehuvaan veteen ja paistan jauhelihan. En ole ehtinyt selvittää, miten kastike valmistetaan, joten lorautan valmista purkkisoosia lihan joukkoon. Perhe syö tyytyväisenä eikä huomaa vilppiäni.

Onneksi ei tarvitse kokata kahta lämmintä ateriaa päivässä. Me aikuiset saamme lounaan töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa. Aamu-ja iltapaloista selviämme leivillä.

Syömiseen liittyvä arvokeskustelu on minulle tuttua, sillä teen väitöskirjaa kuluttajien ruokailutottumuksista. Ruokaan liittyy nykyään hirveästi syyllistämistä. Luomuihmiset luokitellaan hyviksi, meidät einesten syöjät pahoiksi.

Ymmärrän, että ihmiset ovat huolissaan lisäaineista, mutta vouhkaaminen on mennyt jo äärimmäisyyksiin. Ainakin meidän perhe on pysynyt terveenä einesruuilla.

Tiistai

Kerron töissä eilisestä purkkikastikerikoksestani. Työkaveri vinkkaa, että kastike suurustuu sekoittamalla vehnäjauhoja veteen. Mitä ihmettä? Luulin, että jauhot käristetään pannulla.

Illalla kuorin perunoita ja valmistan uuden kastikkeen. Lisään jauhoja summanmutikassa veteen ja lorautan soosin jauhelihan joukkoon. Kastikkeesta tulee niin paksua, että joudun ohentamaan sitä vedellä moneen kertaan.

Äidilleni ei kävisi näin. Hän on varsinainen mestarikokki, joka on jaksanut raataa töissä ja hellan ääressä.

Päätin jo lapsena, etten tuhlaa elämääni keittiössä. Kirjoitin päiväkirjaani, että isona ostan vain kaupan maksalaatikkoa. Tuota unelmaa myös toteutin, kunnes perheemme sai yliannostuksen. Samoin kävi einespihveille.

Ihme kyllä, tänään kastikkeeni saa jopa nirsoilta lapsilta kehuja.

Keskiviikko

Pääsen töistä vasta kahdeksan jälkeen ja ajan suoraan kauppaan. Nappaan mukaani sitruunoita, vaikkei minulla ole hajuakaan, mitä niistä tekisin. Kassalla odottaa yllätys: kassillinen ruokaa maksaa vain viisikymppiä.

Kotona aion ruveta keittämään perunoita, mutta kaikilla on niin kova nälkä, etteivät he jaksa odottaa enää sekuntiakaan. Olkoot! Tänään jokainen saa syödä, mitä itse haluaa. Se käy helposti, sillä jääkaapissa on vielä viimeviikkoisia eineksiä.

Pim! Mikro on jo kuumentanut nakit, pitsat ja perunasoselaatikon. Näin helppoa sen pitäisi olla. Ihmettelen, miten muut perheet selviävät ruokasirkuksesta. Katjakin tekee joka päivä kaiken itse, vaikka heillä on sentään neljä lasta.

Meillä lapset juoksevat monta kertaa viikossa harrastuksissa ja minäkin jumpassa, josta olen nyt joutunut tinkimään. Myös pitkät työpäiväni tekevät kokkailusta haastavaa.

Torstai

Aleksanteri on toivonut, että tekisimme perunamuusia ja lihapullia. Perunoiden kuorimisessa on järjetön urakka. Puoli tuntia menee, ennen kuin saan potut edes veteen ja liedelle kiehumaan.

Työkaveri on neuvonut, että sipulikeittopussin kyljessä on helppo lihapullaresepti. Muistan vasta ohjetta lukiessani, ettei meillä ole korppujauhoja tai kananmunia. Soitan miehelle, joka lupaa tuoda niitä kaupasta kotimatkalla.

Adaliina auttaa minua innoissaan. Annan tytön rikkoa munia ja sekoitella lihapulla-aineksia. Tulee mieleen se kerta, jolloin vanhempi tytär kertoi silmät selällään, että päiväkodissa oli tehty korvapuusteja ihan eri tavalla kuin kotona. Hän oli siihen asti luullut, että pakastepullien paistaminen on leipomista.

Lihapullista tulee hämmästyttävän hyviä, mutta muusi maistuu oudon makealta. Juuri tämä turhauttaa minua: ruuan lopputulos on aina arvoitus.

Olen huhkinut hikipäässä varmaan kolme tuntia, ja vielä pitäisi jaksaa siivota. Astianpesukone hurisee tauotta.

Perjantai

Ruokaa jäi eilisestä niin paljon yli, että syömme sitä tänäänkin. Kukaan ei tosin halua muusiani. Kaipaan peruna-sipulisekoitetta. Sitä kätevämpää tuotetta ei olekaan. Ei tarvitse kuoria eikä pilkkoa, senkun tyhjentää pussillisen jäistä silppua vuokaan, lorauttaa päälle kermat ja lykkää uuniin. Kinkkusuikaleiden kanssa siitä saa myös keiton viidessä minuutissa.

Roskapussia viedessäni panen merkille, että jäteastiaan mahtuu vielä. Yleensä se on tähän aikaan viikosta piukassa eineslaatikoita.

Lauantai

Meille tulee tänään vieraita, joiden kanssa unohdan ajankulun. Ruuanlaitto jää iltaan, ja perhe narisee nälkäisenä. Sorrumme taas mikropitsoihin sekä lihaperunasose- ja makaronilaatikoihin.

Se ei ole katastrofi, sillä viikonloppuruoka ei meillä yleensäkään eroa arjesta. Joskus saatamme työntää jonkin valmiiksi marinoidun paistin uuniin.

Huomenna on pakko tehdä ruokaa, tai koko viikko menee ihan plörinäksi.

Sunnuntai

Victoriina haluaa lasagnea, jonka valmistuksen aloitankin hyvissä ajoin. Ruskistan jauhelihan, ladon pastalevyt vuokaan ja sekoitan lasagnepaketin kastikeainekset veteen.

Mies väittää, että lintsaan. En ymmärrä. Eikö tämä sotku nyt jo kerro, että tässä on hiellä ja vaivalla uurastettu! Tekevätkö ihmiset siis oikeasti lasagnekastikkeetkin itse?

Jälkiruuaksi paistan lättyjä. Urakan jälkeen olen aivan puhki ja yltä päältä rasvassa. Illalla sängyssä mietin uhrauksiani. Olen viettänyt tällä viikolla keittiössä enemmän aikaa kuin edellisen puolen vuoden aikana yhteensä. Perhe on saanut vatsansa täyteen, mutta olisi se onnistunut eineksilläkin.

Tiedän, että säästäisimme ruokamenoissa, jos tekisimme enemmän itse. Se vaatisi kuitenkin säännöllisempiä työaikoja ja motivaatiota, jota minulla ei ole.

Ihanaa, ettei tarvitse murehtia etukäteen huomista ruokaa. Aina jääkaapissa jotain on.

Maijastiinan kotiruuat

  • Maanantai Jauhelihakastiketta ja spagettia.
  • Tiistai Jauhelihakastiketta keitettyjen perunoiden kera.
  • Keskiviikko Jauheliha- ja kinkkupitsoja, nakkeja ja lihaperunasoselaatikkoa.
  • Torstai Lihapullat ja perunamuusi.
  • Perjantai Lihapullat ja perunamuusi.
  • Lauantai Jauheliha- ja kinkkupitsoja, lihaperunasoselaatikkoa ja makaronilaatikkoa.
  • Sunnuntai Lasagne.

Rahaa viikon ruoka-ostoksiin kului 150 euroa.

Katja tutustuu eineksiin: Yhteiset ruokahetket katoavat

Maanantai

Nyt alkoi äidin loma! julistan aamulla perheelle ja kippaan lautaset täyteen muroja. Aion pestä ikkunat, siivota komerot, käydä lenkillä ja tavata ystäviä. Hauska kokeilla, kuinka paljon vapaa-aikaa jää, kun ei tarvitse ahertaa keittiössä. Vaikka ei se minulle normaalistikaan pakkopullaa ole.

En ole ruuanlaittajana mikään erikoisuudentavoittelija. Meillä syödään paljon perusaineksista tehtyjä patoja, keittoja ja kastikkeita. Jälkiruuat ovat sen sijaan bravuurini: olen sellainen kakkuväkertäjä.

Ruokaan satsattiin jo lapsuudenkodissani. Meillä herkuteltiin vasikanhytyllä, ternimaidosta tehdyllä uuni-juustolla ja vastapyydetyllä kalalla. Teininä muutuin sinisellä irokeesilla ja lävistyksillä viritetyksi anarkistiksi, jolla oli vimmattu halu pelastaa maailma. Moneen vuoteen en syönyt lihaa.

Nykyään olen sekasyöjä, mutta eettisyys on minulle yhä tärkeää. Ostan luomutuotteita ja tutkin elintarvikkeiden tuoteselosteet, koska haluan, että vältymme turhilta lisäaineilta.

Tällä viikolla minun on vain suljettava silmät pakkausselosteilta. Myönnän, etten edes tiedä, millaisia eineksiä kaupoissa on nykyään tarjolla, joten ostopäätökset on tehtävä näppituntumalla.

Lähikaupan pakasteallas on täynnä toinen toistaan eksoottisempia puolivalmisteita. Päädyn valmiiksi maustettuihin broilerinfileisiin, lohkoperunoihin ja vihannessekoitukseen. Ne kypsyvät grillissä ennen kuin olen ehtinyt pöydän kattaa. Näinkö helppoa tämä on? 

Pesen kolme ikkunaa ja ompelen verhot.

Tiistai

Aamulla pitää avata jo toinen muropaketti. Lasken, että kahden pakkauksen hinnalla keittäisin perheelle monen päivän puurot.

Vaikka perheemme on iso ja meillä kaikilla on paljon harrastuksia, pyrimme syömään kerran päivässä yhdessä. Tänään se ei onnistu, sillä minulla menee töissä pidempään. Kun tulen kotiin, Elias ahmii mikropitsaa suupielet ketsupissa ja hihkuu, että hyvää on. Frida ei ole koskenutkaan pitsaansa.

Mies pupeltaa karjalanpiirakoita, ja minä syön thaityyliin maustetun kanakeiton. Ihan hyvää, mutta kananpaloja voisi olla enemmänkin kuin kolme.

Illalla minua alkaa närästää.

Keskiviikko

En tiedä, johtuuko se valmisruokien pienestä annoskoosta, mutta meillä kaikilla on koko ajan nälkä. Tänään vetelimme jo aamiaisella kaksin käsin vispipuuroa, kiisseliä, paahtoleipää, juustoa ja kalkkunaleikettä.

Voin kuvitella, kuinka kavereita naurattaisi, jos he näkisivät tämän muoviastiakasan. Yksi ystävistäni epäili, etten varmasti pysty olemaan eineskuurilla viikkoa. Totta kai pystyn! 

Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta tuomita muiden ratkaisuja. Syön kylässä hyvillä mielin pakastepullia, mutta kotona leivon mieluummin itse.

Hyödynnän usein lähikaupan tarjoustuotteita. Niin myös tänään: löydän pakastealtaasta sienitagliatellea. Siitä lähtee paistinpannulla huumaava tuoksu, ja makukin on kohdallaan.

Tietenkään en malta olla vilkaisematta pientä tekstiä paketin kyljessä. Sen mukaan italialaiseen pastaan on käytetty herkkutatteja. Niitähän roudataan Suomesta Eurooppaan tonnikaupalla.Varsinaista lähiruokaa!

Torstai

Olen kärvistellyt koko yön vatsakivun kourissa. Oikea kylki on tulessa selkää myöten, ja iholle työntyy kylmä hiki. Entä jos lisäaineet myrkyttävät minut?

Yritän taltuttaa kouristelevaa mahaa vispipuurolla, karjalanpiirakalla ja kiisselillä. Hiukan helpottaa jo.

Illalla lämmitän perheelle makaronilaatikon, jonka Frida välttämättä halusi ostaa kaupasta. Murehdin, ettei pieni foliokipollinen millään riitä kuudelle hengelle, mutta huoli osoittautuu turhaksi. Makaronilaatikko on niin pahaa, että siitä ei saa syömäkelpoista edes tuunaamalla. Heitän ruuan roskiin ja paistan perheelle pyttipannua.

Perjantai

Missä se ylimääräinen vapaa-aika nyt luuraa? Maanantain repäisyn jälkeen en ole ehtinyt toteuttaa mitään muista suunnitelmistani. Rutiiniton arki on jotenkin levotonta. Mikro pimpahtelee tämän tästä, kun perheenjäsenet käyvät lämmittämässä ruokiaan omaan tahtiinsa. Yhteiset ruokahetkemme ovat kadonneet.

Kaupassa käydessäni huomaan, että olen saanut tuhlattua kassilliseen ruokaa 68 euroa. Järjettömän kallista! 

Ranskalaiset perunat ja lihapullat maistuvat illalla koko porukalle, mutta ruoka loppuu taas kesken. Lapset täyttävät vatsaansa perunasalaatilla.

Lauantai

Lisäaineissa minua pelottaa eniten se, ettei niiden yhteisvaikutuksia vielä tunneta. Kiinnostuin tuoteselosteiden E-koodeista jo 1990-luvulla, jolloin opettelin haitallisimmat lisäaineet ulkoa. Yritän kaikin tavoin välttää emulgointiaineita ja natriumglutamaattia. Ei ole ihme, että allergiat ovat lisääntyneet, kun ihmiset työntävät sisäänsä niin paljon vieraita aineita.

Lapset riemastuvat, kun kuulevat, että syömme tänään kaupan pakastealtaan merellistä spagettia. Jos tekisin itse perinteisen spagettikastikkeen, laittaisin siihen jauhelihan sijasta soijarouhetta. Olen maailman taitavin kätkijä: sieniä inhoava mieskin syö yleensä tietämättään kantarelleja ja tatteja.

Iltapäivällä menemme kylään, jonne tekisi mieli viedä tuliaisiksi itse tehty piiras. Käyn kuitenkin kiltisti ostamassa paketillisen jäätelöä. Kyläpaikan emäntä hemmottelee meitä kotitekoisella sushilla. Ihana makujen taivas! 

Sunnuntai

Öisten vatsakipujen jälkeen päätän, että minun osaltani eineskokeilu saa nyt riittää. Lepyttelen sisuskaluja kaurapuurolla. Lapset syövät pakastemansikoilla koristellut puuroannoksensa hetkessä.

Meinaan jo sulattaa pakastimesta lampaanjauhelihaa mureketta varten, mutta hillitsen itseni. Enhän minä viimeisenä päivänä voi luovuttaa! Tyydymme mikropitsoihin ja illemmalla hernekeittoon, jota ei edes kannattaisi tehdä itse. Purkkihernekeitossa on paras hinta-laatusuhde.

Olen joskus kiireen keskellä kokkaillessani miettinyt, että voisihan sitä elämänsä helpommallakin elää. Tämä viikko on kuitenkin osoittanut, ettei oman ajan määrä mitenkään radikaalisti lisääntynyt einesten myötä. Rahanmeno, ärtyisyys ja vatsakivut kyllä sitäkin enemmän. Jopa lapset tunnustavat kaipaavansa äidin tekemää ruokaa.

Palautteesta innostuneena surautan vielä samana iltana leipäkoneen käyntiin. Huomenaamulla meillä ei syödä muroja.

Katja einekset

  • Maanantai Broilerinfileet, lohkoperunat ja paneroidut mozzarellapihvit pakastevihannesten kera.
  • Tiistai Jauhelihapitsaa, thaikanakeittoa ja karjalanpiirakoita.
  • Keskiviikko Sienitagliatellea, lihakeittoa ja karjalanpiirakoita.
  • Torstai Makaronilaatikkoa ja pyttipannua.
  • Perjantai Ranskalaiset perunat ja lihapullat, lisukkeena perunasalaattia.
  • Lauantai Sushia kylässä.
  • Sunnuntai Hernekeitto.

Rahaa viikon ruokaostoksiin kului 179 euroa.

Alkaako kengännumerosi nelosella? Tervetuloa porukkaan!

En muista, missä vaiheessa jalkani venähti yli neljänkympin, mutta pitkään se on ollut kokoa 41. Varmasti jo teini-iässä siirryin kolmoskerhosta isokenkäisiin, sillä muistan hävenneeni suurta kalossiani. Nykyään olen asian kanssa sinut – ainakin suurimman osan ajasta. Maailmassa on asioita, joihin vain me isojalkaiset naiset olemme törmänneet.

 

  1. Kaupasta ei löydy kokoasi – eikä se ole loppuunmyyty. Kiitokset kaikille kenkävalmistajille, jotka teette naisten popoja kokoon 42 asti. Moitteet teille, joiden valikoimissa isoin koko on 40.
  2. Tuliaisostoksiisi ei kuulu kenkiä. Italian-reissulla ei kannata edes kysyä kokoja, vastaus on jo tiedossa.
  3. Huomaat, ettei bodyshamingin vastainen kulttuuri ole laskeutunut vielä varpaiden tasolle. ”Ai sulla on niin iso jalka! Pysyt hyvin pystyssä.” Asia saattaa myös olla omien korviesi välissä. Kenkäkaupassa sanot kokosi hiljaisella äänellä ”Nelkyt. Tai ehkä nelkytyks.”
  4. Kantapääsi kohtaavat kylmän lattian. Kylpylöiden ja hoitoloiden one size -lipokkaat on parempi pyytää miesten koossa.
  5. Joku luulee kenkiäsi miesten jalkineiksi. Asuin kimppakämpässä Thaimaassa, kun kaverini epäili, että joku on tuonut paikallisen ladyboyn yövieraaksi kotiimme. Olin jättänyt kuistille uudet kiilakorkosandaalini koossa 41.
  6. Kun pillifarkut tulivat muotiin, hikikarpalo nousi otsallesi. Kapealahkeisten housujen valtakausi on ollut isojalkaiselle totuttelemisen paikka. Kengät nimittäin näyttävät paljon isommilta pillifarkkujen parina. Myös cat-heelsit eli matalat piikkikorkkarit saattavat aiheuttaa tunteen, että jalkapöytäsi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
  7. Teet mahtavia alelöytöjä. Jos jalkojen koko aiheuttaa hetkittäin harmitusta, myös ilonaiheita löytyy. Alennusmyynneissä on lähes aina jäljellä kokoa 41 huokeaan hintaan.
  8. Hurraat mielessäsi, kun pienempi koko mahtuu sinulle. Joidenkin merkkien valmistajat ovat jopa niin ajattelevaisia, että tekevät mitoituksestaan hieman väljää. Jotenkin se vain ilostuttaa, kun pohjaan on painettu yhtä pienempi numero.
  9. Voit ostaa popoja myös miesten osastoilta. Vastakkaisen sukupuolen valikoimat etenkin lenkkarimarkkinoilla ovat omaa luokkaansa. Niissä mallistoissa neljän kympin alkupää on pientä kokoa!

Suomalaisia kiinnostaa, miten tehdä limaa sekä miten saada unta ja rahaa.

10 miljardia. Sen verran Suomessa tehdään Google-hakuja vuodessa. Nyt Google on julkaissut tämän vuoden haetuimmat ihmiset ja asiat. Miten/kuinka-kategoriassa suomalaisia askarrutti eniten kysymys siitä, miten tehdä limaa. Toiseksi eniten googlattiin sitä, miten saada poikaystävä, ja kolmanneksi eniten sitä, miten saada unta. 

10 googlatuinta asiaa miten/kuinka-kategoriassa

  1. miten tehdä limaa
  2. miten saada poikaystävä
  3. miten saada unta
  4. miten laihtua nopeasti
  5. kuinka laihtua
  6. miten saada rahaa
  7. kuinka monta prosenttia
  8. miten selvitä erosta
  9. miten säästää rahaa
  10. kuinka nopeasti raskaaksi

Jotta säästyisit googlaamiselta, päätimme etsiä vastaukset googlatuimpiin asioihin puolestasi. Kas tässä, olkaa hyvät!

1. Miten tehdä limaa?

Vauva.fi:n toimitus on tehnyt helpot ja selkeät ohjeet liman valmistukseen. Vauvan ohjeilla liman saa valmistettua vain kahdesta raaka-aineesta – ja kaiken lisäksi vieläpä ilman partavaahtoa, liimaa ja piilolinssinestettä. Katso ohje:


2. Miten saada poikaystävä?

Sinkkuna olemisessa on ainakin 20 hyvää puolta. Mutta jos silti kaipaa kultaa kainaloonsa, maailman hauskimmalla naisella Amy Schumerilla on vinkki: kokeile deittisovellusta – mutta ole rehellinen.

Kun Amy itse oli ollut kolme vuotta sinkkuna, hän päätti kokeilla ystävän suosittelemaa ”luoville ihmisille suunnattua” deittisovellusta. Hän latasi sinne kaksi kuvaa: toinen oli lenkillä otettu meikitön räpsy, jossa hän irvistelee kuin olisi kuolemaisillaan, ja toinen oli kuva Tyttökultien Sophie-mummosta. Ding! 40 minuutin päästä häneen otti yhteyttä Ben Hanisch, chicagolainen huonekalusuunnittelija ja puuseppä. Kun pari tapasi ensimmäisen kerran, Amy oli tulossa akupunktiosta tukka öljyisenä ja kasvot punaisina. Siitä huolimatta – tai sen takia – pariskunta on seurustellut vuoden päivät.

3. Miten saada unta?

Aineenvaihdunta menee sekaisin. Mielialat vaihtelevat omituisesti. Herkuttelu lähtee käsistä. Muisti pätkii. Jatkuva univaje aiheuttaa monia vaivoja. Prisma Studion ja Helsingin yliopiston teettämän Väsy-kyselyn mukaan suomalaisten yöunet ovat lyhentyneet ja valtaosa kärsiikin univajeesta. Siksi ei ole ihme, että muutkin kuin kroonisesta unettomuudesta kärsivät ovat googlanneet uneen liittyviä kysymyksiä.

Olemme koonneet 14 + 8 vinkkiä, mitä kannattaa kokeilla, jos uni ei tahdo tulla.


4. Miten laihtua nopeasti? + 5. Kuinka laihtua?

Koomikko-poliitikko Lotta Backlund laihtui 30 kiloa ottamalla rennosti. Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä laihtui puolestaan 12 kiloa 5:2-dieetillä. Maskeeraaja-meikkaaja Mariela Sarkiman paino putosi 12 kiloa, kun hän teki pysyvän elämänmuutoksen. Laihdutukseen liittyvissä asioissa suomalaisia kiinnosti sekä se, miten laihtua nopeasti että miten ylipäätänsä voi laihtua.

Vastaukset näihin kysymyksiin löydät seuraavista jutuista.

 

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin selätät tunnesyömisen
Hyvä olo
Näin selätät tunnesyömisen

 

 

6. Miten saada rahaa? + 9. Miten säästää rahaa?

Heidi tienasi kuukaudessa lähes 2000 euroa nettikirppiksillä. Julia sai taas vuodessa säästöön lähes kymppitonnin. Mutta on niitä muitakin tapoja saada rahaa ja panna se poikimaan:

 

 


7. Kuinka monta prosenttia...?

Jos prosenttilaskut ovat hakusessa, esimerkiksi laskurit.fi-sivustolta löytyy apua.

8. Miten selvitä erosta?

Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi. Lue lisää:


10. Kuinka nopeasti raskaaksi?

Tästä google-hausta ei täysin selviä, mihin kysymyksellä on haettu vastausta. Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä, miten nopeasti yhdynnän jälkeen voi tulla raskaaksi, vastaus löytyy esimerkiksi tästä jutusta:

Mikä on erikoisin asia, mitä sinä olet googlannut? Kerro kommenteissa!