Elämä on kuolemista. Kuva: Shutterstock
Elämä on kuolemista. Kuva: Shutterstock

Vaikka vielä tuntuisi siltä, että minua vaihdevuodet eivät koske, yhtäkkiä ne koskevat, ja muutut lohikäärmeeksi. Nyt loppuu naureskelu. On totuuden aika.

Naisjohtajalle hyvä ikä on 38–40 vuotta. Sitä ennen on lapsentekoriski, ja sen jälkeen alkaa hyvin pian kuulua menopaussikommentteja.
Noin kommentoi professori Marjut Jyrkinen naisten asemaa työelämässä viime vuonna Me Naisissa. Eikö ole kiva tuo menopaussikommentti? 42-vuotiaana alat olla poisheitettävää tavaraa. Parasta ennen -päivämäärä mennyt. Heippa!

Vaihdevuodet ovat 2000-luvun viimeinen tabu. Ihminen voi puhua julkisesti työuupumuksesta, seksiaddiktiosta tai vaikeasta lapsuudestaan. Mutta jos nainen kertoo vaihdevuosioireistaan, hän tunnustautuu puoliseniiliksi ihmisraunioksi.

Pitäisikö tällekin tabulle tehdä jotain? Jos kaikki puhuisivat aiheesta rohkeasti, vanheneminen ei ehkä olisi niin pelottavaa.

No, puhutaan

Gynekologi Maija Kajan on ainakin puhunut vaihdevuosista suoraan. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan, joka alkaa Juice Leskisen lohdullisilla ­sanoilla: ”Elämä on kuolemista.”

Ihminen alkaa nimittäin rapistua hiljalleen vähän yli kaksikymppisenä. Sen ikäisenä kroppa pursuilee vielä suojelevia, energisoivia, onnelliseksi ja terveeksi tekeviä hormoneja. Nelikymppisenä joitakin hormoneja on jäljellä enää puolet parhaista päivistä. Kajan toteaa, että elämä kuljettaa meitä hellästi kohti kuolemaa: luonto on tarkoittanut ihmisen elävän noin 45-vuotiaaksi.

Mutta luonto epäonnistuu surkeasti! Moni meistä naisista elää nykyään vielä toiset ­­45 vuotta. Estrogeeni vain vähenee, ja se teettää pahaa mieltä ja rapistuvaa terveyttä. Aika usein vaihdevuodet varoittavat tulostaan sillä, että kuukautiset muuttuvat epäsäännöllisiksi.

– Ensin ne tulevat monella aiempaa tiheämmin, jonkin ajan kuluttua harvakseltaan. Muutenkin kuukautiset voivat muuttua: runsaammiksi tai niukemmiksi, tai voi tulla välivuotoja, Kajan kertoo.

Lisävaikeutta vaihdevuosidiagnoosiin tekee se, että kaikilla ei ole kuukautishäiriöitä. Jos ­potilas ei ole tyypillinen, hikoileva kuukautishäiriöihminen, lääkärikään ei osaa aina epäillä oikeaa syyllistä. Oireet voivat olla yllättäviä.

– Jos yli 45-vuotias alkaa nukkua aamuyöstä huonosti, tavallisin syy on estrogeenin väheneminen. Olisi tärkeää, että työterveys- ja omalääkärit tietäisivät, mikä kaikki voi johtua vaihdevuosista. Tulisi vähemmän turhia lääkekokeiluja.

Kajanin mukaan viisikymppisiltä naisilta kautta maan voisi kokeeksi kysyä vaikka tällaisia kysymyksiä: Kuinka nukuit viime yönä? Onko tuntunut kipuja nivelissä, hartioissa, selässä? Milloin ­kävit viimeksi siellä joogassa, jota ennen harrastit? Oletko hyvällä mielellä vai masentunut tai saamaton? Oliko illalla sydämen rytmihäiriöitä? Kiristeleekö pinnaa? Se asia, joka viimeksi sai kyyneleet silmiin, oliko se oikeasti itkun arvoinen? Mites tuo virtsankarkailu?

Ihanat hormonit

Onhan meillä onneksi lääkkeitä. Estrogeenia, joka suojasi terveyttä elämän alkupuolen, voi ottaa purkista. Ja nyt ollaankin kuuman, suorastaan hikoilevan, kysymyksen äärellä: pitäisikö tässä kohdassa antaa periksi luonnolle vai auttaa naista mäessä?

Kajan on jälkimmäisellä kannalla. Hänen mielestään lääkärin tehtävä on lievittää ihmisten kärsimyksiä, ja Suomessa kärsitään turhaan

1) kärttyisistä, itkuherkistä työkavereista ja pomoista, 2) vääristä diagnooseista ja huonosti auttavista lääkityksistä vaivoihin, jotka oikeasti johtuvat estrogeenin puutteesta, sekä 3) kuralla olevista kuntatalouksista, kun naiset menettävät työkykynsä.

Hormonikorvaushoidon maine tahraantui vuosituhannen vaihteessa, kun siihen huomattiin liittyvän rintasyövän ja veritulppien riskejä. Kajanin mukaan tutkimustietoa haitoista ja hyödyistä on tullut paljon lisää. Hoitoa voi räätälöidä, jos lääkärillä vain riittää kiinnostusta.

– Aiemmin käytettiin suun kautta otettavia hoitoja. Nyt voi annostella keltarauhashormonin kohdun sisälle ja sivellä estrogeenin iholle geelinä. Geelimäisen estrogeenin määrää on helppo säädellä, ja ei-suun-kautta ottaminen pienentää hormonihoidon haittoja.

Uskallatko?

Asiasta ei olla ollenkaan yksimielisiä. Kun Kajan kirjoitti Aamulehteen hormonikorvaushoitoa puolustavan artikkelin, moni syöpälääkäri hermostui. On fakta, että hormonilääkitys lisää rintasyöpäriskiä. Jos naisella on ollut rintasyöpä, Kajankaan ei suosittele hormonikorvaushoitoa.

– Silloin kokeillaan aina ensin ei-hormonaalisia hoitoja. Jos ne eivät auta, keskustellaan oireista ja riskeistä. Osa valitsee kaikesta huolimatta hormonihoidon, koska muuten elämä ei tunnu elämisen arvoiselta.
Muitakin riskejä on. Jos on sairastanut syvän laskimotukoksen, keuhkoveritulpan tai aivoinfarktin, suun kautta otettu estrogeeni ei sovi.

– Ylipäänsä ei kannata käyttää hormonikorvaushoitoa, jos pelkää. Siitä pitää päättää itse, lääkäri vain kertoo faktat ja suosittelee. Jos riskit huolestuttavat, kannattaa ensin ­kokeilla elämäntapojen muutosta.
Eli tutut jutut: etsi liikuntamuoto, joka koukuttaa. Syö enemmän kasviksia, marjoja, hyviä rasvoja, ota D-vitamiinia. Vähennä viinanjuontia, lopeta
tupakointi. ­Kokeile, auttaisiko kahvinjuonnin vähentäminen.

Muutakin kuin rinnat

Jos nuori nainen menee valittamaan kuukautiskipuja, hänelle suositellaan sekunnissa ehkäisypillereitä. Mutta jos vanhempi nainen menee valittamaan vaihdevuosioireistaan, hän törmää hyvällä todennäköisyydellä lääkäriin, joka vastustaa hormonikorvaushoitoa. Kajan epäilee syyksi liiallista rintojen tuijottamista.

– Olen ihmetellyt lääkäreiden putkinäköä vuosikausia. Tuntuu, ettei naisen terveyttä nähdä kokonaisuutena, vaikka hormonikorvaus-
hoitoa käyttävät naiset voivat paremmin, pysyvät terveempinä ja tarvitsevat vähemmän lääkkeitä kuin hoidosta pidättäytyvät.

Hormonikorvaushoidolla on mukavan näköinen ansioluettelo: se näyttää vähentävän osteoporoosin, masennuksen, verenpaineen, diabeteksen, dementian, sepelvaltimotaudin ja paksusuolisyövän riskiä. Toisaalta tutkimustuloksia on tulkittu ristiriitaisesti. Mikä johtuu hoidosta, mikä muista elämäntavoista? Rintasyöpäriski taas kasvaa: jos tuhat naista käyttää 50-vuotiaasta 60-vuotiaaseen hormonikorvaushoitoa, ­
34 heistä sairastuu rintasyöpään. Ilman lisähormoneja rintasyövän saa 26 naista tuhannesta.

Joskushan ne on kärsittävä?

Useimmiten vaihdevuosioireet alkavat hiukan alle 50-vuotiaana. Ne myös loppuvat aikanaan, joillakin viidessä vuodessa, joillakin ne kestävät yli yhdeksänkymppisiksi. Lykätäänkö hormoneilla vain oireita muutaman vuoden päähän?

– On tavallinen ajatus, että ”joskushan ne  pitää kärsiä”. Se ei pidä paikkaansa, Kajan sanoo.

Hoidon kanssa tehdään niin, että ensin sovitaan vaikka kahden tai viiden vuoden hormonikorvausjakso, sitten pienennetään annosta ja lopetetaan. Sitten kuulostellaan: tuleeko oireita takaisin, ja pärjääkö niiden kanssa?

Jos olo on hyvä, oireet olisivat vähentyneet itsestäänkin
samassa ajassa. Ja jos lohikäärme herää, hoidon voi aloittaa uudelleen.

"Pahinta oli seksuaalisen halun katoaminen"

Joskus vaihdevuodet voivat tulla myös tavallista aiemmin. Liisa Heiskasella, 41, ne todettiin 38-vuotiaana, kesken lapsettomuushoitojen.

– Lapsettomuuteni syyksi paljastui, ettei munasarjoissani ollut enää lainkaan elämää. ­Todellisuudessa vaihdevuodet olivat saattaneet alkaa jo vielä aiemmin.

Myöhemmin Liisa tajusi, että hänellä oli ollut vaihdevuosioireita, mutta nuoren ikänsä takia hän ei ollut vain osannut yhdistää niitä menopaussiin. Kuukautiskierto oli heitellyt, niin myös mielialat. Liisa oli ollut jatkuvasti ärtynyt, alakuloinen tai epätoivoinen. Hän oli jo epäillyt masennustakin.

– Vaihdevuosi-uutinen oli kova kolaus naiseudelleni. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kelpaanko enää kenellekään. ­Tämä on kuitenkin nuorten, kauniiden ja viriilien naisten yhteiskunta. Samaan ­aikaan piti vielä käsitellä suru siitä, että jään lapsettomaksi, Liisa kertoo.

Ikävintä oli kuitenkin seksuaalisen ­halun katoaminen. Liisa muistaa ajatelleensa, että vaikka vieressä olisi istunut Johnny Depp, häntä ei olisi voinut ­vähempää kiinnostaa. Seksin harrastaminen oli muuttunut myös kivuliaaksi limakalvojen kuivumisen takia.

– Ajattelin, että tässäkö seksielämäni nyt oli. Enkö voi enää ikinä nauttia seksistä? Minulla oli vielä suhteellisen tuore parisuhdekin, Liisa kertoo.

Nyt, kolmen vuoden jälkeen, Liisa ­sanoo alkavansa olla sinut asian kanssa. Hormonihoidot ovat helpottaneet oireita, ja seksi­halutkin ovat palanneet. Liisa syö kelta­rauhashormonia ja käyttää iholle siveltävää estrogeenivoidetta. Haittapuolena on ollut, että koko ikänsä hoikkana pysyneelle naiselle on kasvanut pieni vatsakumpu.

– Vaikka hormoneihin liittyy riskejä, minulle ne ovat olleet pelastus. Tukenani on onneksi ollut myös hyvä mies: puolisoni on suhtautunut hyvin ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti. Ilman häntä asian hyväksyminen olisi ollut minulle varmasti vaikeampaa.

Miksi Liisan vaihdevuodet alkoivat yli kymmenen vuotta etuajassa? Siihen
kukaan lääkäri ei ole osannut antaa vastausta.

– Minulla on ollut kai vain huono tuuri. Toisaalta on helpottavaa tietää, etten olisi voinut tehdä ­mitään toisin.

Se  tiedetään, että vaihdevuosien alkamisajan voi päätellä esimerkiksi äidin tai sisaren vaihdevuosista. Liisan äidillä vaihdevuodet alkoivat 46-vuotiaana, eli jonkin verran keskivertoa nuorempana.

– Aluksi syyllistin itseäni siitä, että ­olisi pitänyt tehdä lapsia aiemmin. Mutta sitten päätin, että asiaa on turha surra, koska aiemmat elämäntilanteeni eivät olleet sellaisia, joihin lapset olisivat sopineet.

Liisa on huomannut muuttuneensa armollisemmaksi ikääntymistä kohtaan.

– Ennen jotenkin ajattelin, että elämä on ohi tietyn ikäisenä. Nyt katson vanhojakin naisia hyväksyvämmin ja ajattelen, että noillakin on varmasti vielä kivaa elämässään. Myös seksi ja seksuaalisuus kuuluvat kaiken ikäisille.

Vuonna 1942
Yhdysvaltain markkinoille tuli Premarin, tiineiden tammojen virtsasta eristetty estrogeenivalmiste.
Hormonikorvaushoidosta tuli yhä suositumpaa, kun ihmisten elinikä piteni.
Samalla vaihdevuodet koskivat entistä useampaa.

1970-luvulla
huomattiin, että pelkkä estrogeeni lisäsi kohtusyövän riskiä. Hormoni-
korvaushoitoihin lisättiin keltarauhashormoni, joka suojaa kohtusyövältä.

1990-luvun
lopulla kävi ilmi, että hormonikorvaushoito lisääkin rintasyövän ja
syvän laskimotukoksen riskiä. Hormoneja alettiin varoa ja hoitosuosituksiakin rukattiin: mahdollisimman pienellä annoksella, mahdollisimman vähän aikaa.

2000-luvulla
hormonihoitoa käyttävien määrä puolittui maailmanlaajuisesti.

Lue myös:

Liian kova treeni käynnisti Raakel Lignellin vaihdevuodet