Monen parhaat alkoholimuistot liittyvät uusien ihmisten tapaamiseen. ”Olen saanut hyviä ystäviä ja seurustelukumppaneita, hyviä muistoja ja juttuja, joille vieläkin nauretaan”, eräs vastaaja kertoo. Kuva: Shutterstock
Monen parhaat alkoholimuistot liittyvät uusien ihmisten tapaamiseen. ”Olen saanut hyviä ystäviä ja seurustelukumppaneita, hyviä muistoja ja juttuja, joille vieläkin nauretaan”, eräs vastaaja kertoo. Kuva: Shutterstock

Me Naisten kyselyn vastaajille alkoholi on iloinen asia – mutta liittyy siihen ahdistustakin.

Iloon vai suruun? 35 prosentille Me Naisten alkoholinkäyttökyselyn vastaajista alkoholi on ennen kaikkea tunnelman kohottaja, keino pitää hauskaa. Vain kolme prosenttia vastaajista sanoo juovansa enimmäkseen suruun tai ahdistukseen.

Moni vastaaja kertoo, että alkoholi on tuonut elämään jotain hyvää – tanssilattialta matkaan tarttuneen puolison, uusia ystäviä, unohtumattomia makuelämyksiä, itsevarmuutta, hyviä muistoja hauskoista illoista.

”Minulla on paljon mukavia muistoja liittyen erilaisiin juhliin tai mökkireissuihin kaveriporukalla. Nämä eivät tietenkään ole täysin alkoholin ansiota, mutta alkoholi on ollut osallisena”, yksi vastaajista kommentoi.

Vaikka moni juo enimmäkseen iloon, alkoholinkäyttöön liittyy myös ikäviä ja ahdistavia muistoja. 37 prosenttia vastaajista on joskus telonut tai loukannut itsensä humalassa, 38 prosenttia puhunut ohi suunsa ja 23 prosenttia haastanut riitaa.

”Minulle alkoholi on iloinen asia, mutta liittyy siihen riitaa ja ahdistustakin. Kaveripiirissäkin on ihmisiä, jotka juovat liikaa, haastavat riitaa eivätkä pysty huolehtimaan itsestään. Välillä myös ahdistaa humalaan liittyvä itsekeskeisyys ja möyhääminen”, yksi vastaaja kommentoi.

Kysyimme, millaisia ovat hauskimmat ja hirveimmät alkoholimuistot.

Näitä muistoja vaalitaan:

”Hauskin alkoholimuistoni on puolisoni tapaaminen. Tanssittiin baarissa melkein koko ilta ja välillä otettiin paukkua. Tosin rakkaus syttyi vasta viikkojen päästä ihan selvin päin.”

”Mieleenpainuvin oli makuaistimus eräässä ravintolassa, missä lievästi savustetun kalan kanssa suositeltiin erikoislaatuista viiniä. Makuyhdistelmä oli todella hieno.”

”Vaelleltiin pitkin kaupunkia aamuun asti. Jalkani olivat verillä huonoista korkkareista, joten miespuolinen ystäväni kantoi minua reppuselässä auringon häikäistessä jo aamun ensisäteitä.”

”Havaijilla oli superkivaa päivän päätteeksi lillua hotellin hot tubissa kaverin kanssa, juoda tuoreesta ananaksesta tehtyjä taivaallisen hyviä piña colada -drinkkejä ja flirttailla höpsöjen jenkkimiesten kanssa.”

”Ystäväni kantoi minua reppuselässä auringon häikäistessä jo aamun ensisäteitä.”

”Uskalsin lähestyä ihastustani ja illasta tuli täydellinen.”

”Istuimme ystävän kanssa ulkomailla rantabaarissa koko päivän ja yön. Baarimikko teki meille hauskoja drinkkejä ja tanssimme ja lauloimme rannalla.”

”Työkavereiden kanssa menimme omassa ryhmässämme kuohuviinipullolliselle kesken virkistyspäivän, erosimme siis isosta seurueesta. Pullollinen muuttuikin kolmeksi tai neljäksi, kaikilla oli tosi hauskaa, nauroimme yhdessä ja aika kului kuin siivillä. Tutustuimme toisiimme ja huomasimme, että meillähän on kiva ryhmä.”

”Tapasin parhaan ystäväni kesällä ollessamme 18. Menin rannalle yhteisen ystävämme kanssa, ja tarkoituksena oli viettää aikaa ystäväporukan kesken. Hän oli kutsunut oman ystävänsä mukaan, ja kun tutustuimme, huomasimme, että meillä on todella paljon yhteistä. Istuimme aurinkoista päivää juoden karpalolonkeroa ja tutustuimme toisiimme. Illan tullen päätimme jatkaa menoa vielä paikallisessa kapakassa. Nykyäänkin vielä muistelemme ystäväni kanssa tuota päivää ja iltaa, jota en unohda koskaan.” 

”Nykyäänkin vielä muistelemme ystäväni kanssa tuota päivää ja iltaa, jota en unohda koskaan.” 

Nämä unohdettaisiin, jos vain voisi:

”Hirvein alkoholimuistoni on ensimmäinen kerta, kun join. Oksensin kaiken ulos nelinkontin koulun pihalle keskellä yötä, ja isäni haki minut kotiin. Olin valehdellut, että olen kaverillani, mutta oikeasti olin uudessa kaveriporukassa.”

”Englannissa aupairina lähdettiin suomalaisten tyttöjen kanssa viettämään itsenäisyyspäivää Lontoon keskustaan. Meidän piti mennä merimieskirkolle, mutta menimmekin kaupunkiin. Jollain tytöistä oli väkeviä juomia mukana. Niitä sitten illan mittaan juotiin, mikä johti oksenteluun, tuskaiseen bussimatkaan ja ilkeään krapulaan seuraavana päivänä. Sain valehdeltua olevani vatsataudissa ja sain vapautuksen siivouksesta ja lasten hoidosta. Perheen isä kyllä kovasti kuulusteli, missä olimme edellisenä iltana olleet.”

”Ne muutamat kerrat, kun joku on nakannut tippoja juomiin. Onneksi en ole koskaan joutunut pahempaan pulaan siitä syystä, mutta ne illat ovat kyllä olleet kaikkea muuta kuin ilonpitoa.”

”Olin sammunut ja tulin hyväksikäytetyksi. Hirveintä oli tämän asian tajuaminen seuraavana päivänä.”

”Join itseni suruissani vihahumalaan ja haukuin auttavia ystäviä. Hävettää.”

”Hirvein muistoni on, kun join itseni suruissani vihahumalaan ja haukuin auttavia ystäviä. Hävettää. Olo oli myös sen mukainen seuraavana päivänä.”

”Join teininä puoli pulloa Koskenkorvaa 40 kilometrin automatkalla paikalliselle tanssipaikalle. Perillä minun puoleinen ovi avattiin ja tipahdin suoraan asfaltille, josta pääsin nousemaan takasin autoon. Nukuin koko illan autossa, koska en päässyt kävelemään hirmuisen humalatilan takia.”

”Hirvein muistoni on sekoilu ja seksin harrastaminen satunnaisen tuttavuuden kanssa, vaikka olin naimisissa.”

”Elämäni ensimmäiset rapujuhlat. Takana oli 10 tunnin työpäivä, enkä ollut syönyt kunnolla. Juhlat alkoivat snapseilla, joita join muiden mukana. Kun alkoholi iski, join paljon vettä, oksensin ja kävin nukkumaan kymmeneltä. En ollut niinkään hiprakassa, vaan kehoni koki ennemmin myrkytystilan snapseista. Seuraavana päivänä koin elämäni ensimmäisen krapulan, 22-vuotiaana. Seuraavana vuonna samoissa juhlissa olin autolla.”

Me Naisten verkkokyselyyn vastasi 404 ihmistä, 376 naista ja 28 miestä. Puolet vastaajista oli 35–54-vuotiaita. 48 prosenttia vastaajista käyttää alkoholia 2–4 kertaa kuussa.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta”, Mensan psykologi sanoo.

Oletko sinäkin välillä miettinyt, että ai kauhea, miten nykyihmiset ovat niin tyhmiä?

Kukaan ei enää jaksa keskittyä sekuntia pidempää mihinkään, vaan kaikki pläräävät aivottomina puhelimiaan. Enää ei osata ajatella järjellä, ja populistiset öykkärit vievät tunteiden sokaisemaa kansaa kuin pässiä narussa. Kouluissakin homma ajautuu kohti takalistoa – eiväthän ne nykynuoret tiedä mistään mitään!

Siinä tapauksessa on ehkä voimaannuttavaa kuulla, että jotkut muutkin väittävät samoin. Tutkijoiden James R. Flynnin ja Michael Shayerin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten älykkyysosamäärä saattaa olla ihan oikeasti laskussa.

Tutkijoiden mukaan muutos ei ole vielä kovin suuri. Pitkällä tähtäimellä laskuvauhti alkaa kuitenkin huolestuttaa: jos se säilyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä heikkenisi seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä. Eli siis melko paljon.

Mutta pitääkö tulos todella paikkansa? Tyhmenevätkö suomalaiset – ja tutkimuksen mukaan myös tanskalaiset sekä norjalaiset?

Kysyimme asiasta Suomen Mensa ry:n testaustoimintaa valvovalta psykologilta Marja-Leena Haavistolta. Haavisto on väitöstyötä tekevä tutkija. Mensassa hänen vastuullaan on älykkyystestaustoiminnan valvominen ja kehittäminen. Päivätyökseen hän vastaa kansainvälisten testien tuomisesta Suomeen ja suomalaisten testien kehittämisestä Hogrefe Psykologien Kustannuksessa.

– Flynnin ja Shayerin tutkimuksesta uutisoiminen Suomessa ilman kritiikkiä on ollut mielenkiintoista. Tutkimus on varsinkin Suomen kohdalta epäluotettavaa.

Plagiointia, vääristelyä ja hämäriä vertailuja

Haavistolla on näkemykselleen vakuuttavia perusteita. Pidempi katsaus tutkimukseen todellakin herättää useita kysymyksiä monestakin syystä. Ensinnäkin:

– Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja, että kumpi lentäisi pidemmälle, Haavisto toteaa.

Tutkimuksen Suomen tulevaa älykatoa perustellaan tutkimustuloksilla, jossa käsitellään ainoastaan varusmiesten tuloksia ja testeinä on ainoastaan heidän valinnoissaan käytettäviä älykkyystestejä. Tulokset eivät siis edusta koko kansaa.

”Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja.”

– Varusmiehet ovat suurimmaksi osaksi 18-vuotiaita miehiä. Se ei ole missään nimessä koko kansan ikäluokkia edustava otanta. Myös testejä voi kritisoida. Varusmiehiä testaavat testit sisältävät kielellisiä, matemaattisia ja kuvion täydentämiseen liittyviä pulmia. Erityisesti kielellisen osion tulokset ovat vuosien varrella heikentyneet. Epäilen sen johtuvan siitä, että kielelliset tehtävät saattavat olla osittain vanhentuneita kieliasultaan.

Tutkimuksen mukaan pohjoismaat typertyvät vuosi vuodelta, mutta samaan aikaan Yhdysvalloissa, Saksassa ja Hollannissa älykkyys näyttäisi yhä nousevan. Tämä johtuu Haaviston mukaan siitä, että näistä maista on vertailussa on käytetty testejä, joissa on huomioitu koko väestö: eri ikäryhmät, koulutus ja sukupuolijakauma.

– Myös Flynnin ja Shayerin mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällä tavalla tehtyjen vertailujen mukaan väestön älykkyystestien tulokset hyvin suurella todennäköisyydellä paranisivat, Haavisto kertoo.

Toisekseen tutkimuksessa käytetty Suomen aineisto herättää myös itsessään isoja epäilyksiä. Sen alkuperä on läpikotaisin hämärä.

Tutkijat Flynn ja Shayer eivät ole keränneet tutkimuksessaan vertailemiaan aineistoja itse. He vetävät johtopäätöksensä muiden tekemien tutkimusten avulla. Suomen kohdalla tutkijat viitataan Edward Duttonin ja Richard Lynnin (2013) tutkimukseen.

– Dutton sai tutkimuksesta viime vuonna Oulun yliopistolta plagiointipäätöksen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Salla Koivusen pro gradu -työstä. Puolustusvoimat on vahvistanut, etteivät he ole antaneet tietoja Duttonille ja Lynnille. Tutkijat eivät ole voineet saada tuloksia siis muualta kuin Koivusen tutkimuksesta, Haavisto kertoo.

”Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu keksittyihin tai vähintään väärillä keinoilla saatuihin laskelmiin.”

Kaiken päälle vaikuttaisi siltä, että Suomen kohdalla Flynnin ja Shayerin tutkimuksessa on ihan suoraan tekaistuja tuloksia. Duttonin ja Lynnin plagioimassa gradussa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1988–2001.

– Flynnin ja Shaynerin tutkimuksen viimeinen tarkastelupiste on kuitenkin vuodelta 2009, mihin myös perustuu heidän laskelmansa älykkyyden laskusta. Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu siis täysin keksittyyn tai vähintään väärillä keinoilla saatujen pistemäärien laskelmiin.

Idioluutio saa odottaa

Jätetään siis Flynnin ja Shayerin tutkimus sikseen. Voidaanko muiden tutkimusten perusteella sanoa, että suomalaiset tyhmentyvät?

– Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, Haavisto sanoo.

– Enkä usko siihen muutenkaan. Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta. Emme me pärjäisi Pisa-tutkimuksissa, jos se pitäisi paikkansa.

Mutta hei, viime aikoinahan menestys niissäkin on laskenut! Eikö sekään kerro siitä, että suomalaiset olisivat tyhmentyneet?

– Sanoisin, että Pisa-tutkimusten tulosten laskussa on pitkälti kyse koulujärjestelmien ja luokkakokojen muutoksesta. En usko, että lasku on älykkyydestä tai sen puutteesta johtuvaa.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta.”

Viime vuosina ihmiskunnan typertyminen on noussut tasaisin väliajoin puheenaiheeksi. Yksi syy on Donald Trumpin kaltaisten populistien valtaannousu, jota moni pitää todisteena älyn köyhtymisestä. Toinen syy piilee teknologiassa, joka myös Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan on yksi ihmisiä tyhmentävä tekijä.

Pelkoa älyn katoamisesta on käsitelty myös taiteessa. Esimerkiksi kulttimaineeseen noussut amerikkalaiselokuva Idioluutio (2006) kuvaa kammottavaa tulevaisuutta, jossa typerykset hallitsevat maailmaa ja äly on kadonnut yltäkylläisen laiskuuden jalkoihin. Vuonna 2016 leffan käsikirjoittaja Etan Cohen totesi tarinan olevan pelottavan lähellä todellisuutta.

Totuus on kuitenkin taidetta, mielikuvia ja mutua mielenkiintoisempaa. Edes Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset eivät ole mihinkään tyhmentyneet – tai edes erityisemmin tyhmentymässä. Eikä Suomessakaan idioluutiosta ole syytä murehtia, sanoo Haavisto.

– En todellakaan olisi huolissani siitä, että suomalaiset muuttuvat tyhmiksi. Sen sijaan olen kyllä huolissani Flynnin ja Shayerin tutkimuksen luotettavuudesta.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***