Halloween-henkiset dudeoir-kuvat ovat hurmanneet sosiaalisessa mediassa. Kuva: Shutterstock ja Gayla Thompsonin Facebook-sivu GTPhotography
Halloween-henkiset dudeoir-kuvat ovat hurmanneet sosiaalisessa mediassa. Kuva: Shutterstock ja Gayla Thompsonin Facebook-sivu GTPhotography

Ensi kesän morsiamet, varautukaa uudenlaisiin huomenlahjoihin. 

Sensuellit boudoir-henkiset kuvat morsiamesta ovat olleet trendikäs huomenlahja muutaman vuoden ajan, ja voimaannuttavat alaston- sekä alusvaatekuvaukset ovat muutenkin kasvattaneet suosiotaan.

Nyt sensuellien kuvien ottaminen näyttää saapuneen myös miesten keskuuteen, ainakin Yhdysvalloissa. Trendin nimi on dudeoir. Idea on tismalleen sama kuin perinteisissä boudoir-kuvissa, mutta naisten boudoir-kuvia mukailevat asennot ja asetelmat tuovat dudeoiriin ylimääräisen ripauksen huumoria. 

Kurpitsakuvat leviävät netissä

Arizonassa on julkaistu jo toinen dudeoir-kalenteri, jossa parrakkaat ja vatsakkaat miehet poseeraavat metsämaisemissa vain boksereihin ja flanellipaitoihin pukeutuneina. Valokuvaaja Masika May on kuvannut useammankin yhdysvaltalaisen aviomiehen dudeoir-hengessä lahjaksi heidän vaimoilleen. 

Tennesseessä valokuvaaja Gayla Thompson suostutteli hiljattain aviomiehensä poseeraamaan vähissä vaatteissa Halloweenin kunniaksi. #kurpitsapylly-hashtagilla varustetuista kuvista tuli nopeasti huippusuosittuja sosiaalisessa mediassa.

– Nämä olivat minun ideoitani, mutta kun aloimme kuvata, mieheni otti ohjat omiin käsiinsä, eikä ohjeistusta tarvittu. Hän on tosi hyvä malli, Thompson kertoo Huffington Postissa.

Ehkäpä jo ensi kesän morsiamet saavat huomenlahjaksi eroottisia kuvia.

Ihon alle asennettavia mikrosiruja hyödynnetään jo esimerkiksi matkailualalla. Tietokirjailija Elina Hiltunen käytti sirua kokeiluluontoisesti kotiavaimena puolitoista vuotta.

Mikrosiru käteen ihon alle ja avaimet, lompakot ynnä muut mäkeen – kuulostaako ihan tulevaisuuden teknologiahöpinöiltä? Ei nimittäin ole: mikrosirujen käyttö on yleistymässä hitaasti mutta varmasti.

Suomessakin siruja on tavattu jo muutamia. Muun muassa tietokirjailija ja futuristi Elina Hiltunen käytti mikrosirua kotiavaimena puolitoista vuotta ihan kokeilumielessä. Noin puolentoista riisinjyvän pituinen siru sijoitettiin peukalon ja etusormen välisen ihon alle kämmenen puolelle.

Siru ei lähetä mitään signaaleja pitkin maailmaa, eikä sen kautta voi nähdä ihmisen tekemisiä.

– Siihen tuli pieni haava, ja pois ottaessa piti tehdä toinen viilto, joten kaksi pientä arpea jäi käteen. Sirusta itsestään ei kuitenkaan ollut mitään haittaa, ja koska siru oli lasikapseloitu, mitään aineita ei voinut liueta siitä kehoon. Vaikka lasikin olisi hajonnut, sekään ei olisi haitannut, koska sirut eivät olisi lähteneet mihinkään vaeltamaan, Hiltunen kertoo.

Tulevaisuuden teknologioista kirjan kirjoittanut Hiltunen vertaa sirun käyttöä avaimena pankkikortin lähilukuun. Toisin kuin monet luulevat, siru ei lähetä mitään signaaleja pitkin maailmaa eikä sen kautta voi nähdä ihmisen tekemisiä. Siru aktivoituu vain lukulaitteen ollessa riittävän lähellä. 

– Sirua voisi käyttää myös älykodissa esimerkiksi niin, että vaikkapa ovella sirua näyttäessä jotkin ohjelmoidut asetukset menevät päälle. Silloin esimerkiksi valot voisivat syttyä ja tietty musiikki alkaisi soimaan kotiin tullessa, Hiltunen sanoo.

Tekeekö matkailusta simppelimpää?

Tällä hetkellä mikrosiruja on käytössä ja kokeilussa laajemmin ainakin matkailualalla. Esimerkiksi pohjoismaisessa TUI-matkailukonsernissa on käytössä mikrosiruja, joita voi käyttää muun muassa kulkukortin tapaan avaimena.

TUI:n Suomen PR- ja viestintäpäällikkö Pauliina Pajunen kertoo, että tällä hetkellä 66 TUI:n työntekijällä on kädessään mikrosiru, myös johtoportaassa. Toistaiseksi siruja ei vielä ole suomalaisilla työntekijöillä. Sirun ottaminen käteen on vapaaehtoista.

"Sirun avulla voidaan käyttää myös esimerkiksi tulostimia ja kopiokoneita."

– Olemme antaneet henkilöstölle mahdollisuuden ottaa ihon alle laitettavan sirun, jonka avulla muun muassa pääsee sisään TUI:n Tukholman-toimistoon. Sirun avulla voidaan käyttää myös esimerkiksi tulostimia ja kopiokoneita, Pajunen kertoo.

Matkailualalla siruja saatetaan tulevaisuudessa käyttää kaikenlaiseen asiointiin aina rahan käytöstä henkilötietojen todistamiseen.

– Siru voisi esimerkiksi mahdollistaa matkustajien sisäänkirjautumisen hotelleissa sekä toimia pääsylippuna lennolle, hotellihuoneen avaimena ja maksuvälineenä ravintoloissa, Pajunen sanoo.

Vain mielikuvitus rajana

Elina Hiltusen mukaan vain mielikuvitus on rajana sille, mihin ihonalaisia mikrosiruja voi tulevaisuudessa käyttää. Teknologialle on hänen mukaansa varmasti kysyntää.

– Ihonalainen siru voisi kuitenkin olla erittäin hyvä esimerkiksi muistisairaille ihmisille. Kun sairaalaan tuotaisiin ihminen, joka ei osaa kertoa henkilötietojaan, eikä kukaan tiedä, mitä lääkityksiä tämä käyttää, sirun avulla tällaiset tiedot saisi helposti, Hiltunen pohtii.

"Myytävänä on myös esimerkiksi sormuksia, joihin saa tismalleen samoja ominaisuuksia."

Mikrosiru ei kuitenkaan ole ainut keino, jolla saavuttaa sirun mahdollistamia asioita

– Nyt mikrosirujen käyttö ihon alla on lähinnä testailua, ja todellisuudessa sirun käyttäminen ihon alla ei ole välttämättä tarpeellista. Myytävänä on myös esimerkiksi sormuksia, joihin saa tismalleen samoja ominaisuuksia. Avaimet voi aina unohtaa kotiin, mutta sormusta ei välttämättä tarvitse ottaa lainkaan pois sormesta. Sormuksen ansiosta ihoa ei tarvitsisi puhkoa turhaan, Hiltunen sanoo.

Joka kerta, kun matkaan lapsuudenkotiini lupaan itselleni jo autossa, että nyt käyttäydyn kuin se fiksu tytär, jonka vanhempani ansaitsisivat. Jostain syystä vajoan vanhempieni luona vierraillessani aina lähes murrosikäisen tasolle.

Sinne se rojahtaa koko sohvan mitalla. Önähtelee epämääräisesti ja linnoittautuu viltin alle räpläämään kännykkäänsä. Ruuan ja tarjoilujen pitäisi olla heti valmiina, mutta mitään ei saa tuputtaa. Jääkaapin tulee olla täynnä, mutta ei saa luetella, mitä sieltä löytyy.

Se ärsyyntyy, jos kysyy edes varovasti, mitä saisi olla kahvin kanssa tai milloin lämmitetään sauna. Mutta sekin on väärin, jos ei kysytä, eikä lämmitetä saunaa.

Kyseessä ei ole murrosikäinen. Näin toimii moni aikuinen nelikymppinen nainen, joka vierailee omien vanhempiensa luona. Minä mukaan lukien.

Haluan käyttäytyä kuin lapsi, mutta minua ei saa kohdella kuin lasta. Oletan, että kaikki on valmiina minua varten, koska niin on aina ollut. Mutta sekin ärsyttää, että kaikki on aina valmiina. Eivätkö he muka tee elämällään muuta kuin odottavat päivät pitkät minua kylään?

”Oletan, että kaikki on valmiina minua varten, koska niin on aina ollut.”

Ärsyynnyn, jos he kertovat tohkeissaan jostain ihmisestä, jota en tunne. Yhtä paljon ärsyttää, jos he haluavat kysellä jostakusta, jonka tunnen.

Omat vanhempani ovat muitta mutkitta maailman ihanimmat tyypit. Kaksi ihmistä, jotka eivät varmasti halua minulle mitään muuta kuin hyvää. Järjellä ja tunteella tiedän sen.

Silti ja ehkä juuri siksi romahdan lapsen tasolle heidän seurassaan. Vaikka joka kerta lupaan itselleni jo autossa, että käyttäydyn kuin se fiksu ja viehättävä tytär, jonka he ansaitsisivat.

Ehkä pitäisi hieman nurinkurisesti ajatella, että lapsen tasolle humpsahtaminen on minulta vertaansa vailla oleva rakkaudenosoitus. Rakkaudenosoitus niille ainoille ihmisille, jotka hyväksyvät minut kerta toisensa jälkeen tasan sellaisena kuin olen.