Tältä näyttää onnellinen tanskalainen Meik Wiking.
Tältä näyttää onnellinen tanskalainen Meik Wiking.

Kyllähän maailmaan hyvää mieltä mahtuu.

Nyt on juuri se vuodenaika, kun tanskalaiset istuvat pehmeiden vilttien välissä, kynttilänvalossa, pupeltamassa leivoksia ja kasvattamassa onnellisuuttaan. He hyggeilevät.

Mutta älkääpä vielä! Hygge-bestselleristi ja onnellisuutta tutkivan tanskalaisen think tankin pomo Meik Wiking on päässyt hyggehypestä jo eteenpäin. Hänen uuden teoksensa nimi on The Little Book of Lykke. Lykke on tanskaa ja tarkoittaa onnellisuutta, ja jännä kyllä, tanskalaiset ovat tutkimusten mukaan maailman onnellisin ja hyggein kansa. Joten haluammeko kuulla tanskalaismiekkosen kertovan meille lisää aiheesta? Kyllä!

– Halusin tuoda esiin sen, että tanskalaisilla ei ole onnellisuuteen monopolia. Uuteen kirjaani on koottu vinkkejä onnelliseen elämään eri puolilta maailmaa, Wiking kertoo.

Suomalaiseen loppusyksyyn Wikingillä olisi kolme kansainvälistä vinkkiä.

1. Japanilaisten Shinrin-yoku

Shinrin-yoku kääntyisi ehkä muotoon ”metsäkylpy” tai ”metsäkellintä”. Japanilaisen harrastuksen ideana on saada hyvää oloa metsän tuoksuista, äänistä ja maisemasta. Miksei? Metsässä oleilu laskee kuulemma verenpainettakin ja loiventaa stressiä.

2. Bhutanin Brain Brushing

Wiking kehaisee Suomen koululaitosta hyvästä työstä, mutta bhutanilaisilla olisi vielä onnellistava lisäkierre: brain brushing. Se tarkoittaa pientä mindfulness- tai meditaatiohetkeä koulupäivän aluksi ja lopuksi. On muuten kokeiltu jo meilläkin!

3. Ranskalaisten päivälliset

Heillähän on siellä tapana viettää pitempään kuin kahdeksan minuuttia yhteisen ruokapöydän ääressä, keskustellen päivän tapahtumista. Vatsa täyttyy, vanhemmat pysyvät perillä lastensa kuulumisista ja kaikki saavat harjoitusta sosiaalisuudesta. Vielä kun joku tekisi sen ruuan.

 

Yhteiskunta ei enää toimi ilman tietoverkkoja, ja netin mahdollisuuksia pidetään rajattomina. Samalla sähköä ja tietoverkkoja myös vihataan ja pidetään vaarallisina.

IS TV-LEHTI: Maineikkaan ohjaajan Werner Herzogin dokumentti Lo and Behold: Reveries of Connected World (2016) tutkii internetin vaikutusta ihmiskuntaan. Muutamassa vuosikymmenessä teknologiavallankumous on liittänyt ihmiset, laitteet ja palvelut toisiinsa riippuvuussuhteiden verkostoksi, josta on vaikea enää irtautua.

Herzog ei pyri kokonaisesitykseen netin kehityksestä, onneksi, sillä se hyytyisi nopeasti teknologiajargoniksi. Sen sijaan hän tekee lyhyitä viiltoja eri puolille aihetta. Kohtaamme 1960-luvun nettipioneerien nostalgisia muistoja ja visioita, kerskailevan ex-hakkerin, nettiaddikteja ja niin edelleen.

Lo and Behold on ajatuksia herättävä, mutta melko pinnallinen kuvaus kaikkialle tunkeutuvan teknologian mahdollisuuksista ja uhkista. Lisäksi lähestymistapa unohtaa monia keskeisiä näkökulmia, kuten nykyisen älypuhelinaikakauden.

Kiinnostavimmillaan dokumentti on tarkastellessaan netin vaikutusta käyttäytymiseemme.
Herzog kuvaa teknologiaa voimana, joka saa ihmisistä myös rumimman esiin: kolarissa kuolleen nuoren naisen perhe kertoo, kuinka kuvat ruhjoutuneesta ruumiista levisivät verkossa, ja kuinka netin anonymiteettiä hyväksi käyttäneet kiusaajat lähettelivät heille kuvia sähköpostiin.

Dokumenttiprojekti: Lo and Behold, TV1, klo 21.30

Uravalmentaja Riikka Pajunen kertoo, miksi verkostoituminen on tärkeää ja mikä on järkevää verkostoitumista. 

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään tuoreesta suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan sosiaalinen pääoma kasvattaa tuloja. Tutkimus on ensimmäistä kertaa Suomessa osoittanut todeksi, kuinka tuttavaverkostot avaavat työpaikkoja ja sitä kautta vaurastuttavat. 

– Ihmisillä on vanhanaikainen ja kapea käsitys verkostoitumisesta. He ajattelevat, että joku saa työn vain siksi, että tuntee pomon tai on sukua jollekin, eikä taidoilla ole merkitystä, kertoo uravalmentaja ja Montevistan toimitusjohtaja Riikka Pajunen

Todellisuudessa Riikan mukaan verkostoitumisessa on kyse luottamuksen rakentamisesta muihin ihmisiin tutustumalla. Kun tekee työnsä hyvin, saa helpommin apua ja uusia tilaisuuksia. 

– Työnantajalle on riskittömämpää palkata henkilö, josta hän tietää, että tämä hoitaa työnsä hyvin, hän avaa. 

Riikan mukaan verkostot voivat helpottaa niin bisneksen tekoa kuin työnhakuakin. Jos haluaa itse hyötyä verkostoista, pitää olla myös valmis auttamaan muita. Riikka antaakin kymmenen täsmävinkkiä verkosoitumiseen:

  1. Kerro avoimista työpaikoista ja suosittele hyviä tyyppejä työtehtäviin.
  2. Esittele tuttuja toisilleen. ”Hei, sä oot huipputyyppi ja toi toinen on huippytyyppi, teidän pitäisi tutustua!”
  3. Suosittele tuttuja niin Linkedinissä kuin livenäkin – eli puhu hyvää muista ihmisistä.
  4. Onnittele ihmisiä, kun heille tapahtuu jotain hyvää.
  5. Tarjoa apuasi niissä asioissa, joissa olet hyvä. 
  6. Kun luot uusia kontakteja, paljasta jotain henkilökohtaista itsestäsi, esimerkiksi joku moka, haaveesi tai kerro jotain lapsistasi. Näin saat nopeasti luotua vaikutelman kuin olisitte jo vanhoja tuttuja. 
  7. Mieti etukäteen hissipuheesi eli lyhyt tarina, jolla esittelet itsesi ja oman juttusi.
  8. Sen sijaan, että kysyisit firmasta suoraan onko heillä töitä, kysy mitä firmalle kuuluu. Mikäli kuulet, että kyseisessä yrityksessä on kovasti kiirettä, voit jatkokysymyksenä pyytää yhteystietoja henkilölle, jonka kautta voisi päästä työhaastatteluun.
  9. Aina kun näät ihmisissä jotain hyvää, anna palautetta heille. Silloin saat myös itse enemmän positiivista palautetta.
  10. Jos haluat oppia jotain, niin käy kysymässä joltain, joka osaa sen jo: ”Hei otin suhun yhteyttä, koska sä oot ihan huippu tässä asiassa”

Riikka kertoo, että kun itse tekee näitä asioita, muut tekevät samaa itselle – silloin saa parhaimman hyödyn verkostoista ja löytää nopeasti töitä. Riikan mukaan pyyteetön auttaja on tulevaisuuden menestyjä. 

– Auta muita, niin sinua autetaan. Kiinnostu muista, niin sinusta kiinnostutaan. Kysy muilta, niin sinulta kysytään, hän tiivistää.