Tältä näyttää onnellinen tanskalainen Meik Wiking.
Tältä näyttää onnellinen tanskalainen Meik Wiking.

Kyllähän maailmaan hyvää mieltä mahtuu.

Nyt on juuri se vuodenaika, kun tanskalaiset istuvat pehmeiden vilttien välissä, kynttilänvalossa, pupeltamassa leivoksia ja kasvattamassa onnellisuuttaan. He hyggeilevät.

Mutta älkääpä vielä! Hygge-bestselleristi ja onnellisuutta tutkivan tanskalaisen think tankin pomo Meik Wiking on päässyt hyggehypestä jo eteenpäin. Hänen uuden teoksensa nimi on The Little Book of Lykke. Lykke on tanskaa ja tarkoittaa onnellisuutta, ja jännä kyllä, tanskalaiset ovat tutkimusten mukaan maailman onnellisin ja hyggein kansa. Joten haluammeko kuulla tanskalaismiekkosen kertovan meille lisää aiheesta? Kyllä!

– Halusin tuoda esiin sen, että tanskalaisilla ei ole onnellisuuteen monopolia. Uuteen kirjaani on koottu vinkkejä onnelliseen elämään eri puolilta maailmaa, Wiking kertoo.

Suomalaiseen loppusyksyyn Wikingillä olisi kolme kansainvälistä vinkkiä.

1. Japanilaisten Shinrin-yoku

Shinrin-yoku kääntyisi ehkä muotoon ”metsäkylpy” tai ”metsäkellintä”. Japanilaisen harrastuksen ideana on saada hyvää oloa metsän tuoksuista, äänistä ja maisemasta. Miksei? Metsässä oleilu laskee kuulemma verenpainettakin ja loiventaa stressiä.

2. Bhutanin Brain Brushing

Wiking kehaisee Suomen koululaitosta hyvästä työstä, mutta bhutanilaisilla olisi vielä onnellistava lisäkierre: brain brushing. Se tarkoittaa pientä mindfulness- tai meditaatiohetkeä koulupäivän aluksi ja lopuksi. On muuten kokeiltu jo meilläkin!

3. Ranskalaisten päivälliset

Heillähän on siellä tapana viettää pitempään kuin kahdeksan minuuttia yhteisen ruokapöydän ääressä, keskustellen päivän tapahtumista. Vatsa täyttyy, vanhemmat pysyvät perillä lastensa kuulumisista ja kaikki saavat harjoitusta sosiaalisuudesta. Vielä kun joku tekisi sen ruuan.

 

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e