Pitsi kallis, sifonki vähän halvempi. Hääpukuostoksilla tuhat euroa on normibudjetti. Alexandra Furuhjelm (oik.) ihmettelee, miten pukurivistöstä löytäisi sen itselle tarkoitetun. Kiri Korvenoja on saanut kaason kunniatehtävän. Kuvat: Karoliina Paatos
Pitsi kallis, sifonki vähän halvempi. Hääpukuostoksilla tuhat euroa on normibudjetti. Alexandra Furuhjelm (oik.) ihmettelee, miten pukurivistöstä löytäisi sen itselle tarkoitetun. Kiri Korvenoja on saanut kaason kunniatehtävän. Kuvat: Karoliina Paatos

Kun ensin on löydetty se oikea, pitää vielä löytää Se toinen: unelmien morsiuspuku. Päivä hääpukuliikkeessä paljastaa, millaisin odotuksin nykynainen lähtee miehelään.

Tulevat morsiamet aloittavat matkansa alttarille fleecetohvelit jalassa. Hääpukua hankkiessa kengät on jätettävä eteiseen, koska kura ja katupöly eivät ole tervetulleita morsiuspukuliike Niinattaren lattialle, jota hipoo kilometritolkulla norsunluunväristä satiinia, tylliä ja sifonkia. Jostain kangaskäytävien varrelta pitäisi etsiä unelmien hääpuku.

– Miten ihmeessä voisi löytää sen täydellisen, kun kaikki on niin hienoa? kuuluu huokaus rekkien välistä.

Alexandra Furuhjelm, syyskuun morsian, tonkii määrätietoisesti rekkejä kaasonsa Kiri Korvenojan kanssa. Pitsikoristeinen, selästä avoin luomus kerää varovaisen hyväksyviä katseita sekä Alexandralta­ että Kiriltä, mutta naiset ovat vasta ensimmäisellä­ tunnustelukierroksellaan morsiuspukuliikkeissä. Vielä ei tehdä päätöksiä. Jokin aavistus morsiamella kuitenkin on siitä, mitä hän haluaa.

– Klassinen, täyspitkä, valkoinen. Ei tuubiyläosaa vaan olkaimet, Alexandra latelee kriteerejä.

Rappusten yläpuolella, koko seinän peittävän peilin edessä, on käynnissä täysi tohina, kun naiset pyörähtelevät valkoisissaan ja yrittävät saada käsityksen siitä, miltä hääpuvut heidän yllään näyttävät.

– Jos mun äiti ois täällä, niin me oltais jo kassalla. Mutta minä olen tämmöinen empijä, Minerva Sironen tuumii peilin edessä.

Hurmioituneita huudahduksia ei morsioiden eikä heidän tukijoukkojensakaan suusta kuulu. Mekkometsällä liikutaan varovaisen tunnustelevasti, ikään kuin saalis saattaisi pelästyä ja vetäytyä­ takaisin tyllivuoren uumeniin. Tässä tehtävässä ei parane epäonnistua.

Niinattaren omistaja Niina Kuhta on huomannut, että mitä lähemmäksi hääpäivä tulee, sitä suuremmaksi kasvaa puvun­ ja kaikkien pikkuasioiden merkitys.

– Omia häitäni järjestäessäni tein vääränlaisista lautasliinoista suuren numeron. Mutta sitten kun lasissa oli vähänkin samppanjaa, huolet unohtuivat.

Takaisin yhteen ja naimisiin

Kaisa Rautasalo, 29, matkusti Laukaasta Helsinkiin etsimään hääpukua.

”Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä kohta seitsemän vuotta, joista kihloissa kuusi. Haluamme mennä naimisiin, koska se ikään kuin kuuluu asiaan. Elämämme on seesteistä, vaikka 9-, 5- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa riittääkin touhuamista. Olen nuoresta saakka toivonut, että minulla olisi monta lasta ja vilinää ympärilläni. Aikalailla sellaista elämäni nyt onkin.

Arvostan sitä, että lapsilla on ehjä perhe. Olen eroperheen lapsi ja kaipasin isääni, kun jäin äidin luokse asumaan. Olin myös itse vähän aikaa yksinhuoltajana, kun erosin vanhimman lapseni isästä. Yksin on raskasta hoitaa kaikki asiat. Jokainen kaipaa vierelleen jonkun.

Juuri vähän aikaa sitten mietin, miten helppo minun on olla mieheni kanssa. Tasapainotamme toinen toistamme. Hän on niin suvaitsevainen ja rauhallinen ja rauhoittaa samalla minuakin. Minä­ puolestani saan hieman lisää vauhtia häneen. Puolisoni auttaa minua jaksamaan, sillä häneltä saa henkistä tukea ja ihan käytännön apua.

Tulevan aviomiehenikin kanssa meillä on ollut vaikeat hetkemme: olimme  vuoden verran erossa, kun lapset olivat pieniä. Mietimme kumpikin tahoillamme, haluammeko olla yhdessä ja saada arjen toimimaan. Eron aikana huomasimme, että parisuhteen pitää olla kunnossa, jotta perhearki toimii. Asioista puhuminen on tosi tärkeää. Parisuhteessamme naimisiinmeno tarkoittaa sitä, että sen jälkeen olemme entistäkin sitoutuneempia toisiimme. Ajattelen, että menen naimisiin vain kerran ja pysyn mieheni kanssa loppu­elämäni.  

"Tuossa mekossa miehellä olisi sukkanauhassa etsimistä", myyjä Dilan Parlar vihjaa Kaisa Rautasalolle.

Olemme säästäneet heinäkuussa pidettäviä­ häitämme varten reilun vuoden. Juhlista tulee aika perinteiset, ja omaa persoonaamme tuomme esiin  musiikin avulla. Sulhanen kysyi minulta, aionko laulaa, mutta pitää vielä miettiä, uskallanko sadan vieraan edessä. Toivon, että hääpäivänä kaikki menee hyvin – musiikkilaitteet toimivat ja ruoka on maukasta. Minulle on tärkeää, että vieraat viihtyvät.

Hääjärjestelyt olen ottanut aika rennosti ja hoitanut asioita vähän kerrallaan, eilenkin löysin kaupasta pitsinauhaa juhlatilan koristeluja varten. Paikka on maalaismainen, joten koristeluissa saa olla maalaisromantiikkaa ja kierrätyshenkeä. Kukkamaljakoiksi valitsin vanhoja hillopurkkeja, ja tuikkulyhdyt teen pilttipurkeista. Voisin valita myös käytetyn hääpuvun, sillä ne ovat monesti vähän­ edullisempia.

En usko, että naimisissa oleminen muuttaa elämäämme. On ihanaa viettää yksi juhlapäivä, joka tuo arkeen hohtoa, mutta olen myös tottunut siihen, ettei elämä ole aina yhtä juhlimista.”

Ensin tehtiin taulukot

Alexandra Furuhjelm, 26, tuli katselemaan morsiuspukuja ja varasi sovitusajan­ seuraavalle viikolle. Puvun hän maksaa omasta pussistaan.

Ei tuubiyläosaa vaan olkaimet. Klassinen, pitkä ja valkoinen. Mielellään pitsiä. Alexandra Furuhjelm on jo miettinyt, millaisen hääpuvun tahtoo. Kaaso Kiri Korvanoja auttaa pukuviidakossa.

”Menimme kihloihin uudenvuoden aattona. Kosinta tuli yllätyksenä, vaikka olisihan jääkaappiin ostetusta samppanjapullosta jotain voinut aavistaakin. Sitä sen sijaan en olisi osannut arvata, että  miesystäväni oli jutellut kihlautumisesta myös isäni kanssa. Tietysti suostuin, mutta kosinnan jälkeen sain mieheltäni sen verran harkinta-aikaa, että samppanja ehtii haihtua.

Aamulla puolisoni heräsi tyhjästä sängystä ja varmaan ihmetteli, että nytkö   käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin. Hän kuitenkin löysi minut keittiön pöydän äärestä tietokoneelta, jonka näytöllä pyöri jo pari excel-taulukkoa ja alustava vieraslista häihimme.

Päätimme mennä naimisiin vielä tämän­ vuoden aikana, ja syyshäät olivat kummankin mielestä hyvä idea. Aikaa järjestämiseen jää riittävästi, ja syksyllä sukulaiset ja tuttavat on helpompi saada koolle. Hääpäivänä tulee myös kuluneeksi neljä vuotta ensitreffeistämme.

Naimisiinmeno on luonnollinen jatkumo suhteellemme. Tiedämme molemmat, että se on nyt tässä, eikä kummankaan tarvitse miettiä, mitä voisi vielä kokea jonkun muun kanssa.

En usko, että suhteemme muuttuu, kun meistä tulee aviopari, sillä asumme jo yhdessä ja jaamme kodin laskut. Omaisuusasioita pitää tietysti naimisiinmennessä miettiä, ja avioehto on meidän molempien mielestä hyvä juttu.

Häiden jälkeen alamme ehkä säästää omaa asuntoa varten, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa minulla ei ole siitä, mitä vuoden tai parin päästä tapahtuu. Jos saisin päättää, haluaisin nauttia avioelämästä jonkin aikaa kahdestaan ja keskittyä töihini, mutta lapsiakin tahtoisin mielelläni ennen kuin täytän kolmekymmentä.

Suunnittelen tapahtumia työkseni, mistä on ehkä apua myös omien häiden järjestämisessä. Moni varoitteli, ettei yhdeksän­ kuukautta välttämättä riitä häiden järjestämiseen Helsingissä. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, vaikka suunnitelmakin ehti vaihtua kertaalleen. Alun perin ajatuksissa oli valtava juhlatila ja 120 nimeä vieraslistalla. Meistä alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei häistä tule meidän näköisemme, joten vieraslista karsittiin puoleen ja hääpaikka sekä kirkko vaihtuivat pienempiin. Suurista häistä olisi tullut liian hektiset, emmekä olisi ehtineet jutella kaikkien vieraiden kanssa. Haluamme viettää rauhallista ja intiimiä iltaa perheen ja lähimpien ystävien kanssa.

 

Tällä kertaa vain katseltiin, mutta seuraavaksi viikoksi Alexandra varasi tunnin sovitusajan. Siinä ehtii yleensä kokeilla 6-9 pukua. Varauksen ottaa ylös liikkeen omistaja Niina Kuhta.

Olen lukenut paljon hääblogeja ja perustin­ sellaisen myös itse. Jotkut morsiamet tuntuvat unohtavan, miksi häitä järjestetään. Tärkeintähän on kuitenkin se, että puolisot haluavat viettää tulevaisuutemme yhdessä. Kutsut häihimme lähtevät vanhempiemme nimissä, ja he myös avustavat meitä taloudellisesti häidemme järjestämisessä. Olen perheemme ainoa tytär, joten isälleni merkitsee paljon, että hän saa olla juhlien isäntänä. Hääpuvun, kengät ja meikin haluan maksaa omasta pussistani, sillä minusta tuntuu hyvältä, että saan osallistua kustannuksiin myös itse.”

Sulhanen kirjaa kaiken ylös

Lotta Kekäläinen, 28, juhlii häitään elokuussa. Simppelistä tyylistä pitävä morsian veti yllättäen ylleen kermakakun.

Lotta Kekäläinen sai pukuvalinnassa apua miehensä serkulta Anna Granfeltilta ja morsiuspukuliikkeen Niina Kuhdalta (vas.).

”Minun ja mieheni tarina alkoi kaksi vuotta sitten. Meillä klikkasi heti hyvin yhteen. Olimme tunteneet vasta kolme kuukautta ja kolme päivää, kun istuimme jo hakemassa yhteistä asuntolainaa. Kummallakaan ei siinä vaiheessa ollut oikein mitään sopivaa asumisratkaisua, joten päätimme, että yhteinen koti olisi kiva.

Hauskanpito ja yhdessä harrastaminen ovat meille tärkeitä. Olemme aloittaneet vähän aikaa sitten yhdessä thaiboxingin. Se on mahtava tapa ratkoa välejä, koska siinä pääsee lyömään toista turpaan ihan luvan kanssa. Joudun myöntämään, että mies on oman nyrkkeilytaustansa takia lajissa vähän parempi. Toisaalta minä olen telonut häntä enemmän. Joskus ehkä ihan vahingossakin.

Mieheni kosi minua aivan tavallisena lauantaiaamuna. Keskustelimme sängyssä siitä, miten onnellisia olemme ja   että haluamme viettää elämämme yhdessä. Siinä sängynlaidalla mies kosi minua spontaanisti. Se oli ihanin asia elämässä, samoin kuin asiasta kertominen sukulaisille ja ystäville. Aika vuolasta onnenitkua se oli sen jälkeen. 

Hääpäivään päädyimme aivan sattumalta. Alun perin meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vasta ensi vuonna, mutta haluamastamme hääpaikasta ilmaantuikin­ elokuulle peruutuspaikka. Hetken mietittyämme totesimme vain, että miksi ei. Mennään jo nyt naimisiin!

Tuleva puolisoni on ollut innolla mukana­ hääjärjestelyissä. Hän on meistä kahdesta se järjestelmällisempi, ja hänen­ suunnittelutyylinsä on insinöörimäinen. Ensimmäiseen hääpalaveriin mennessä hän oli tehnyt valmiiksi tarkan taulukon, johon oli merkitty kronologisesti kaikki tehtävät ja muistettavat asiat. Onneksi. Hän tietää, että minä stressaannun, jos asiat jäävät viime tinkaan. Häät ovat meille hauska yhteinen projekti, vaikka minulla onkin vahva näkemys­ siitä, miten asioiden pitäisi mennä.­

Eniten odotan hääpäivässä vihkimistä. Vaikka emme ole kovinkaan uskonnollisia, minulle naimisiinmeno symboloi  eteenpäin menemistä elämässä. Häiden jälkeen meistä tulee virallisesti kahden hengen pienperhe. Perheen ja suvun merkitys on ollut minulle aina suuri. Äitini,­ kummitätini ja mieheni serkku ovat olleet tärkeässä roolissa häiden suunnittelussa.

Hääpuvun valinnassa auttoi siinäkin mieheni serkku. Hän kehotti valitsemaan sovitettavaksi jonkin sellaisen puvun, jota en missään nimessä pukisi päälleni. Tavallisesti pidän simppelistä tyylistä, joten valitsin­ sovitettavaksi kermakakkumaisen yksilön. Se oli täydellinen. Puku korostaa räiskyvää persoonaani.

Puvun kanssa kävi vähän samalla tavalla,­ kuin miehen kanssa. Molempien kohdalla tiesin heti, että nyt on kyseessä se oikea.” 

Toimittaja: Milla Kukkonen

Yllätys, häät!

Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta oleva nainen etsi pukua intiimiin vihkitilaisuuteen ja kesäjuhliin. Niissä juhlitaan hänen viisikymppisiään ja paljastetaan avioliitto ystäväpiirille.

”Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähemmäs kymmenen vuotta. Joskus ystävät ovat heittäneet ilmaan ajatuksen, että häitämme olisi mukava juhlia. Olen vastannut, että ei, en minä enää tässä iässä, prinsessa-aikani on ohi.Minulla ja miehelläni on kuitenkin aika­ perinteiset arvot, joten ajattelimme, että sitoutuminen on hyvä näyttää myös ympäristölle. Siksi pieni ja intiimi vihkitilaisuus alkoi houkutella.

Tiedän, että tilaisuudesta tulee tunteellinen, sillä minulla on romanttinen mies. Hänellä on taito keksiä mukavia yllätyksiä: joskus olen saanut kukkakimpun lähetin tuomana työpaikalleni, joskus viestin sanomalehden palstalla. Ehkäpä­ hääpäivänämmekin on odotettavissa jotakin, joka saa kyyneleet sil­miini.

Vihkimistä todistavat vain lähimmät, eikä siitä ole kerrottu kenellekään muulle. Sydänkesällä pidämme juhlat, joihin on kutsuttu koko ystäväpiiri. Kutsuissa ei mainita viisikymppisiäni tai naimisiinmenoa, mutta kyllä niistä ymmärtää, että­ jokin syy juhlille on. Olemmekin jo saaneet hyväntahtoisia uteluita siitä, että­ mitähän tämä nyt tarkoittaa.

Olin vähän alle 30-vuotias, kun menin ensimmäisen kerran naimisiin. Toki tiesin silloinkin, mitä teen, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Toista avioliittoani olen harkinnut hyvin tarkasti ja haluan uskoa, että tämä liitto kestää. Miksi muuten astelisimme alttarille? Minusta­ tuntuu, että olen löytänyt sielunkumppanin, jonka kanssa on hyvä olla, joten uskallan tehdä tällaisen ratkaisun toisenkin kerran.

Yhteiselomme jatkuu tulevaisuudessa todennäköisesti­ samanlaisena avioliiton solmimisesta huolimatta. Arjen lomassa pitää kuitenkin olla juhlahetkiä. Siksi  juhlien järjestäminen ystäville tuntuu tärkeältä. Juhlien suunnitteleminen on kieltämättä ollut kauhean kivaa, vaikka en täpisekään­ samalla lailla kuin ensimmäistä kertaa naimisiin mennessäni.

Odotan ikimuistoista juhlapäivää. Kesäjuhlissa on luvassa hyvää ruokaa ja rentoa yhdessäoloa – en pidä enää tarpeellisena morsiamenryöstöä tai sukka­nauhan heittoa. Hääpukuunikaan en kaipaa enää hörhelöitä. Haaveilen mekosta,­ joka on klassinen, polvimittainen ja hieman 50-luvun henkinen. Vaikka väri on valkoinen, toivon, että pukua voisi pitää muulloinkin.”

Lue myös:

Upeat häät budjetistä riippumatta – hääsuunnittelijan 10 vinkkiä

Paljonko rahaa häälahjaksi?

Valmistujaiset, häät ja muut kesäjuhlat – muista tärkeimmät pukeutumissäännöt

Etkö ole varma tulevasta aviopuolisostasi? Ota häävakuutus

Aineenopettaja Riina Solja joutui käyttämään oljenkorsia vain kahdessa Haluatko miljonääriksi -visan kysymyksessä.

Haluatko miljonääriksi -ohjelman kolmannen kauden viimeinen jakso huipentui lohjalaisen Riina Soljan 60 000 euron arvoiseen suoritukseen. 31-vuotias aineenopettaja nappasi laajalla yleissivistyksellään koko kauden isoimman potin.

60 000 euron arvoisessa kysymyksessä piti tietää, mikä perinne liittyy kiinteästi Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konsertin Radetzky-marssiin. Riinalle kysymys oli helppo.

– Täs on yks tämmönen uuden vuoden perinne, mikä itellä on. Tekis mieli sanoa, et voidaaks me hyräillä ja taputtaa tässä mukana, mitä ne tekee aina siellä Wienissä, Riina iloitsi juontaja Jaajo Linnonmaalle ennen voitokasta vastaustaan.

Tällaisilla kysymyksillä ja vastauksilla Riina sai pottinsa. Vain 10 000 euron kysymyksestä hänellä ei ollut aavistustakaan. 

Olisitko itse pärjännyt yhtä hyvin? Oikeat vastaukset kysymyksiin löytyvät jutun lopusta.

100 euroa

1. Mistä roolistaan näyttelijä Carrie Fisher muistetaan ylivoimaisesti parhaiten?
a) Prinsessa Leia
b) Prinsessa Paukku
c) Prinsessa Tuhnu
d) Prinsessa Pieru

300 euroa

Riina käytti 50:50-oljenkortensa jo toisessa kysymyksessä.

2. Mikä seuraavista valtioista on pinta-alaltaan kaikkein suurin?
a) Chile
b) Kenia
c) Intia
d) Kanada

500 euroa

3. Missä tv-sarjassa seurattiin mafiaperheen elämää New Jerseyssä?
a) Greyn anatomia
b) House
c) West Wing
d) Sopranos

700 euroa

4. Popedan Kersantti Karoliina -hitistäkin hänet voi muistaa eli kenestä tuli Suomen ensimmänen naispuolustusministeri 1990?
a) Riitta Uosukainen
b) Hannele Pokka
c) Elisabeth Rehn
d) Anneli Taina

1 000 euroa

5. Missä osassa Suomea sijaitsee yksi maamme suurimmista järvistä Inarijärvi?
a) Ahvenanmaalla
b) Hämeessä
c) Lapissa
d) Savossa

2 000 euroa

6. Kenen kanssa Adolf Hitler avioitui ennen kuolemaansa?
a) Eva Braun
b) Margaretha Zelle
c) Magdalene Dietrich
d) Eva Perón

3 000 euroa

7. Mikä on supernova?
a) Tähden räjähdys
b) Makea jälkiruoka
c) Jyrkkä vesiputous
d) Juutalainen päähine

5 000 euroa

8. Mikä on Bulgarian pääkaupunki?
a) Victoria
b) Alexandra
c) Sofia
d) Estelle

7 000 euroa

9. Millainen olento Edward Cullen on suositussa Twilight-elokuvasarjassa?
a) Etsivä
b) Pastori
c) Päätön ratsumies
d) Vampyyri

10 000 euroa

10 000 euron kysymyksessä Riina käytti kilauta kaverille -oljenkorren ja soitti enolleen Olaville. Eno ei lähtenyt arvailemaan, joten Riina joutui kysymään oikeaa vastausta vielä yleisöltä.

10. Missä talvikisoissa Suomen jääkiekkomaajoukkue sai ensimmäisen olympiamitalin?
a) Innsbruckissa 1972
b) Lake Placidissa 1980
c) Calgaryssa 1988
d) Naganossa 1998

15 000 euroa

11. Minkä yhtyeen kappaleiden säveltäjänä ja perustajajäsenenä Kerkko Koskinen on tullut tunnetuksi?
a) Apocalyptica
b) Mamba
c) Ultra Bra
d) JVG

30 000 euroa

12. Mikä eläin on kuhankeittäjä?
a) Kovakuoriainen
b) Lintu
c) Kala
d) Päiväperhonen

60 000 euroa

13. Mikä perinne liittyy kiinteästi Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konsertin Radetzky-marssiin?
a) Yleisö laulaa mukana
b) Yleisö taputtaa mukana
c) Yleisö viheltää mukana
d) Yleisö poistuu marssin aikana

Ohjelmassa nähtiin myös 200 000 euron kysymys, joka olisi ollut historian suurin tietovisavoitto Suomessa. Siinä kysyttiin, minkä ikäinen Edvard VI oli, kun hänet kruunattiin Englannin kuninkaaksi.

Riina olisi sanonut 7-vuotias, mutta jätti kilpailun kesken, koska ei ollut varma vastauksestaan. Hyvä niin, sillä oikea vastaus on 9-vuotias.

Me Naiset kuuluu ohjelmaa esittävän Nelosen kanssa samaan Sanoma-konserniin.

Oikeat vastaukset: 1a, 2d, 3d, 4c, 5c, 6a, 7a, 8c, 9d, 10c, 11c, 12b, 13b

Reijo Mäki ja hänen Marja-vaimonsa viettävät ensi vuonna 20-vuotishääpäiväänsä. Yhteistä eloa on takana yli 30 vuotta.

Kirjailija Reijo Mäki, 59, sanoo, että uuden teoksen julkaisu on joka kerta iso juttu. Häneltä ilmestyi vastikään uusi romaani Gekko.

– Ei siihen koskaan totu. Se on tavallaan aina pieni ihme, että saa viisisataa liuskaa valmiiksi, Vares-dekkaristi tuumii.

Reijo ja hänen laboranttina työskentelevä puolisonsa Marja Risku ovat olleet yhdessä yli kolmekymmentä vuotta.

Kirjailija tietää, mikä on pitkän liiton salaisuus.

– Meillä se on riitely ja huumori. Ja se, että teen Pohjois-Euroopan parasta nakkistroganoffia.

Marja ja Reijo kohtasivat porilaisessa tanssiravintolassa vuonna 1984. Viisitoista vuotta myöhemmin he solmivat avioliiton. Ensi vuonna avioliitto on kestänyt 20 vuotta.

– Emme vuokraa Turkuhallia sen takia, mutta jotain pientä kivaa varmasti keksimme.

”Teen Pohjois-Euroopan parasta nakkistroganoffia.”

Pariskunnalla ei ole lapsia, pari suloista kissaa kylläkin. Turussa asuva pari noudattaa säännöllistä vuorokausirytmiä.

– Vaimo käy rehellisessä päivätyössä. Kun kello soi 6 aamulla, niin päivä lähtee hyvin käyntiin molemmilla, Reijo kertoi, kun pari vieraili torstaina uuden Pincho Nation -ravintolan avajaisissa Turussa.