Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome (oik.) tietää, että tyttöjen ympärileikkauksesta on vaikea puhua. Se on kuitenkin ainoa tapa päästä perinteestä eroon. Kuva: Kukka Ranta / Ihmisoikeusliitto
Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome (oik.) tietää, että tyttöjen ympärileikkauksesta on vaikea puhua. Se on kuitenkin ainoa tapa päästä perinteestä eroon. Kuva: Kukka Ranta / Ihmisoikeusliitto

Synnytyssairaaloissa osataan hoitaa ympärileikattuja naisia jo hyvin. Vielä pitäisi estää se, ettei yhtään Suomessa asuvaa tyttöä silvottaisi.

Naisten sukuelinten silpominen on maailmassa yhä arkipäivää: noin kolmea miljoonaa tyttöä uhkaa tänäkin vuonna brutaali perinne, joka vammauttaa ja traumauttaa loppuiäksi. Ympärileikattuja naisia elää maailmassa noin 200 miljoonaa.

Mutta miksi tämän pitäisi kiinnostaa suomalaisia?

– Tyttöjen sukuelinten silpominen on yksiselitteisesti ihmisoikeusloukkaus, ja nämä naiset kansainvälisten ihmisoikeuksien suojeluksessa, sanoo oikeushammaslääkäri Helena Ranta, joka on juuri palannut Eritreasta.

– Kun miettii, mitä nämä tytöt ja naiset ovat käyneet läpi, meillä pitää olla sen verran empatiaa, että autamme. Suomalaisten tehtävä ei ole mennä paikan päälle ja neuvoa mitä tehdä, vaan tukea paikallisia ihmisiä: sairaanhoitajia ja aktivisteja, jotka voivat parhaiten tehdä yhteisöissään muutoksen.

Auttaa voi siis paitsi näin toimivien järjestöjen kautta, myös löytämällä suoran yhteyden paikallisiin naisiin.

Työtä tarvitaan kuitenkin myös Suomessa.

Varhaiset vaaran merkit

– Ympärileikkausperinne elää Suomessakin, sanoo Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome, joka työskentelee maahanmuuttajien kanssa KokoNainen-projektissa. Sen tavoite on, ettei yhtään Suomessa asuvaa tyttöä silvottaisi.

Lue lisää: Ympärileikatun naisen tarina

Suomessa ei ole tullut esiin yhtään tapausta, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä olisi ympärileikattu täällä. Monilla tytöillä on kuitenkin vaara joutua silpomisen uhriksi matkalla vanhempiensa kotimaassa, esimerkiksi Egyptissä, Etiopiassa, Sudanissa, Somaliassa tai monessa muussa Afrikan maassa. Ihmisoikeusliitto kouluttaakin muun muassa sairaanhoitajia ja päiväkotien henkilökuntaa siitä, kuinka havaita varhaisia vaaran merkkejä ja kuinka puhua asiasta perheiden kanssa.

”Ympärileikkausperinne elää Suomessakin.”

– Epäilyt voivat herätä esimerkiksi, jos tyttö on lähdössä yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa kotimaahansa. Vaikka niin, että vain perheen tyttö on lähdössä, muut sisarukset eivät, Solomie Teshome kertoo.

Tällaisia konsultointipuheluita Solomie saa terveydenhoitajilta etenkin keväisin lomien kynnyksellä. Tyttöjen iät vaihtelevat taaperoista teini-ikäisiin.

– Kun tyttö on jo lähdössä matkalle ja herää epäilys, että hän joutuu silvotuksi, ollaan jo myöhässä, Solomie sanoo.

Silloin asia siirtyy lastensuojelulle.

Käsinkosketeltava hätä

Olennaista onkin ennaltaehkäisy, joka on Suomessa osoittautunut tehokkaaksi. Suomessa terveys- ja sosiaalialan työntekijöillä on velvollisuus ottaa asia puheeksi maahanmuuttajien kanssa, joiden kulttuureissa tyttöjen ympärileikkausta harjoitetaan. KokoNainen-projektissa puolestaan maahanmuuttajat verkostoituvat toistensa kanssa ja pyrkivät yksilö- ja ryhmäkeskusteluissa muuttamaan asenteita.

– Suomeen kotoutuneiden maahanmuuttajien asenteet ovat selvästi muuttuneet viime vuosina: vaikka perinne olisi omassa kulttuurissa yhä yleinen, he ovat luopuneet siitä Suomessa. Nämä ihmiset ovat myös tärkeitä muutoksentekijöitä lähtömaissaan, Solomie sanoo.

Hän kertoo miehistä ja naisista, jotka ovat saaneet ensimmäisen kerran vasta Suomessa tietää, kuinka vahingollista sukuelinten silpominen on: se aiheuttaa paitsi välitöntä kipua ja hengenvaaran, myös loppuelämäksi ongelmia virtsaamisen, kuukautisten, seksielämän ja synnytysten kanssa. Se on kova paikka vanhemmille, jotka ovat uskoneet toimineensa lastensa parhaaksi ja jotka itsekin ovat perinteen uhreja.

– Hätä on käsinkosketeltava, kun ihmiset ymmärtävät tämän. He haluavat nopeasti vaikuttaa asenteisiin myös kotimaassaan, omien sukulaistensa kautta.

Suomeen kotoutuneiden maahanmuuttajien asenteet ovat selvästi muuttuneet viime vuosina.

Esimerkkinä Solomie kertoo miehestä, joka keskusteluryhmässä tajusi, ettei missään nimessä halunnut tytärtään ympärileikattavan. Hän sai käännytettyä koko vaimonsa suvun, ja tytär säästyi silpomiselta, ensimmäisenä suvussaan.

Suomessa tehtävällä työllä on siis iso merkitys myös maailmalla. Täällä riskiryhmässä ovat vasta maahan tulleet, esimerkiksi vastaanottokeskuksissa asuvat, sekä maahanmuuttajat, jotka ovat ehkä asuneet jo pitkään Suomessa mutta ovat jääneet omiin oloihinsa. Monille maahanmuuttajanaisille asia tulee uudelleen ajankohtaiseksi vasta naimisiinmenon ja raskaaksitulon myötä. Heidät pitäisi silloin tavoittaa. Siksi Ihmisoikeusliittokin tekee etsivää työtä maahanmuuttajataustaisten avainhenkilöiden avulla.

Arkea töissä ja tuttavapiirissä

Suomalaisissa synnytyssairaaloissa ympärileikatut synnyttäjät ovat olleet arkea jo pitkään, ja heitä osataan hoitaa hyvin. Ympärileikkauksen aiheuttamia vaurioita voidaan myös jossain määrin korjata. 

Solomie Teshomen mielestä myös muiden kuin asiaan työkseen törmäävien suomalaisten olisi hyvä tiedostaa ilmiö, sillä jollei siitä puhuta avoimesti, sitä ei saada kitkettyäkään.

– Moni suomalainen ajattelee, ettei asia koske häntä, mutta tulevastahan ei voi tietää. Se voi olla koulukaveri, tuleva puoliso, töissä kohdattu ihminen...

Solomie kertoo suomalaisnaisesta, joka havahtui vasta raskausaikanaan siihen, että hänen miehensä kulttuurissa tyttöjen ympärileikkaus on yhä arkipäivää.

– Nainen oli hädissään. Rauhoitin häntä ja kehotin häntä puhumaan miehensä kanssa. Myöhemmin pariskunta soitti minulle ja kertoi, että myös mies vastusti tiukasti tyttöjen ympärileikkauksia. Heidän tyttärellään ei siis ollut hätää.

”Moni suomalainen ajattelee, ettei asia koske häntä.”

Suomessa lisääntyneet maahanmuuttovastaisuus ja vihapuhe eivät helpota aiheesta puhumista, mutta Solomie Teshomen mukaan muuta vaihtoehtoa ei ole.

– Asiasta pitää voida puhua. Mutta on tärkeää olla kauhistelematta ja syyllistämättä. Se vain karkottaa avuntarvitsijat. 

Suhtautumista tyttöjen ympärileikkaukseen voi helpottaa toisen asemaan asettuminen. Lähtömaissaan ympärileikatut naiset ovat olleet normaaleja, ympärileikkaamattomat epänormaaleja ja syrjittyjä. Suomessa asetelma keikahtaa päälaelleen. Naisen voi olla hyvin vaikea ottaa itse asiaa puheeksi täkäläisessä terveydenhoidossa.

Miten sitten puhua?

Silpominen vai ympärileikkaus? Helena Ranta käyttää yksiselitteisesti termiä sukuelinten silpominen, koska pitää jälkimmäistä vähättelevänä ja sekoittuvan poikien ympärileikkaukseen, joka on aivan eri asia. Silpomista käytetään myös kansainvälisesti oikeus- ja vaikuttamistyössä.

– Täytyy muistaa, että tämä on myös kumulatiivinen rangaistus tytöille. Itsessään väkivaltainen toimenpide tulee naisen elämässä toistuvasti vastaan eri elämänvaiheissa kuukautisongelmista synnytyksiin. Traumaattiset muistot eivät myöskään vähene siitä, että silpominen tehtäisiin mahdollisimman nuorena.

Oikeushammaslääkäri Helena Ranta on tullut tutuksi johtaessaan tutkimusryhmiä vaikeissa olosuhteissa maailman kriisialueilla. "Ei voi sulkea silmiä siltä, mitä maailmalla tapahtuu", hän sanoo.
Oikeushammaslääkäri Helena Ranta on tullut tutuksi johtaessaan tutkimusryhmiä vaikeissa olosuhteissa maailman kriisialueilla. "Ei voi sulkea silmiä siltä, mitä maailmalla tapahtuu", hän sanoo.

Myös Solomie Teshome puhuu silpomisesta kouluttaessaan suomalaisia ja kampanjoidessaan perinnettä vastaan. Lähestyessään ihmistä, jolle ympärileikkaus on osa kulttuuria, Solomie kuitenkin puhuu ympärileikkauksesta.

Solomie Teshome ja Helena Ranta molemmat uskovat, että tyttöjen silpomiselle saadaan vielä loppu.

– Uutiset Eritreasta olivat rohkaisevia, Helena sanoo.

Eritrean terveysministeriö on yhdessä maan naisjärjestön kanssa lähtenyt taisteluun silpomista vastaan, ja se on vähentynyt maassa radikaalisti viime vuosien aikana. Toiveikkaita esimerkkejä on muistakin maista.

– Kyllä perinne vielä sitkeästi muutaman sukupolven elää, mutta ei tässä ole mahdotonta onnistua, Helena toteaa.

– Valoa näkyy, mutta tämä vaatii meidän kaikkien osallistumista, Solomie sanoo.

Tuhoisa perinne

Tyttöjen ympärileikkauksissa on kolme päätyyppiä:

1. Klitoriksen kärjen poistaminen tai klitoriksen osittainen tai täydellinen poistaminen.

2. Klitoriksen poistaminen sekä pienten häpyhuulien leikkaaminen osittain tai kokonaan.

3. Ulkoisten suku­elinten osittainen tai täydellinen poistaminen sekä typistettyjen häpyhuulien yhteen ompeleminen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään vain pieni aukko.

Tyttöjen ympärileikkaus vähentyy maailmassa jatkuvasti, joskin hitaasti. Parhaita tuloksia syntyy yhteisöissä, joissa muutos lähtee sen jäsenistä itsestään, kuten yhä enenevissä määrin tapahtuukin.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta”, Mensan psykologi sanoo.

Oletko sinäkin välillä miettinyt, että ai kauhea, miten nykyihmiset ovat niin tyhmiä?

Kukaan ei enää jaksa keskittyä sekuntia pidempää mihinkään, vaan kaikki pläräävät aivottomina puhelimiaan. Enää ei osata ajatella järjellä, ja populistiset öykkärit vievät tunteiden sokaisemaa kansaa kuin pässiä narussa. Kouluissakin homma ajautuu kohti takalistoa – eiväthän ne nykynuoret tiedä mistään mitään!

Siinä tapauksessa on ehkä voimaannuttavaa kuulla, että jotkut muutkin väittävät samoin. Tutkijoiden James R. Flynnin ja Michael Shayerin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten älykkyysosamäärä saattaa olla ihan oikeasti laskussa.

Tutkijoiden mukaan muutos ei ole vielä kovin suuri. Pitkällä tähtäimellä laskuvauhti alkaa kuitenkin huolestuttaa: jos se säilyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä heikkenisi seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä. Eli siis melko paljon.

Mutta pitääkö tulos todella paikkansa? Tyhmenevätkö suomalaiset – ja tutkimuksen mukaan myös tanskalaiset sekä norjalaiset?

Kysyimme asiasta Suomen Mensa ry:n testaustoimintaa valvovalta psykologilta Marja-Leena Haavistolta. Haavisto on väitöstyötä tekevä tutkija. Mensassa hänen vastuullaan on älykkyystestaustoiminnan valvominen ja kehittäminen. Päivätyökseen hän vastaa kansainvälisten testien tuomisesta Suomeen ja suomalaisten testien kehittämisestä Hogrefe Psykologien Kustannuksessa.

– Flynnin ja Shayerin tutkimuksesta uutisoiminen Suomessa ilman kritiikkiä on ollut mielenkiintoista. Tutkimus on varsinkin Suomen kohdalta epäluotettavaa.

Plagiointia, vääristelyä ja hämäriä vertailuja

Haavistolla on näkemykselleen vakuuttavia perusteita. Pidempi katsaus tutkimukseen todellakin herättää useita kysymyksiä monestakin syystä. Ensinnäkin:

– Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja, että kumpi lentäisi pidemmälle, Haavisto toteaa.

Tutkimuksen Suomen tulevaa älykatoa perustellaan tutkimustuloksilla, jossa käsitellään ainoastaan varusmiesten tuloksia ja testeinä on ainoastaan heidän valinnoissaan käytettäviä älykkyystestejä. Tulokset eivät siis edusta koko kansaa.

”Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja.”

– Varusmiehet ovat suurimmaksi osaksi 18-vuotiaita miehiä. Se ei ole missään nimessä koko kansan ikäluokkia edustava otanta. Myös testejä voi kritisoida. Varusmiehiä testaavat testit sisältävät kielellisiä, matemaattisia ja kuvion täydentämiseen liittyviä pulmia. Erityisesti kielellisen osion tulokset ovat vuosien varrella heikentyneet. Epäilen sen johtuvan siitä, että kielelliset tehtävät saattavat olla osittain vanhentuneita kieliasultaan.

Tutkimuksen mukaan pohjoismaat typertyvät vuosi vuodelta, mutta samaan aikaan Yhdysvalloissa, Saksassa ja Hollannissa älykkyys näyttäisi yhä nousevan. Tämä johtuu Haaviston mukaan siitä, että näistä maista on vertailussa on käytetty testejä, joissa on huomioitu koko väestö: eri ikäryhmät, koulutus ja sukupuolijakauma.

– Myös Flynnin ja Shayerin mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällä tavalla tehtyjen vertailujen mukaan väestön älykkyystestien tulokset hyvin suurella todennäköisyydellä paranisivat, Haavisto kertoo.

Toisekseen tutkimuksessa käytetty Suomen aineisto herättää myös itsessään isoja epäilyksiä. Sen alkuperä on läpikotaisin hämärä.

Tutkijat Flynn ja Shayer eivät ole keränneet tutkimuksessaan vertailemiaan aineistoja itse. He vetävät johtopäätöksensä muiden tekemien tutkimusten avulla. Suomen kohdalla tutkijat viitataan Edward Duttonin ja Richard Lynnin (2013) tutkimukseen.

– Dutton sai tutkimuksesta viime vuonna Oulun yliopistolta plagiointipäätöksen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Salla Koivusen pro gradu -työstä. Puolustusvoimat on vahvistanut, etteivät he ole antaneet tietoja Duttonille ja Lynnille. Tutkijat eivät ole voineet saada tuloksia siis muualta kuin Koivusen tutkimuksesta, Haavisto kertoo.

”Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu keksittyihin tai vähintään väärillä keinoilla saatuihin laskelmiin.”

Kaiken päälle vaikuttaisi siltä, että Suomen kohdalla Flynnin ja Shayerin tutkimuksessa on ihan suoraan tekaistuja tuloksia. Duttonin ja Lynnin plagioimassa gradussa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1988–2001.

– Flynnin ja Shaynerin tutkimuksen viimeinen tarkastelupiste on kuitenkin vuodelta 2009, mihin myös perustuu heidän laskelmansa älykkyyden laskusta. Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu siis täysin keksittyyn tai vähintään väärillä keinoilla saatujen pistemäärien laskelmiin.

Idioluutio saa odottaa

Jätetään siis Flynnin ja Shayerin tutkimus sikseen. Voidaanko muiden tutkimusten perusteella sanoa, että suomalaiset tyhmentyvät?

– Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, Haavisto sanoo.

– Enkä usko siihen muutenkaan. Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta. Emme me pärjäisi Pisa-tutkimuksissa, jos se pitäisi paikkansa.

Mutta hei, viime aikoinahan menestys niissäkin on laskenut! Eikö sekään kerro siitä, että suomalaiset olisivat tyhmentyneet?

– Sanoisin, että Pisa-tutkimusten tulosten laskussa on pitkälti kyse koulujärjestelmien ja luokkakokojen muutoksesta. En usko, että lasku on älykkyydestä tai sen puutteesta johtuvaa.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta.”

Viime vuosina ihmiskunnan typertyminen on noussut tasaisin väliajoin puheenaiheeksi. Yksi syy on Donald Trumpin kaltaisten populistien valtaannousu, jota moni pitää todisteena älyn köyhtymisestä. Toinen syy piilee teknologiassa, joka myös Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan on yksi ihmisiä tyhmentävä tekijä.

Pelkoa älyn katoamisesta on käsitelty myös taiteessa. Esimerkiksi kulttimaineeseen noussut amerikkalaiselokuva Idioluutio (2006) kuvaa kammottavaa tulevaisuutta, jossa typerykset hallitsevat maailmaa ja äly on kadonnut yltäkylläisen laiskuuden jalkoihin. Vuonna 2016 leffan käsikirjoittaja Etan Cohen totesi tarinan olevan pelottavan lähellä todellisuutta.

Totuus on kuitenkin taidetta, mielikuvia ja mutua mielenkiintoisempaa. Edes Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset eivät ole mihinkään tyhmentyneet – tai edes erityisemmin tyhmentymässä. Eikä Suomessakaan idioluutiosta ole syytä murehtia, sanoo Haavisto.

– En todellakaan olisi huolissani siitä, että suomalaiset muuttuvat tyhmiksi. Sen sijaan olen kyllä huolissani Flynnin ja Shayerin tutkimuksen luotettavuudesta.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***