Yli kolmannes alle 25-vuotiaista italialaisista on työttömiä. Cristina Parokaan ei pärjäisi ilman vanhempiensa taloudellista tukea.

Roomalainen Cristina Paro, 26, katselee työpaikkailmoituksia Via Barberinin työvoimatoimiston ikkunan edessä. Viereisen metroaseman edustalla ryhmä työttömiä osoittaa mieltään. Cristina empii hetken, mennäkö mukaan, mutta hänen pitäisi ehtiä jättää ansioluettelonsa toimistoon. 

– Sain tämän toimiston kautta viime vuonna kesätöitä myyjänä eräässä Piazza di Spagnan liikkeessä, Cristina kertoo.

Cristina on valmistunut kaksi vuotta sitten yliopistosta kauppatieteilijäksi, mutta alan työtilanne on huono. Teollisuudesta lähtenyt alamäki on levinnyt Italiassa palvelualoille, ja ihmisiä irtisanotaan kiihtyvällä vauhdilla. Yli kolmannes alle 25-vuotiaista italialaisista on työttöminä. Samaan aikaan nuoret naiset haluaisivat äitejään kiihkeämmin töihin. Perheenemännän rooli ei enää tyydytä nykyitaliattaria.

– Opiskeluaikoina haaveilin pääseväni johonkin isoon italialaiseen firmaan hoitamaan ulkomaankauppaa.

Nyt Cristina toivoo, että löytäisi ylipäätään töitä kaupan tai markkinoinnin alalta. Ongelmana on työkokemuksen puute.

– Kun vain pääsisi työmaailmaan kiinni, sitten voisin etsiä rauhassa mielenkiintoisempaa paikkaa. Kunhan saisin ansioluettelooni kokemusta, voisin hakea töitä ulkomailtakin. Monet tuttavani ovat muuttaneet Saksaan töihin.

Raskainta työttömyydessä on oman rahan puute.

Ranskaa ja englantia puhuva Cristina on hakenut töitä sekä ilmoitusten että tuttaviensa kautta. Hän on kuitenkin onnistunut saamaan vain pieniä pätkiä ruuhka-apulaisena.

Pätkät eivät riitä työttömyyskorvauksen saamiseen, joten Cristina on täysin riippuvainen sukulaisistaan ja poikaystävästään. Tällä hetkellä hän asuu vanhempiensa luona, mutta muutto poikaystävä Marcon yksiöön houkuttaisi. Marco tienaa vartijana vuorotyölisineen 800 euroa kuussa. Häntäkin vanhemmat auttavat maksamalla sähkölaskun, ja isoäiti antaa osan eläkkeestään pojanpojalle.

– Äiti maksaa vaatteeni ja kenkäni. Niin, ja lahjat niille ystävättärilleni joilla on varaa mennä naimisiin ja saada lapsia. Meillä ei ole näihin toiveisiin edes oikeutta, Cristina toteaa.

Elatussuhde onkin Italiassa nuorisotyöttömyyden myötä kääntynyt päälaelleen. Kun ennen aikuiset ihmiset huolehtivat vanhemmistaan, nyt jopa eläkeläiset tukevat rahallisesti lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

– Luulen, että sukulaiseni säälivät meitä. Ilman vanhuksiamme olisimme hukassa tässä yhteiskunnassa. He luopuvat omista nautinnoistaan jakaessaan eläkkeitään meidän nuorten kanssa, hän miettii.

Cristina ei ymmärrä, miten ne nuoret, joilla ei ole sukulaisia, pärjäävät. Hän on pettynyt EU-politiikkaan, jossa vaaditaan jatkuvia säästöjä.

– Italiassa se tarkoittaa pelkkiä irtisanomisia. Säästämisestä on tullut oikea alibi työnantajille. Työministerimmekin sanoo, että nuorten pitäisi unohtaa vakituiset työpaikat. Vakituinen työpaikka onkin nykyään niin arvokas, että sen voisi lisätä Unescon maailmanperintölistalle, Cristina tokaisee.

Cristina on laittanut toiveensa uuteen kunnallislakiin, joka voimaan tullessaan takaisi vuoden ajaksi 500 euroa kuussa opintotukea alle 29-vuotiaille roomalaisille.

– Hakisin opiskelemaan kirjanpitäjäksi, heistä näyttää olevan puutetta, Cristina sanoo.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla