Kuva Àngel Navarrete
Kuva Àngel Navarrete

Espanjalainen Bárbara on opiskellut ennakkoluulottomasti eri aloja, mutta hän epäilee, että työllistymisen esteenä on myös ylipaino.

Bárbara Victoria Palomares Romero, 22, Espanja:

Hitsausliekki nuolee kupariputken saumakohtaa. Bárbara Victoria Palomares Romeron, 22, kädet pysyvät juuri niin vakaina kuin pitääkin. Menossa on harjoitus kylpyhuoneen putki­asennuksista. Seuraavaksi hän käy vesihanan ja lavuaarin liitosten kimppuun.

Hitsaamisen opettelu ei kuulunut madridilaisen Bárbaran unelmiin, kun hän päätti peruskoulun. Työuran piti mennä toisin. Bárbara on opiskellut hotelli- ja ravintola-alan ammattitutkinnon sekä lisäksi liikkeenjohtoa, mutta töitä näiltä aloilta ei ole löytynyt päiväksikään. Työttömyyttä on kestänyt nyt kaksi vuotta.

– Jopa kadunlakaisuun kysytään aiempaa työ­kokemusta. Minulla on niukasti kokemusta, en pääse mihinkään, enkä pysty kartuttamaan osaamistani, hän huokaa koulutuskeskuksessa Madridin ränsistyneellä laitakaupungilla Orcasitasissa.

Fundación Iniciativas Sur -keskus auttaa maksuttomilla kursseillaan nuoria työttömiä. Heitä Espanjassa riittää. Alle 25-vuotiaista liki kuusi kymmenestä on vailla työtä.

Bárbara viettää keskuksessa arkipäivät aamu­yhdeksästä iltapäivään. Hänellä on lisäksi ammatillisia opintoja ulkomaankaupan, henkilöstöhallinnon ja lastenhoidon alalta. Lisäksi hän on toteuttanut lapsuudenhaaveensa ja opiskellut vainajien hautauskuntoon valmistelijaksi.

– Olen laajentanut osaamistani moneen suuntaan, omituisillekin aloille. Nyt oli uskaltauduttava miesten alalle. Ehkä tätä kautta löytyisi hommia putki­miehenä.

Ei voi antaa periksi

Espanja on ollut talouskriisissä koko Bárbaran aikuisiän. Kun hän lopetteli peruskoulua, elettiin nousukautta. Asuntokupla paisui, lainarahaa oli kaikkien ulottuvilla. Kun hän aikuistui, asuntokupla puhkesi. Sadattuhannet menettivät työpaikkansa.

Bárbara asuu yhä samassa teinihuoneessaan vanhempiensa luona tietämättä, koska pääsee muuttamaan omaan kotiin. Hän ei ole oikeutettu työttömyystukeen, koska ei ole ollut vähintään vuotta palkkatöissä, eikä muihinkaan tukiin, koska asuu äidin ja isän hoteissa. Vanhemmat maksavatkin taskurahaa sekä Bárbaran bensa- ja kännykkälaskun.

– Haluaisin tuntea itseni onnistujaksi ja voittajaksi, en häviäjäksi. Opinnoissa ja työnhaussa ei siksi voi antaa periksi matkan puolivälissä, hän arvioi.

Bárbaran ainoat työpestit ovat olleet muutama kuukausi lastentarha-apulaisena sekä osa-­aikaisena iltapäiväkerho-ohjaajana opettamassa rullaluistelua ja nyky­tanssia.

Bárbara kahlaa viikoittain läpi työpaikkasivustoja verkossa ja lähettää hakemuksia. Välillä hän kiertää ostoskeskuksia – ei shoppailemassa vaan nippu ansioluetteloita kainalossaan.

– Ostan vaatteita vain, kun edelliset hajoavat. Säästän joka ainoan sentin, jonka löydän kadulta.

Iltapäivällä Bárbara hurauttaa pienellä sinisellä Daewood Matizillaan Orcasitasin kolkosta kerrostalolähiöstä keskikaupungin vauraisiin liike elämän kortteleihin.

Palkaton harjoittelu liiketiloja vuokraavassa yrityskeskittymässä alkoi toissa päivänä. Työtehtävät ovat valokopiointia ja atk-tietokannan ylläpitoa. Bárbara toivoo, että harjoittelusta poikisi vielä kesätyöpaikka. 

Pitkän päivän päätteeksi hän rentoutuu kavereiden kanssa lasillisella korttelibaarissa. Ystävistä suurin osa on löytänyt töitä matkailu- ja hotellialalla. Hänellekin on tullut kutsuja työhaastatteluihin, mutta valinnat eivät ole osuneet.

Bárbaralla on omat epäilyksensä syistä.

– Alalla on paljon ulkonäköön liittyviä ennakkoluuloja. Minulla on ylipainoa. Mutta useimpia töitä pystyvät tekemään yhtä hyvin isokokoiset kuin hoikatkin ihmiset.

Hänen haaveissaan on löytää aviomies, perustaa perhe ja maaseutumatkailuyritys Asturiaan, Biskajanlahden rannikolle.

– Unelmani ovat nyt tauolla, hyllytettyinä. En pysty toteuttamaan niitä lähiaikoina, hän huokaa.

Espanjasta muuttoa hän on myös harkinnut, ehkä Lontooseen tarjoilijaksi.

– Lähtisin vain, jos tietäisin varmasti työllistyväni. En ole seikkailujen perään. Minulla ei ole siihen varaa.

Tällaista on olla työttömänä Euroopassa – 5 nuorta naista kertoo

Anissa Fertas, 19, Ranska: "On rankkaa olla riippuvainen miehestä"

Maria Louca, 25, Kypros: "Onneksi on hyvät välit vanhempiin"

Cristina Paro, 26, Italia: "Äiti maksaa vaatteeni ja kenkäni"

Milla Hokkila, 24, Suomi: "Jos jähmetyn, en ainakaan löydä mitään"