Kuva Àngel Navarrete
Kuva Àngel Navarrete

Espanjalainen Bárbara on opiskellut ennakkoluulottomasti eri aloja, mutta hän epäilee, että työllistymisen esteenä on myös ylipaino.

Bárbara Victoria Palomares Romero, 22, Espanja:

Hitsausliekki nuolee kupariputken saumakohtaa. Bárbara Victoria Palomares Romeron, 22, kädet pysyvät juuri niin vakaina kuin pitääkin. Menossa on harjoitus kylpyhuoneen putki­asennuksista. Seuraavaksi hän käy vesihanan ja lavuaarin liitosten kimppuun.

Hitsaamisen opettelu ei kuulunut madridilaisen Bárbaran unelmiin, kun hän päätti peruskoulun. Työuran piti mennä toisin. Bárbara on opiskellut hotelli- ja ravintola-alan ammattitutkinnon sekä lisäksi liikkeenjohtoa, mutta töitä näiltä aloilta ei ole löytynyt päiväksikään. Työttömyyttä on kestänyt nyt kaksi vuotta.

– Jopa kadunlakaisuun kysytään aiempaa työ­kokemusta. Minulla on niukasti kokemusta, en pääse mihinkään, enkä pysty kartuttamaan osaamistani, hän huokaa koulutuskeskuksessa Madridin ränsistyneellä laitakaupungilla Orcasitasissa.

Fundación Iniciativas Sur -keskus auttaa maksuttomilla kursseillaan nuoria työttömiä. Heitä Espanjassa riittää. Alle 25-vuotiaista liki kuusi kymmenestä on vailla työtä.

Bárbara viettää keskuksessa arkipäivät aamu­yhdeksästä iltapäivään. Hänellä on lisäksi ammatillisia opintoja ulkomaankaupan, henkilöstöhallinnon ja lastenhoidon alalta. Lisäksi hän on toteuttanut lapsuudenhaaveensa ja opiskellut vainajien hautauskuntoon valmistelijaksi.

– Olen laajentanut osaamistani moneen suuntaan, omituisillekin aloille. Nyt oli uskaltauduttava miesten alalle. Ehkä tätä kautta löytyisi hommia putki­miehenä.

Ei voi antaa periksi

Espanja on ollut talouskriisissä koko Bárbaran aikuisiän. Kun hän lopetteli peruskoulua, elettiin nousukautta. Asuntokupla paisui, lainarahaa oli kaikkien ulottuvilla. Kun hän aikuistui, asuntokupla puhkesi. Sadattuhannet menettivät työpaikkansa.

Bárbara asuu yhä samassa teinihuoneessaan vanhempiensa luona tietämättä, koska pääsee muuttamaan omaan kotiin. Hän ei ole oikeutettu työttömyystukeen, koska ei ole ollut vähintään vuotta palkkatöissä, eikä muihinkaan tukiin, koska asuu äidin ja isän hoteissa. Vanhemmat maksavatkin taskurahaa sekä Bárbaran bensa- ja kännykkälaskun.

– Haluaisin tuntea itseni onnistujaksi ja voittajaksi, en häviäjäksi. Opinnoissa ja työnhaussa ei siksi voi antaa periksi matkan puolivälissä, hän arvioi.

Bárbaran ainoat työpestit ovat olleet muutama kuukausi lastentarha-apulaisena sekä osa-­aikaisena iltapäiväkerho-ohjaajana opettamassa rullaluistelua ja nyky­tanssia.

Bárbara kahlaa viikoittain läpi työpaikkasivustoja verkossa ja lähettää hakemuksia. Välillä hän kiertää ostoskeskuksia – ei shoppailemassa vaan nippu ansioluetteloita kainalossaan.

– Ostan vaatteita vain, kun edelliset hajoavat. Säästän joka ainoan sentin, jonka löydän kadulta.

Iltapäivällä Bárbara hurauttaa pienellä sinisellä Daewood Matizillaan Orcasitasin kolkosta kerrostalolähiöstä keskikaupungin vauraisiin liike elämän kortteleihin.

Palkaton harjoittelu liiketiloja vuokraavassa yrityskeskittymässä alkoi toissa päivänä. Työtehtävät ovat valokopiointia ja atk-tietokannan ylläpitoa. Bárbara toivoo, että harjoittelusta poikisi vielä kesätyöpaikka. 

Pitkän päivän päätteeksi hän rentoutuu kavereiden kanssa lasillisella korttelibaarissa. Ystävistä suurin osa on löytänyt töitä matkailu- ja hotellialalla. Hänellekin on tullut kutsuja työhaastatteluihin, mutta valinnat eivät ole osuneet.

Bárbaralla on omat epäilyksensä syistä.

– Alalla on paljon ulkonäköön liittyviä ennakkoluuloja. Minulla on ylipainoa. Mutta useimpia töitä pystyvät tekemään yhtä hyvin isokokoiset kuin hoikatkin ihmiset.

Hänen haaveissaan on löytää aviomies, perustaa perhe ja maaseutumatkailuyritys Asturiaan, Biskajanlahden rannikolle.

– Unelmani ovat nyt tauolla, hyllytettyinä. En pysty toteuttamaan niitä lähiaikoina, hän huokaa.

Espanjasta muuttoa hän on myös harkinnut, ehkä Lontooseen tarjoilijaksi.

– Lähtisin vain, jos tietäisin varmasti työllistyväni. En ole seikkailujen perään. Minulla ei ole siihen varaa.

Tällaista on olla työttömänä Euroopassa – 5 nuorta naista kertoo

Anissa Fertas, 19, Ranska: "On rankkaa olla riippuvainen miehestä"

Maria Louca, 25, Kypros: "Onneksi on hyvät välit vanhempiin"

Cristina Paro, 26, Italia: "Äiti maksaa vaatteeni ja kenkäni"

Milla Hokkila, 24, Suomi: "Jos jähmetyn, en ainakaan löydä mitään"

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e

Illan Suomi Love -jaksossa Simo haluaa yllättää tyttärensä Hennan. – Haluan sanoa hänelle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään.

Lauantai-iltana esitettävässä Suomi Love -jaksossa kempeleläinen Simo haluaa ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Simo kertoo jaksossa, että hänellä on aina ollut läheiset välit tyttäreensä.

– Henna on aina ollut isän tyttö. Ehkä isältä saa joitain asioita helpommin periksi, Simo kertoo Suomi Love -jaksossa hänen ja tyttärensä suhteesta.

Keväällä 2014 Simo sai kuulla ilouutisen, kun Henna ja tämän puoliso Jani kertoivat odottavansa lasta.

– Se oli todellinen ilouutinen. Todella mahtava tunne, Simo muistelee.

”Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain.”

Kesän edetessä Henna alkoi kuitenkin saada erikoisia oireita. Simo ajatteli niiden liittyvän raskauteen.

– Kun vaikeudet jatkuivat, Henna hakeutui kesäkuun lopulla OYKSiin. Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain. Se oli valtava isku perheelle ja kaikille, Simo kertoo ohjelmassa liikuttuneena.

Samana päivänä, kun Henna sai tietää kasvaimesta, hän ja Jani saivat toisenkin uutisen. He saivat tietää, että syksyllä syntyvä lapsi on tyttö.

– Hennalla oli elokuun alussa ensimmäinen leikkaus, ja tyttö kasvoi mahassa. Sitten 1.lokakuuta syntyi Emppu-tyttö sädehoitojen keskellä.

”Hän ei anna periksi.”

Simon mukaan kasvain on yhä olemassa.

– Mutta kun Hennan luonteen tietää, niin hän ei anna periksi. Hän on ollut koko ajan sillä asenteella, että kyllä täältä tullaan.

Simo haluaa yllättää tyttärensä Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -kappaleella. Kappale on Hennalle tärkeä – ja se oli myös Hennan ja Janin hääkappale vuonna 2015.

”Haluan sanoa Hennalle, että isä välittää omasta tyttärestään.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.

Suomi Love TV1:llä la kello 21.15.