Kuva Àngel Navarrete
Kuva Àngel Navarrete

Espanjalainen Bárbara on opiskellut ennakkoluulottomasti eri aloja, mutta hän epäilee, että työllistymisen esteenä on myös ylipaino.

Bárbara Victoria Palomares Romero, 22, Espanja:

Hitsausliekki nuolee kupariputken saumakohtaa. Bárbara Victoria Palomares Romeron, 22, kädet pysyvät juuri niin vakaina kuin pitääkin. Menossa on harjoitus kylpyhuoneen putki­asennuksista. Seuraavaksi hän käy vesihanan ja lavuaarin liitosten kimppuun.

Hitsaamisen opettelu ei kuulunut madridilaisen Bárbaran unelmiin, kun hän päätti peruskoulun. Työuran piti mennä toisin. Bárbara on opiskellut hotelli- ja ravintola-alan ammattitutkinnon sekä lisäksi liikkeenjohtoa, mutta töitä näiltä aloilta ei ole löytynyt päiväksikään. Työttömyyttä on kestänyt nyt kaksi vuotta.

– Jopa kadunlakaisuun kysytään aiempaa työ­kokemusta. Minulla on niukasti kokemusta, en pääse mihinkään, enkä pysty kartuttamaan osaamistani, hän huokaa koulutuskeskuksessa Madridin ränsistyneellä laitakaupungilla Orcasitasissa.

Fundación Iniciativas Sur -keskus auttaa maksuttomilla kursseillaan nuoria työttömiä. Heitä Espanjassa riittää. Alle 25-vuotiaista liki kuusi kymmenestä on vailla työtä.

Bárbara viettää keskuksessa arkipäivät aamu­yhdeksästä iltapäivään. Hänellä on lisäksi ammatillisia opintoja ulkomaankaupan, henkilöstöhallinnon ja lastenhoidon alalta. Lisäksi hän on toteuttanut lapsuudenhaaveensa ja opiskellut vainajien hautauskuntoon valmistelijaksi.

– Olen laajentanut osaamistani moneen suuntaan, omituisillekin aloille. Nyt oli uskaltauduttava miesten alalle. Ehkä tätä kautta löytyisi hommia putki­miehenä.

Ei voi antaa periksi

Espanja on ollut talouskriisissä koko Bárbaran aikuisiän. Kun hän lopetteli peruskoulua, elettiin nousukautta. Asuntokupla paisui, lainarahaa oli kaikkien ulottuvilla. Kun hän aikuistui, asuntokupla puhkesi. Sadattuhannet menettivät työpaikkansa.

Bárbara asuu yhä samassa teinihuoneessaan vanhempiensa luona tietämättä, koska pääsee muuttamaan omaan kotiin. Hän ei ole oikeutettu työttömyystukeen, koska ei ole ollut vähintään vuotta palkkatöissä, eikä muihinkaan tukiin, koska asuu äidin ja isän hoteissa. Vanhemmat maksavatkin taskurahaa sekä Bárbaran bensa- ja kännykkälaskun.

– Haluaisin tuntea itseni onnistujaksi ja voittajaksi, en häviäjäksi. Opinnoissa ja työnhaussa ei siksi voi antaa periksi matkan puolivälissä, hän arvioi.

Bárbaran ainoat työpestit ovat olleet muutama kuukausi lastentarha-apulaisena sekä osa-­aikaisena iltapäiväkerho-ohjaajana opettamassa rullaluistelua ja nyky­tanssia.

Bárbara kahlaa viikoittain läpi työpaikkasivustoja verkossa ja lähettää hakemuksia. Välillä hän kiertää ostoskeskuksia – ei shoppailemassa vaan nippu ansioluetteloita kainalossaan.

– Ostan vaatteita vain, kun edelliset hajoavat. Säästän joka ainoan sentin, jonka löydän kadulta.

Iltapäivällä Bárbara hurauttaa pienellä sinisellä Daewood Matizillaan Orcasitasin kolkosta kerrostalolähiöstä keskikaupungin vauraisiin liike elämän kortteleihin.

Palkaton harjoittelu liiketiloja vuokraavassa yrityskeskittymässä alkoi toissa päivänä. Työtehtävät ovat valokopiointia ja atk-tietokannan ylläpitoa. Bárbara toivoo, että harjoittelusta poikisi vielä kesätyöpaikka. 

Pitkän päivän päätteeksi hän rentoutuu kavereiden kanssa lasillisella korttelibaarissa. Ystävistä suurin osa on löytänyt töitä matkailu- ja hotellialalla. Hänellekin on tullut kutsuja työhaastatteluihin, mutta valinnat eivät ole osuneet.

Bárbaralla on omat epäilyksensä syistä.

– Alalla on paljon ulkonäköön liittyviä ennakkoluuloja. Minulla on ylipainoa. Mutta useimpia töitä pystyvät tekemään yhtä hyvin isokokoiset kuin hoikatkin ihmiset.

Hänen haaveissaan on löytää aviomies, perustaa perhe ja maaseutumatkailuyritys Asturiaan, Biskajanlahden rannikolle.

– Unelmani ovat nyt tauolla, hyllytettyinä. En pysty toteuttamaan niitä lähiaikoina, hän huokaa.

Espanjasta muuttoa hän on myös harkinnut, ehkä Lontooseen tarjoilijaksi.

– Lähtisin vain, jos tietäisin varmasti työllistyväni. En ole seikkailujen perään. Minulla ei ole siihen varaa.

Tällaista on olla työttömänä Euroopassa – 5 nuorta naista kertoo

Anissa Fertas, 19, Ranska: "On rankkaa olla riippuvainen miehestä"

Maria Louca, 25, Kypros: "Onneksi on hyvät välit vanhempiin"

Cristina Paro, 26, Italia: "Äiti maksaa vaatteeni ja kenkäni"

Milla Hokkila, 24, Suomi: "Jos jähmetyn, en ainakaan löydä mitään"

Ari Aster päivittää Rosemaryn painajaisen 2010-luvulle äitiyttä käsittelevällä kauhuelokuvallaan.

13-vuotias Charlie (Milly Shapiro) saa kotibileissä anafylaktisen shokin syötyään suklaakakkua, joka sisältää pähkinöitä. Hänen lukioikäinen isoveljensä Peter (Alex Wolff) kaahaa täysillä sairaalaan ehtiäkseen toimittaa sisarensa ajoissa ensiapuun. Peter ajaa kohtalokkaan kolarin, jossa Charlie kuolee. Perheen äiti Annie (loistava Toni Collette) ei voi antaa pojalleen anteeksi tyttärensä kuolemaa. Steve-isä (Gabriel Byrne) katselee avuttomana vierestä vaimonsa piinaa.

Leffaa ei voi suositella kaikista herkimmille katsojille. Rankkojen teemojen lisäksi elokuva on verinen ja raaka.

Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle yksi vuoden parhaista kauhuelokuvista, Ari Asterin esikoisenaan ohjaama Hereditary – Pahan perintö. Elokuvan teemana on äitiys ja siihen liittyvät kaikista raadollisimmat tunteet ja pelot. Entä jos minusta ei ole äidiksi? Entä jos lapselleni tapahtuu jotakin pahaa? Ja kysymyksistä kamalin: entä jos teen lapselleni itse jotakin pahaa? Niinpä, leffaa ei tosiaankaan voi suositella kaikista herkimmille katsojille. Rankkojen teemojen lisäksi elokuva on verinen ja raaka.

Näitä samoja teemoja käsitteli rajusti myös toukokuussa ensi-iltansa saanut Charlize Theronin tähdittämä draama Tully. Ari Asterin näkemys äitiydestä on vielä karumpi. Kauhua ammennetaan yliluonnollisesta: saatananpalvonnasta, okkultismista ja spiritismistä. Mutta niin kuin hyvissä kauhuelokuvissa aina, katsojalle jätetään riittävästi tulkinnan varaa. Onko kyse riivauksesta vaiko sittenkin päähenkilöiden mielenterveyden luhistumisesta? Entä jos yliluonnolliset tapahtumat ovatkin vain päähenkilöiden psykoottisia harhoja?

Ohjaaja nostaa hattua esimerkiksi sellaisille kauhuelokuvaklassikoille kuin Rosemaryn painajainen ja Uhrijuhla, mutta hänen oma näkemyksensä on silti vahva. 

Hereditary – Pahan perintö ****

 

Ai ei sukkahousuja? Ihan oikeasti? Hyvät hyssykät sentään!

Prinssi Harryn kanssa toukokuussa naimisiin mennyt Meghan Markle, eli herttuatar Meghan, on jo hyvän tovin ehtinyt ihastuttaa ihmisiä ympäri maailmaa.

Meghan on ehditty julistaa herttuatar Catherineakin merkittävämmäksi muotivaikuttajaksi, ja Harryn ja Meghanin käsinkosketeltavaa söpöyttä on ihasteltu ahkerasti siitä asti, kun pari julkisti suhteensa.

Meghan ei tästä huolimatta ole onnistunut välttymään kritiikiltä täysin: harva se päivä lehtien otsikoissa pyörii huomioita siitä, kuinka Meghan on tavalla tai toisella rikkonut kuninkaallista protokollaa.

Muun muassa sukkahousut – tai siis sukkahousuttomuus – ja vääränlainen kynsilakka ovat saaneet aikaan kauhistuneita äännähdyksiä.

Ja ihan syystä! Kuten kuudessa alla olevassa pahimman pään tyylimokakuvista voi päätellä, Meghanin etikettivirheiden toistuva viljely satuttaa kenen tahansa näköaistia:

Meghan kynsilakka ei ollut tarpeeksi neutraalin väristä.

Kuva: Reuters / Phil Noble
Kuva: Reuters / Phil Noble

Tuoreimmasta etikettimokasta ei ole kuin noin viikko aikaa. Virallisen Chesterissä vierailun aikana kamerat tallensivat todisteet siitä, että Meghan valitsi kynsilakaksi aivan liian räikeän valkoisen, kun sen pitäisi aina olla hyvin neutraali ja nude.

Siis valkoista kynsilakkaa! Eikä läpinäkyvää tai hailakan kerman väristä. Ihan pahaa tekee.

Parin yhteiskuvissa Meghanilla ei ollut läpinäkyviä sukkahousuja.

Kuva: Reuters / Eddie Mulholland
Kuva: Reuters / Eddie Mulholland

Kuninkaallisten, myös herttuattarien, odotetaan pitävän aina läpinäkyviä sukkahousuja mekkojen kanssa. Mutta ei, tämänkin Meghan mokasi pahan kerran!

Ilman sukkiksiahan voimme nähdä Meghanin sääret ilman sukkahousujen luomaa täydellisen ihon illuusiota. Ja sehän ei tietenkään ole lainkaan toivottavaa.

Laukkukin on ihan väärällä lailla olalla.

Kuva: Reuters / James Glossop
Kuva: Reuters / James Glossop

Ajatella, että tällaista edes tapahtuu! Meghan nimittäin käytti käsilaukkua olan yli asetettuna ja veti siten puoleensa tuomitsevia katseita.

Käytännöllisyyden ja mukavuuden pitäisi jo tässä vaiheessa olla unholaan jääneitä Meghanillakin. Niillä kun ei ole mitään yhteistä etiketin kanssa.

Kampaukset ovat liian rentoja.

Ajattelitko, että sotkuinen ja söpö niskanuttura olisi kiva ja sopiva kampaus moneen? Niin luuli Meghankin, mutta väärässä olette: rennossa tyylissä kun ei ole mitään hohdokasta!

Täydellisen siisti look tai tukan peittävä hattu ovat kaksi ainutta ja oikeaa vaihtoehtoa.

Siis kerta kaikkiaan ihan liian rentoja.

Kuvat: Reuters / Peter Nicholls
Kuvat: Reuters / Peter Nicholls

Kun luulimme, ettei rennosta nutturasta voisi mennä enää pahemmaksi, niin meneehän se. Meghan on pitänyt hiuksiaan auki ulkona!

Kyllä herttuattaren pitäisi ymmärtää, että ulkona saattaa joskus tuulla, ja sitten on tosi noloa kun hiukset lennähtävät naamalle ja ne pitää pyyhkäistä pois. Ihan itse.

Myös olkapäät ovat vilkkuneet, ja se vasta pöyristyttääkin.

Kuva: Reuters / Peter Nicholls
Kuva: Reuters / Peter Nicholls

Sen lisäksi, että häämekkokin paljasti olkapäät melkein kokonaan, sama ilmiö on nähty Meghanin kohdalla pian häiden jälkeen uudelleen. Olkapäät! Näkyvillä!

Kuninkaallistenhan pitäisi tietenkin peittää hartiansa, erityisesti ollessaan Trooping the Colour -tapahtumassa. Kaikkihan sen tietävät.