Me Naiset ja Helsinki-kirjat keräsivät naisten kertomuksia työsyrjinnästä.

"Pelon ja mielistelyn ilmapiiri ahdisti"

Esimies vähätteli Margitia, 43, pimitti tietoa ja hankaloitti työntekoa.

"Sain työtarjouksen mieheltä, jonka tunsin vuosien takaisen työpaikkani kautta etäisesti. Miehestä tuli suora esimieheni. Päällikkötason työ vaikutti mielenkiintoiselta. Pomoni mukaan minulla oli valta muokata toimenkuvaa haluamaani suuntaan. Sain neuvoteltua hieman paremman palkan kuin olin siihen asti saanut.

Kuherruskuukausi jäi lyhyeksi. Huomasin jo työsuhteen alussa, että esimieheni ei luottanut minun arviooni siitä, kuinka tehtävät tulisi hoitaa. Pomo vähätteli tekemisiäni jatkuvasti. Kun esitin kokouksissa näkemyksiäni, hän ilmehti, tuhahteli mielipiteilleni, keskeytti lauseeni ja puhui päälle.

Mykkyys oli pomon tavaramerkki. Hän oli ollut asemassaan jo kauan ja oli luonut työpaikalle vaikenemisen, mielistelyn ja pelon ilmapiirin. Minäkin aloin varoa sanomisiani.

Esimieheni puhui yhtä ja teki toista. Pomo antoi minulle toimeksiantoja, joita hän jatkuvasti muutti kesken kaiken. Tein niin tai näin, kaikki meni hänen mielestään aina väärin. Aloin jo epäillä itseäni. Olin hyvin koulutettu ja työskennellyt alalla menestyksellisesti jo lähes kymmenen vuotta. En ole koskaan ollut hankalan työtoverin maineessa.

Työntekijöiden keskuudessa olikin hyvä henki, ja pidin kollegoistani.  Uskouduin naispuoliselle kollegalleni, joka ymmärsi heti tilanteeni. Hän oli itsekin joutunut esimieheni kanssa umpikujaan. Kuulin myös, että edeltäjäni oli joutunut vastaavaan tilanteeseen ja joutunut lopulta lähtemään talosta.

Pomo haukkui yleensä vain meitä naisia. Asiat työpaikalla keskusteltiin ja päätettiin miesten kesken. Miespuoliset kollegat kävivät johtajan kanssa saunassa, golfaamassa ja ulkomaanmatkoilla. Jos yritimme kyseenalaistaa tehtyjä päätöksiä, johtaja ei jaksanut keskustella asiasta. Mieskollegat olivat solidaarisesti mykkiä. Esimies oli erilaisilla palkitsemiskeinoilla koonnut ympärilleen oman hovinsa, joka palveli häntä pieniä etuuksia vastaan.

Jossakin vaiheessa pomo pudotti minut pois tiedonkulun normaalista jakelusta. Aloin nähdä tilanteessa jo ulos savustamisen merkkejä.

Lopullinen käänne tuli, kun pomo ilmoitti, että minun alaiseni siirtyvät hänelle ja tiimini lakkaa olemasta. Minulle oli osoitettu uusi, alempi asema organisaatiossa ilman, että siitä oli keskusteltu kanssani.

Aloin etsiä uutta työtä, mutta asiat saivatkin yllättävän käänteen. Esimieheni sai työtarjouksen muualta ja kaikkien suureksi yllätykseksi vaihtoi työpaikkaa. Saimme uuden johtajan, joka on onnistunut tervehdyttämään pitkään kiusatun työyhteisön ja tuonut sen toimintatavat 2000-luvulle. Minullekin palautettiin vanha tehtäväni.

Säälin sitä työyhteisöä, joka kärsii nyt entisen pomoni hampaissa."

"Minut lomautettiin sairausloman vuoksi"

Seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä saivat Siirin, 44, yrittämään itsemurhaa.

"Pääsin rakennusalan perustutkinnon jälkeen heti vakituiseen työhön pieneen yritykseen. Olin firman ainoa, jolla oli märkätila-asentajan sertifikaatti, joten nämä työt lankesivat luonnostaan minulle. Tein laatoituksia ja vesieristystöitä ja avustin siinä sivussa mattoasennuksissa. Olin innokas oppimaan uutta ja otinkin mallia vanhemmilta asentajilta.

Kerran vasen nilkkani murtui, kun olin siirtymässä työmaalta toiselle. Jouduin pitkälle sairauslomalle, mutta kuntoutin itseni työkykyiseksi heti kipsin poiston jälkeen. Tämän jälkeen pomoni käytös minua kohtaan muuttui. Hän kuittaili kömpelyydestäni ja siitä, että näin voi tapahtua vain naisille.

Yritin sinnitellä, mutta pomoni alkoi käyttäytyä minua kohtaan todella häiritsevästi. Ensin hän taputteli ohimennen takamukselle, sitten yritti tilaisuuden tullen kaapata minut syliinsä. Kun sanoin pomolle, etten todellakaan tykkää puristeluista ja taputteluista, hän suuttui valtavasti. Yhtäkkiä en enää päässytkään työmaille poikien mukana ja jouduin ostamaan kaikki työvälineet itse. Töitä minulle ei silti annettu.

Työsuhteeni oli kestänyt hiukan vajaat kolme vuotta, kun pomo yllättäen lomautti minut sairauslomalta palattuani. Olin ollut kaularangan välilevyn pullistuman vuoksi leikkauksessa ja sen myötä kahden kuukauden pituisella sairauslomalla. Tunsin syyllisyyttä sairastumisestani ja koin olevani muutenkin riittämätön.

Kun kysyin syytä kohteluuni, hän sanoi syyksi sairauslomani. Keskustelun jälkeen olin aivan hajalla: elämästäni oli pudonnut pohja. Kaikki se, mitä olin saavuttanut, oli hetkessä unohdettu ja pyyhitty pois. Koin olevani ihmishylkiö. Häpesin itseäni, ja peilikuvani inhotti minua. Siksi yritin lopulta tappaa itseni.

Aamulla ensiapupoliklinikalta poistuessani minua hävetti vielä enemmän, koska en ollut onnistunut edes henkeni riistämisessä.

Viimein tein ilmoituksen työsuojeluun ja vein sen myös pomolleni henkilökohtaisesti. Pyysin häneltä selvitystä syrjintään ja seksuaaliseen häirintään. Hän haukkui minut pystyyn ja kysyi, vienkö asian oikeuteen. Sanoin, että voisimme varmasti vielä sopia kaiken. Pomoni myöntyi ja pyysi minut takaisin töihin, mutta mikään ei lopulta muuttunut.

Otin yhteyttä lääkäriini, joka määräsi minut siltä istumalta sairauslomalle ja antoi lähetteen psykiatriselle lääkärille. Työsuojelu aloitti tutkinnan tapauksestani, ja ammattiliitto karhusi minulle kuuluvia palkkarästejä. Siitä huolimatta työnantajani lomautti minut toistamiseen. Hän suuttui liiton palkkaoikaisuvaateesta ja kirjoitti monen kuukauden odotuksen jälkeen kirjallisen selvityksensä työsuojelulle. Siinä hän myönsi taputtelut ja halailut, mutta sanoi niiden olleen pelleilyä. Hän valehteli ammattitaidostani ja sanoi, että olen sopimaton miesvaltaiselle alalle. Selvityksensä lopuksi hän irtisanoi minut.

Ammattiliittoni oli varma, että työnantajani saisi tuomion. Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Työsuojelusta tulikin päätös, jonka mukaan työnantajani ei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen, vaikka näyttöä oli.

Ainoaksi mahdollisuudekseni jäi se, että vien asian poliisin tutkittavaksi. Tällä hetkellä kuulustelut ovat vielä kesken.

Minua voi herkästi haavoittaa, mutta taistelusta minua ei saa luopumaan. Kaiken kokemani jälkeen en voi koskaan tuntea itseäni ehjäksi."

"Pomo esitteli ilotyttönä"

Irjan, 42, työnantaja tunnettiin värikkäänä persoonana, jota kuului ymmärtää.

"Koin syrjintää ja kiusaamista työpaikalla, koska olen nainen ja ulkomaalainen. Muutin Suomeen Lappiin kuusi vuotta sitten. Olin onnellinen, kun sain töitä suhteellisen nopeasti ja vielä
hyvästä ravintolasta. Iloa ei kuitenkaan jatkunut kovin kauan.

Miespuolinen ravintolapäällikkö alkoi vähätellä ja
nimitellä minua heti. Hän teki sitä jopa asiakkaiden kuullen.
Milloin ei täsmännyt kassa, milloin oli puolikas pullo vodkaa hävinnyt. Kun uhkasin soittaa poliisille, puuttuva raha löytyikin.

Kerran eräs asiakas kuuli ravintolapäällikön minuun kohdistamat viinanvarastamissyytökset ja kertoi olevansa lääkäri. Hän sanoa täräytti omistajalle suoraan, että jos joku on viinan vienyt niin tämä itse, koska naamasta näkyy alkoholiongelma.

Kerran päällikkö esitteli minut asiakkaille 'virolaisena huorana'. Paikan omistaja oli erittäin värikäs persoona, ja kaikki jumaloivat häntä. Minä en kuitenkaan hänestä tykännyt, koska hän aina ohimennen kosketteli. Kun sanoin siitä hänelle, hän tokaisi, että miksi sinulla sitten on tissit, jos niihin ei voi koskea?

Onneksi työni oli vain sesonkityö eli se loppuikin joskus. Masennuin silti. Menin työterveyshoitajalle ja kerroin asiasta. Hän käski kasvattamaan paksumman nahan ja ymmärtämään kyseistä ravintoloitsijaa, koska hän on 'iso persoona'. Siinä meni puoli kesää itkien ja miettien, mitä tekisin.

Koin kiusaamista myös nykyisessä työpaikassani, mutta täällä minua vastaavassa tilanteessa uskottiin ja kyseinen kiusaaja sai lähtöpassit. Hyvä niin."


Ei oikein kukaan, näinä päivinä.

Tiedän! Komerot kuuluu siivota jouluksi vain siinä tapauksessa, että aikoo viettää joulunsa komerossa. Niinhän se marttojen perinteinen adventtiohjeistus kuuluu. Sitä varmasti toistellaan tänäkin vuonna.

Ymmärrän, että joulunaluskiireitä on hyvä kohtuullistaa. Ymmärrän, että armoa tarvitaan tässä sekopäisen suorittamisen ajassa. Mutta komeroni, ne eivät ymmärrä! Jos niitä ei edes joulun alla kuulu siivota, milloin sitten? Jos edes marttoja ei kiinnosta kaappieni tilanne, ne jäävät aivan yksin, sotkuisiksi.

”Seiska miikka riittää” on toinen suosittu sanonta. Niin riittää, ja ei nykyään paljon muuta näykään kuin hutiloituja remontteja, irvistäviä saumoja ja puolivillaisia perusteluja.

En ole ajatellut muuttaa jouluksi komerooni, mutta olen alkanut miettiä, asuuko juuri siellä arjen ja pyhän raja. Jos vain imuroin jouluksi, ansaitsenko karjalanpiirakoita ja after eight -kakkua? Jos en juhlavoita joulunalusaikaa erityissiivouksella, pääsenkö oikeaan tunnelmaan?

”Seiska miikka riittää” on toinen suosittu sanonta. Niin riittää, ja ei nykyään paljon muuta näykään kuin hutiloituja remontteja, irvistäviä saumoja ja puolivillaisia perusteluja. Komeroni, olen sinulle velkaa ainakin ysin.

Tästä listasta onkin huolestuttavan helppoa saada kaikkiin bokseihin ruksit.

Kemikaaleille altistuminen ei juuri huoleta suomalaisia, kertoo Tukesin teettämä tuore tutkimus. Tai no, huolestuttaa se vähän: noin joka neljäs nainen ja 13 prosenttia miehistä kertoo olevansa erittäin tai melko huolestunut kemikaalialtistuksestaan. Huolestumista herättävien kemikaalien kärjessä olivat torjunta-aineet ja hiusvärit.

Kuinka huolissaan olisi syytä olla? Kemikaalituotteiden ryhmän päällikkö Marilla Anttila Tukesilta toteaa, että ei kovin: kemikaalialtistukseensa pystyy vaikuttamaan, joten parempi ratkaisu on toimia kuin huolehtia.

– EU:n tiedekomitea tekee kosmetiikan kemikaaleista jatkuvasti riskien arviointia, joiden perusteella kosmetiikkalainsäädäntöä kehitetään. Lausuntoja voi käydä netissä lukemassa itsekin, Anttila sanoo.

Anttilalla on muutama vinkki kemikaaleista, joiden kanssa kannattaa toimia:

Tatuoinnit

”Ehkä tässä on semmoinen kohta, jota harkitsisin vakavasti. Tatuointikemikaaleihin liittyy tällä hetkellä tosi vähän lainsäädäntöä, ja niihin sovelletaan aika pitkälle samoja lakeja, joilla säännellään talomaalejakin. Jos luottaa tatuoijaansa ja tietää, että hän tilaa tatuointivärit paikasta, jossa tehdään laadunhallintaa muun muassa raskasmetallien suhteen, niin tilanne paranee. Turvallisiakin tatuointiaineita oletettavasti on. Tatuointiväreille ollaan parhaillaan valmistelemassa uutta lainsäädäntöä.”

Hiusvärit

”Hiusvärien parafenyleenidiamiini eli PPD aiheuttaa paljon allergioita. Kun sille kerran herkistyy, riesa on ikuinen, joten oireet kannattaa ottaa vakavasti. PPD pidentää värin kestoa, ja sitä on väreissä yleisesti, vaikka riskit ovat tiedossa. Korvaavia aineita koetetaan varmaankin yrityksissä keksiä, mutta yhtä hyvää ei ole vielä ilmeisesti löydetty. Myös kulmakarvojen ja ripsien kestoväreissä on samoja yhdisteitä.”

Metyyli-isotiatsolinoni

”Tätä käytetään kosmetiikassa säilöntäaineena, ja se voi löytyä tuoteselosteesta myös koodilla MI, MIT tai CIT. Metyyli-isotiatsolinoni yleistyi sen jälkeen, kun parabeenien vaaroista alettiin puhua, ja nyt ihotautilääkärit puhuvat yliherkkyysepidemiasta. Rajoituksia on viime aikoina tiukennettu: näitä yhdisteitä saa enää olla vain pois huuhdeltavissa kosmetiikkatuotteissa. Jos on herkistynyt, kotona kannattaa katsoa kaikki purkit – samaa ainetta on monissa yleispuhdistusaineissakin. Hyvä säilöntäaine, mutta iholle paha.”

Mites Kiinan-tuotteet?

Kiinalaisista verkkokaupoista tilataan nykyään Suomeen hulluna halpaa tavaraa. FB-ryhmiin postataan kuvia onnistuneista ja vähemmän onnistuneista ostoksista, ja joukossa näkyy myös kuvia  turvonneista silmäluomista – kiinalaisen luomivärin kokeilun jälkeen. Kannattaako Kiinasta ensinkään tilata kosmetiikkaa? Anttila olisi varuillaan.

–  Siinä ottaa itselleen ison vastuun. Kiinassa on erilainen lainsäädäntö, joten eri kemikaalit ovat sallittuja kuin EU:ssa. Kuluttajien mahdollisuus valittaa on myös aika rajallinen, ja kantautuuko viesti riskeistä oikeisiin paikkoihin?