Äänitarkkailija Kirsi Hiltunen mikittää urheilutoimittaja Inka Heneliuksen lähetystä varten.
Äänitarkkailija Kirsi Hiltunen mikittää urheilutoimittaja Inka Heneliuksen lähetystä varten.
Stailisti Teri Niitti vastasi ruutukasvojen vaatteista. Kampaaja-maskeeraaja Päivi Kela on viralliselta titteliltään naamioitsija. "Teen pientä pintaremonttia. Uutismeikkiin varataan 45 minuuttia."
Stailisti Teri Niitti vastasi ruutukasvojen vaatteista. Kampaaja-maskeeraaja Päivi Kela on viralliselta titteliltään naamioitsija. "Teen pientä pintaremonttia. Uutismeikkiin varataan 45 minuuttia."
Piia Pasanen suhtautuu uudistuksiin innokkaasti. "Täällä on hyvä kuhina. Tuntuu hyvältä vähän haastaa itseään."
Piia Pasanen suhtautuu uudistuksiin innokkaasti. "Täällä on hyvä kuhina. Tuntuu hyvältä vähän haastaa itseään."
Koulutuksessa harjoiteltiin sitäkin, kun lähetys menee miinaan. "Moka on mahdollisuus", Sari Siikander opettaa.
Koulutuksessa harjoiteltiin sitäkin, kun lähetys menee miinaan. "Moka on mahdollisuus", Sari Siikander opettaa.

Yleisradio palkkasi julkkisstylistin, sinfoniaorkesterin ja tunnettuja näyttelijöitä pärjätäkseen uutiskilpailussa. Kävimme katsomassa, miten uudistettu ilme syntyi.

Illalla juuri ennen puoli yhdeksää tunnelma kotona kiristyy. Haluaisin napsauttaa olohuoneen television ykköselle katsoakseni uutiset, mutta kaksilahkeinen pistää taas kampoihin. Suosikkisarja kuulemma pääsee oikeuksiinsa isolla ruudulla, ja uutisethan ehtii katsoa puolentoista tunnin kuluttua kolmoseltakin. Niinpä.

Takkahuoneen tv on vanha ja puolta pienempi, ja sohvakin ankeampi kuin olkkarissa, mutta olkoon. Minusta Röngän Matti ei ole jäyhä eikä Reinin Marjo ollenkaan yliasiallinen, toisin kuin naapurihuoneesta väitetään. Kuulun siihen 720 000 suomalaisen joukkoon, jolle Ylen uutiset ovat vakiopala arki-iltaa.

Mutta sitten ovat nämä vakaumuksettomat uutishaahuilijat. Heille on ihan sama, mistä uutisensa saa. Televisiota useammin ne poimitaan netistä, usein ulkomaisiltakin saiteilta. Ja jos harrastuksilta, lasten nukuttamiselta tai suosikkisarjoilta ehtii, sama se, miltä kanavalta uutista pukkaa. Varsinkin kolmekymppiset miehet ja sitä nuoremmat naiset eksyvät Maikkarille, sen lupsakkaan fiilikseen ja puujalkaisiin loppukevennyksiin. 

Vaikka Yleisradio on edelleen uutis­kilpailussa ykkönen, siellä on pantu merkille suomalaisten karkaaminen muiden medioiden pariin. Kaapatakseen edes osan yleisöstä takaisin Yle päätti panna uutiset ja urheilun ihan uuteen kuosiin. Rytäkässä rakennettiin uusiksi kymmenen tv-studiota ja päivitettiin tekniikka 2010-luvulle robottikameroineen ja kosketusnäyttöisine screeneineen. Sata uutiskasvoa stailattiin ja koulutettiin muodin ja esiintymisen ammattilaisten johdolla.

Päästä varpaisiin

Helsingin Pasilassa Yleisradion kellarikerroksessa uutisankkuri Piia Pasanen, 39, kipittää verigreipin väriseksi maalattua betonikäytävää ja on pikkuisen liekeissä. Käsivarrella roikkuu pukupussillinen korkkaamattomia vaatteita, valikoituja asukokonaisuuksia uudistuneisiin uutislähetyksiin.

Matalimmissa kohdissa Pasanen korkokengissään saa kumartua, ettei lyö päätään katonrajassa kulkeviin johtonippuihin. Ne näyttävät pieniltä moottoritien kaistoilta kaarrellessaan käytäviltä toiselle.

Valkoisen oven kohdalla Piia työntää avaimensa lukkoon, avaa ja henkäisee. Pukuhuone on tilava, sen keskijakauksena on rivi raheja ja katossa utuiset lamput. Henkilökohtaisten pukukaappien ovina toimivat harmaat verhot: tuossa Piian, tuossa Marjon ja tuossa Marjukka Havumäen.

Vessallinen pukuhuone on uutisnaisten uusinta luksusta. Aiemmin vaatteet vaihdettiin maskeeraamon ja minikeittiön kupeessa piskuisessa vessassa ja säilytettiin käytävällä kapeassa kaapissa yhdessä urheilu-uutisten väen kanssa. Jos asuja halusi vaihdella ja sovittaa, se oli helpointa tehdä kotona. Nyt vetimiä voi mallailla pukuhuoneen täyskorkeasta peilistä ja säilyttää työpaikalla.

Piia avaa pukupussinsa ja selailee julkkisstylisti Teri Niitin valitsemia asuja. Yle palkkasi Niitin päivittämään Helsingin-­väkensä lookin samalla, kun kollega Tommi Peltonen uudisti tyylit maakuntien toimituksissa. Sata uutisten ja urheilun ruutukasvoa jaettiin kolmeen ryhmään: eniten lähetysaikaa täyttäville annettiin suurempi vaatebudjetti kuin harvakseltaan esiintyville. Piia kuuluu paljon ruudussa näkyviin, ja siksi Teri pystyi valitsemaan hänelle nyt päällä olevaa Karen Milleniä. Sukkahousut ovat Wolfordin ja metallikorkoiset avokkaat Cosin. Ne puristavat vielä uutuuttaan, joten Piia riisuu ne jalastaan.

– Senhän te kuulittekin, että Huutosen Matti saa kengät, Piia naurahtaa kyykistellessään.

Erivärisistä villasukistaan tunnettu meteorologi, ihan niin kuin muukin uutis- ja urheiluväki, näkyy lähetyksissä tästä lähtien koko komeudessaan hiusrajasta varpaisiin asti. Enää uutisia ei voida lukea shortseissa tai silmäpakoisissa sukkahousuissa.

Huutonen on kuulemma sopeutunut kenkäpakkoon mukisematta.

Piiaa jännittää lukea uutisia seisaaltaan. Välillä pöydän takaa siirrytään kameran eteen ihan sellaisenaan kahta kättä heilutellen.

– Sitähän minä olen miettinyt, että mitä jos paperit tippuvat ja konttaan siinä lattialla sitten. Olen myös vähän kömpelö. Että kaadunko näillä korkkareillani? Piia huolehtii ja vaihtaa lähetys­mekon omaansa.

Säässä neulehumppaa

Stylisti Teri Niitti kutsuu Piialle valitsemaansa mekkoa avaruussukaksi. Raidallinen vaate istuu armottoman napakasti. Televisio leventää esiintyjiä, eikä ruudussa sovi hillua roikkuvaatteissa. Myös vaatteiden laatu välittyy televisiosta.

Kun näytöt kotiolkkareissa kasvavat ja muuttuvat hd-telkkareiksi, jokainen nukkapallo, venymä ja vekki paistaa katsojille asti.

Piia väittää, ettei uutistyössä podeta ulkonäköpaineita eikä väelle ole kauneusvaatimuksia. Siisti ja asiallinen riittää. Siitä on kuitenkin sääntö, ettei nenä- tai rintakarvoja saa näkyä. Kirjoittamattomiakin sääntöjä on – vai muistaako joku parrakkaan tai pitkähiuksisen uutismiehen?

Piia muistuttaa, että vaatteet ovat nyt selkeästi esiintymisvaatteita eivätkä rentoiluasuja. Toisin oli vielä äsken. Ennen ilmeuudistusta uutisten lukijoille myönnettiin vuotuinen asukorvaus, mutta eihän 400 eurolla paljon laatumuotia osteta. Suurin osa uutiskasvoista hankki siviilivaatteensa sillä silmällä, että ne sopivat myös televisioon. Muutamat toimittajat solmivat lainadiilejä pr-toimistojen kanssa ja saivat mekon tai jakun käyttöönsä muutamaan lähetykseen.

Teri avustajineen sai oman työhuoneen Ylestä syksyllä 2012. Pitkän harmaan käytävän päässä sijaitseva soppi on askeettinen: työpöytä, pari tuolia, sermi sovittajia varten ja muutama vaatetanko. Huoneessa tulvii vahva espressontuoksu, stylistin oma kahvikone puhkuu kupillisia huoneen nurkassa.

Teri on haastatellut kaikki puettavansa, kirjannut toiveet ja hienovaraisesti rankannut kunkin garderobista ne, joita ei jatkossa nähtäisi uutisissa. Muotitiimi on laukannut kaupoissa päivätolkulla ja hyödyntänyt vuodenvaihteen alehinnat. Tyyli on tullut Yleen muun muassa Zaran, Kapp Ahlin, Gantin, Espritin, Bossin, Sandin ja Marellan kasseissa.

– Päivitetty look on hybridi minun, Ylen ja uutiskasvon toiveista. En ole roolittanut väkeä, vaan ihmisten on oltava edelleen tunnistettavia ja tunnettava olonsa mukavaksi. Uutistenlukijan ei myöskään tarvitse olla muodin suurlähettiläs tai liian hieno. Tärkeintä on, että lukija voi keskittyä uutisiin eikä vaatteisiinsa, Teri aloittaa.

– Uutisissa on asiallisempi tyyli, urheilussa värikkäin ja sporttinen. Säässä sitten enemmän sitä neulehumppaa.

Sorry, Hilfiger

Terillä on ollut puvustettaviensa kanssa kolmesta neljään tapaamista, on mitattu, sovitettu ja arvosteltu. Ammattilainen on skannannut suunnilleen ensi näkemällä, mikä kellekin sopii ja yrittänyt sitten taiteilla puettavien ennakkoluulojen ja vartalotraumojen kanssa.

Seuraavaksi ovesta saapuu urheilun Inka Henelius, 33, jolle on varattu raitaa, värejä ja sporttista Tommy Hilfigeria.

Inka kiskoo ylleen kirkkaanpunaisen tiukan jakun ja vääntelehtii peilin edessä.

– Tervetuloa seuraamaan esteratsastuksen mestaruuskisoja!

Tyylitiimi repeilee. Inka tuumii, että takki olisi liian värikäs hänen normi­arkeensa mutta ei televisioelämään. Jakku siirretään valittujen tangolle.

Teri Niitin taiteilua voi vain ihailla. Sekunnin murto-osassa hän tunnistaa ilmeen, jos sovittaja ei viihdy vaatteessa ja rätti lentää hylättyjen kekoon. Inka itse soimaa pökkelöjä muotojaan, mutta Terin suusta ei lipsahda yhtään arvostelevaa sanaa.

Vaikka liikutaan herkällä alueella, sovittajilla on enimmäkseen kivaa. Vähän hiki mutta hauskaa.

– Kaikilla on vartalototuuksia ja ennakkoluuloja itsestään. Mitä vanhempi puettava, sitä pidempi heidän ei-listansa on, Teri sanoo.

Inka on vaihtanut punakirjavaan ruutupaitaan.

– Onks tää liian kiltti? Lemin mummo kyllä tykkäis, niin on herttainen.

Sorry, Hilfiger, ruutunuttusi päätyi hylättyihin.

Sukkanauhoja ja sinfoniaorkesteri

Sehän tässä jo todettiinkin, ettei muoti ole ilmaista. Uutisten stailaus maksetaan noin 600 000 euron köntsästä, josta on kustannettu myös lavastusta, grafiikan ohjelmointia, perusilmeen suunnittelua ja konsultointia, uusien tunnusten 3D-­animointia ja muun muassa audiotunnuksia eli jinglejä, siis kunkin ohjelman musatunnuksia. 200 uutta pätkää on äänitetty Radion sinfoniaorkesterin ja kapellimestari Santtu-Matias Rouvalin voimin.

Urheilun puolella vastaavat menot ovat noin 160 000.

Sitten ovat vielä tekniset investoinnit, kalleimmat uudistukset tapahtuvat studioissa. Yle on rakentanut uusiksi kymmenen uutisstudiota eri puolilla Suomea. Noin 900 000 eurolla on hankittu screenejä, kosketusnäyttöjä, studio- ja lavastevaloja, tietokoneita, tabletteja. On erikoisvalmisteisia mikrofoneja, ilmastointia, softaa. Reiteen kiinnitettäville lähettimille hankittiin 40 sukkanauhaa. On kameroiden kuljetusvaunuja ja robottikameroita. Niiden tieltä studio-ohjaajat siirtyvät lähetyslattialta ohjaamoon ja uutistenlukija jää studioon yksin vain kameroiden kanssa.

Sekin jännittää esiintyjiä. Voiko robotti seota ja jyrätä uutistenlukijan päälle?

Suu auki, ajatus tulee!

Uudessa studiossa Inka Henelius nojaa vitivalkoiseen juontopöytään ja nauraa tuskaisesti.

– En mä osaa jättää suuta auki!

Esiintymiskouluttaja Sari Siikander näyttää tiukalta.

– Kyllä sä osaat. Pidät sen nyt mielessä. Naps! Sari napsauttaa huulensa yhteen, jättää Inkan studioon ja siirtyy itse ohjaamoon seuraamaan oppilaansa esiintymistä näytöltä.

Saman koulutusryhmän uutistenlukija Jussi-Pekka Rantanen ja meteorologi Seija Paasonen kirjaavat havaintojaan ja kommentoitavaa vihkoonsa. Myöhemmin kolmikko ruotii toistensa esiintymistä. Inka on saanut palautetta tavastaan sulkea suunsa jokaisen lauseen jälkeen. Siis mitä? Eikö meistä jokainen sulje huulensa puhuttuaan?

– Uutisissa se kuulostaa hassulta, Sari aloittaa ja antaa esimerkin.

"Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen siirtyy Ilta-Sanomien tietojen mukaan koohooällään." Naps. "Jalonen siirtyy Venäjälle äskooaa Pietarin peräsimeen." Naps. "Jalonen jatkaa myös Leijonien päävalmentajana." Naps.

Okei, hölmöltä kuulostaa.

– Suu auki ajatus kulkee esteettömämmin.

Sarin edustama improvisaatioryhmä Stella Polaris on vastannut yleläisten esiintymiskoulutuksesta Helsingin Pasilassa, Salatuista elämistä ja Talentista tuttu näyttelijä Jaana Saarinen taas muissa toimituksissa. Kolmen neljän tapaamisen aikana uutis-, urheilu- ja sääväkeä on viilattu rennompaan ja avoimempaan ilmaisuun, lähemmäs katsojia.

Stella Polaris on kokenut kouluttajaryhmä, mutta sen Micke Rejström sanoo, että pitkän linjan esiintyjien opettaminen oli heillekin uutta.

– Näin täsmäkoulutusta emme ole aiemmin tehneet ja saimme räätälöidä tänne ihan oman kokonaisuuden. Yleläiset ovat osoittautuneet rohkeaksi porukaksi. He ymmärtävät, että kokenutkin työryhmä voi aina kehittyä.

Impron opeilla uutistenlukijoiden ilmaisuun on haettu joustavuutta ja vaihtelua. Lukijana saa hyödyntää omaa persoonaansa. Micke myöntää, että monella on improilusta tuskanhikiset ennakkopelkonsa. Vuorovaikutuskoulutus ei kuitenkaan ole sama asia kuin mokailu lavalla kaiken kansan nauraessa.

Piia Pasanen laskeskelee, että Yle-vuosinaan häntä on kurssitettu haastattelutekniikoista, prepattu kielenhuollossa ja opetettu puhetekniikassa, mutta esiintymiskoulutusta hän sai ensi kertaa. Piia vakuuttaa hymyssäsuin, että kivaa oli, vaikka välillä hirvitti.

– Meidät todella ajettiin pois mukavuusalueeltamme, ja välillä mietin, mitäköhän tästä tulee. Yhdessä harjoituksessa piti ilmaista niukasti ja antaa itsestään mahdollisimman vähän. Toisessa taas käskettiin olla eteläkorealainen uutisankkuri, kun kaveri vieressä leikki lupsakkaa tanskalaista, Piia kertoo.

– Onneksi niitä ei videoitu!

Pois Espanjan edestä

Studiossa kaikki on valkoista ja kiiltävää. Läppärit hohtavat uutuuttaan ja pöydästä nousevat valkoiset mikrofonit. Ne on erikseen teetetty, kun tusinatavaraa oli saatavilla vain mustana. Studion ilmeellä on tavoiteltu raikasta ja kansainvälistä tunnelmaa. Edellinen uudistus tehtiin vuonna 2007. Alan totuuksia on käsitys, että studio vanhenee viidessä vuodessa.

Studion tekniikka on uutta uutisankkureillekin. Piia yrittää muistaa, mitä mistäkin nappulasta tapahtuu.

– Kun sain kutsun Riedel-koulutukseen, ilakoin pääseväni johonkin viinitestaukseen. Mutta ei, ne olivatkin näitä ohjausnamikoita täällä uutispöydän takana, Piia tutkailee kytkinrivistöä.

Robottikameran kyljessä lappu kehottaa pitämään metrin turvaetäisyyden aparaattiin. Jalustan latvassa pyörivä kamera on suunnanvaihdoksissaan nopeampi kuin ihminen.

Sen edessä meteorologi Anne Borgström selittää kollegalleen Pauliina Kuokalle, miten uusi kosketusnäytöllinen sääkartta pelittää. Tai pitäisi. Nyt se ei inahdakaan, kun Pauliina yrittää siirtää Eurooppaa lähemmäs itseään.

Piia Pasanen toivoo, että koulutus ja uudistukset näkyvät ja kuuluvat lähetyksissä. Katsojat kuulemma tottuvat muutoksiin nopeasti, jos aina edes huomaavat niitä. Edellistä studioremonttia Piian äitikään ei juuri huomioinut ennen kuin tytär tuli maininneeksi. Hyvä pointti. Ovatko korkokengät, designmikrofonit ja muut tarkkaan harkitut yksityis­kohdat sitten turhaa, kallista viilamista?

Piia on uutistenlukijana saanut vain vähän palautetta lähetyksistään. Silloin tällöin saatetaan kysyä kauniin mekon perään tai kehaista kivasta korusta.

– Eniten kommentoidaan, miten meteorologit aina seisovat Espanjan edessä. Malaga on hankalasti juuri siinä peffan kohdalla, Piia nauraa.

Ensimmäisissä uudistuneissa uutisissa häntä ei nähty. Piia oli h-hetken aikaan lomalla Thaimaassa puolisonsa Tomi Einosen ja lastensa kanssa. Ajankohta ei kuulemma ollut taktikoitu juttu: uudistuksen piti näkyä katsojille jo viime vuoden puolella, mutta uuden tekniikan käynnistäminen lykkäsi starttia. Piia näkyy ruudussa ehkä maaliskuun puolella.

Täytyy muistaa kertoa tästä kotona. Jospa tropiikissa ruskettunut uutisankkuri saisi kääntämään kanavalle?

Kadonnut-sarjan toinen kausi sukeltaa vanhan lapsikaappaustapauksen syövereihin.

IS TV-LEHTI: Kehutun brittiläisen Kadonnut-rikosdraaman toisella kaudella selvitellään kaappaustapausta yli vuosikymmenen takaa. 11-vuotias Alice Webster katosi jäljettömiin vuonna 2003 Saksassa, missä hänen isänsä oli komennuksilla brittien sotilastukikohdassa. Alice (Abigail Hardingham) palaa takaisin aikuisena ja kertoo olleensa vangittuna yhdessä ranskalaisen Sophie Giroux -nimisen tytön kanssa. 

Eläkkeellä oleva poliisi Julien Baptiste (Tchéky Karyo) alkaa tutkia tapausta uusien johtolankojen ilmestyttyä. Poliisi aloittaa rajat ylittävän yhteistyön löytääkseen Sophien. Julien Baptiste matkustaa Saksaan ja Irakiin löytääkseen vastauksia.

Karyon lisäksi pääosissa nähdään David Morrissey ja Keeley Hawes.

Sarjan ovat luoneet kirjoittajaveljekset Harry Williams ja Jack Williams, jotka ovat muun muassa Liar-sarjan takana.

Kadonnut, 2. kausi (kokonaan) C Moren suoratoistopalvelussa.

 

IS TV-LEHTI: Tokiossa työmatkalla oleva komea ja menestynyt Sebastian (Ebon Moss-Bachrach) edustaa kannattavaa firmaa, jolla pyyhkii erinomaisesti Japanissa. Vaikka bisnekset sujuvat, miehen menneisyydestä kumpuaa syvä suru.

Hotellilla hän jatkuvasti törmää mysteerisen kauniiseen Claireen (Elisabeth Moss). Heidän välillään on selkeää kemiaa. Kaksi vieraassa maassa kohtaavaa amerikkalaista päätyvät viettämään kiihkeän yön. Kaikki ei ole kuitenkaan siltä, miltä näyttää. Molempien menneisyydestä löytyy asioita, jotka ovat enemmän yhteisiä kuin kumpikaan voisi edes kuvitella.

Pääosaa esittävä Moss-Bachrach on näytellyt Girls-sarjassa. Moss on puolestaan nähty muun muassa The Handmaid’s Tale - ja Mad Men -sarjoissa.

Lyhytelokuvan takana ovat Girls-sarjaa tehneet Lena Dunham ja Richard Shepard.

– Halusin tehdä intiimin rakkaustarinan pienen työryhmän kanssa. Halusin, että se on jotain kaunista suoraan sydämestä. Olin onnekas, koska sain näin hyvät näyttelijät ja sijainti on yhtä romanttinen ja mysteerinen kuin tarina itsessään, Shepard on sanonut projektista.

Tokyo Project, HBO Nordic ma 11.12. alkaen