Ville Myllyrinne kertoi Radio Rockin haastattelussa, ettei häntä nähdä enää Putous-ohjelmassa.

Näyttelijä Ville Myllyrinne vieraili tällä viikolla Radio Rockilla. Koomikolta tivattiin, onko hän ensi kaudella mukana Putous-ohjelmassa.

– En ole, en tiedä Putouksen asioista mitään. Ei ole kyselty, enkä ole ilmoittautunut vapaaetoiseksi. Musta se on ollut turhaa pillitystä, että esiintyjäkaarti vaihtuu. Hemmetin hyvä, että tulee uutta porukkaa pyörimään vuosien jälkeen, Myllyrinne sanoi.

Hän itse oli mukana Putouksessa ohjelman toisella tuotantokaudella. Myllyrinne kertoi ohjelman olleen hauska kokemus, mutta ei hänen juttunsa.

– Se on siitä raivostuttava ohjelma, kun se on niin valtavan suosittu. Sen jälkeen saa tuta sen, mitä on olla Salkkari-Ismo.

Myllyrinteestä tuntuu myös, että Putouksen pääosassa on sen saama huomio eikä itse sisältö.

– Kaikki kunnia tekijöille, mutta tuntuu, että huomio on se pääasia. Yleisö panee kyllä merkille sketsihahmojen hokemia, mutta eihän ne sketsit leviä missään.

Katso Myllyrinteen haastattelu videolta. Jos video ei näy, voit katsoa sen Radio Rockin sivuilta.

Ville Myllyrinteen oma sketsiohjelma Myllyrinne & Company alkaa Nelosella tiistaina 1.4. Hänen lisäkseen ohjelmassa ovat mukava Erkki Saarela, Sanna-Kaisa Palo, Armi Toivanen, Heli Sutela ja Anna-Maija Tuokko. Lue Me Naisten tv-kriitikon arvio uudesta sketsiohjelmasta ti 1.4. klo 7.15 Menaiset.fi:stä.

Lue myös:

Taas yksi Putous-tähti jättää ohjelman

Tätä mieltä Kummeli-miehet ovat Putouksesta

Mia Suszko nousi semifinaalin onnistujaksi, mutta kuka kruunataan uudeksi The Voice of Finlandiksi?

IS TV-LEHTI: Tänään selviää, kuka on The Voice of Finland 2018. Onko hän Fiona Krüger, 16, Jerkka Virtanen, 36, Mia Suszko, 25, vai Wanqiu Long, 31? Kaikilla neljällä on vahvuutensa.

Nuori Fiona esitti viime viikon semifinaalissa koskettavan kappaleen Oothan tässä vielä huomenna. Anna Puun tiimin herkkä-ääninen laulaja sai tähtivalmentajansa kyynelehtimään, mutta joko äänentoistossa oli vikaa, tai kappale ei ollut oikea Fionalle. Ääni ei soinut niin voimakkaana kuin huippukohdat vaatisivat. Toivottavasti finaalissa onnistutaan paremmin.

Redraman tiimin Jerkka esitti Sannin biisin 2080-luvulla. Tämäkään ei ollut täysosuma, mutta tarpeeksi hyvä loppukilpailuun. Finaalissa toivon mukaan seinät tärähtelevät kappaleessa, jossa miehen komea ja vivahteikas lauluääni pääsee oikeuksiinsa.

Toni Wirtasen tiimin Wanqiu on kysymysmerkki finaalia ajatellen. Semifinaalissa tuli jälleen tunne, että Toni on valinnut suosikilleen liian vaikeaa tulkittavaa. Wanqiulla on erikoinen ääni, mutta hän ei valloittanut yleisöä tarpeeksi suurella volyymilla esityksessään, joka oli Sinéad O’Connorin Nothing Compares 2 U.

Olli Lindholmin tiimin Mia nousi – ehkä monen yllätykseksi – ehjällä tulkinnallaan semifinaalin onnistujaksi. Hänen California Dreamin’ -versionsa soi upeasti ja koko esitys oli hallittu. Tässä ei yritetty liikaa, mikä lupaa finaaliin paljon.

The Voice of Finland, Nelonen pe klo 20.00

Vaikka elokuvan kohtaukset eivät ole kovin suunniteltuja, leffa toimii erinomaisesti.

IS TV-LEHTI: Svengijengi ’62 (American Graffiti) valmistui 1970-luvun alussa, jolloin näin sen ensi kertaa. Samaisen vuosikymmenen lopun Suomessa nuorisokulttuuri jakaantui kahtia: oli vain punkkareita ja rokkareita, tai ainakin siltä se teininuoren yksioikoisessa elämässä tuntui.

Jälkimmäinen, torttutukkainen ryhmä, omi ymmärrettävästi American Graffitin, sillä eihän 1960-luvun amerikkalaisuuden ihannointi olisi mitenkään istunut punk-aatteisiin eikä etenkään vaatteisiin.

Joskin elokuvan musiikista tehtyä tuplalevyä Original Hits from the Soundtrack of American Graffiti kuunneltiin kavereilta salaa, ja taitaa se edelleen levyhyllystä löytyä.

Nyt elokuvaa voi katsoa ilman minkäänlaisia suotimia ja nauttia sen käheä-äänisen dj:n Wolfman Jackin juontojen matkassa etenevästä musiikista ja nostalgisesta maailmasta, jollaista ei ehkä koskaan ollut olemassa. Siinä mielessä se muistuttaakin Aki Kaurismäen menneisyyden kaihon suotimen läpi katsottuja elokuvia.

George Lucasin toinen ohjaus kuvaa viimeistä villiä kesäänsä viettäviä nuoria, jotka tietävät kaiken kohta muuttuvan, kun valmistautuminen aikuisuuteen alkaa.

Viattomuutta uhkuva Amerikka on vielä toivoa täynnä. Pikkukaupungin katuja toinen toistaan upeimmilla autoilla kruisailevien nuorten maailmassa ei Vietnamin sodasta ollut vielä tietoakaan, ja presidenttien salamurhat siinsivät jossain ankeassa tulevaisuudessa.

Varsinaista juonivetoista tarinaa ei oikeastaan ole, sillä elokuva etenee nuorten parinmuodostusyritysten ja kaikenlaisten pikku kepposten tekemisen virtana.

”Elokuva on edelleen yksi parhaita teinikulttuuria kuvaavia elokuvia.”

Kohtaukset eivät aina ole kovin suunnitellun oloisia. Näyttelijätkin (mm. Richard Dreyfuss, Ron Howard, Paul Le Mat, Harrison Ford) tuntuvat välillä heittävän juttua aivan lonkalta.

Kokonaisuus kuitenkin toimii erinomaisesti. Elokuva on edelleen yksi parhaita teinikulttuuria kuvaavia elokuvia.

Kengännauhabudjetilla, vain vajaalla 800 000 dollarilla pyöräytetty filmi on ollut kuluihinsa suhteutettuna yksi kaikkien aikojen parhaiten tuottaneita elokuvia.

Svengijengi '62, Kutonen to klo 21.00