Jari Louhelainen. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio
Jari Louhelainen. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio

Totuus rikostutkijoiden työstä on tylsempi kuin CSI:n kaltaisista suosikkisarjoista voisi päätellä.

Suosituissa rikossarjoissa tutkijoista on tullut supersankareita, jotka selvittävät syyllisen dna-profiilin avulla ja juoksevat aseen kanssa pimeillä kujilla. Kaikki tapahtuu nopeasti ja huippulaboratorioissa.

Oikeasti tekninen rikostutkinta, josta esimerkiksi CSI-sarjat kertovat, ei ole aivan yhtä kutkuttavaa. Sen tietää brittiyliopiston luennoitsija ja dna-tekniikoita rikostutkijoille opettava tutkija Jari Louhelainen, joka selvitti Viiltäjä-Jack-harrastajan eli ripperologi Russell Edwardsin kanssa maailman tunnetuimman sarjamurhaajan, Viiltäjä-Jackin, henkilöllisyyden.

– Tietysti se olisi hirveän tylsää, jos sarjat olisivat realististia. Puhuin juuri käsikirjoittajan kanssa, joka kertoi, että sarjat pitää tiivistää tuntiin, joten niissä on oltava vauhtia. Silloin ei voi jäädä kuvaamaan, kuinka laitetaan hattu päähän ja kengänsuojukset jalkaan, Louhelainen nauraa.

– En katso CSI:ta kovin usein, mutta jos katson, ihmiset vihaavat sen katsomista kanssani. Jossain vaiheessa, kun aavistan, mitä tutkimuksella ajetaan takaa, alan selittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Aina en arvaa oikein, mutta usein kyllä, hän paljastaa.

Louhelaisen lempisarjoja ovat alkuperäinen Jälkiä jättämättä eli tanskalainen Rikos (Forbrydelsen) ja brittiläinen Uusi Sherlock, jonka pääosaa, omaleimaista etsivää nykypäivän Lontoossa näyttelee Benedict Cumberbatch. Hänen suurin suosikkinsa on kuitenkin vanha Sherlock Holmesin seikkailut, jossa etsivää näytteli Jeremy Brett.

– Hän eläytyi rooliin uskomattoman hyvin ja hohti ylivertaista älyä. Aluksi ajattelin, että Uuden Sherlockin "nuori jannu" ei voi mitenkään vetää vertoja Brettille, mutta hän olikin niin nörtti, että kiinnostuin. Hän on uskomaton tyyppi ja muuntautuu vaikka minkälaiseen rooliin. Näin kyllä sarjassa virheitä, mutta päätin, että olkoot, en kiinnitä niihin huomiota.

Kysyimme Louhelaiselta, mihin virheisiin televisiosarjojen rikostutkinnassa törmää. Kuinka monta virhettä löydät, kun katsot seuraavan kerran CSI:ta?

Tulos sekunneissa. "Välillä rikossarjoissa näytetään dna-profilointien tuloksia, joita on saatu CODIS-systeemillä. Laitteet ja tulokset ovat ihan oikeita, mutta ainoastan rutiininäytteet saadaan yhtä nopeasti."

Tutkijasta tulee myös superihminen. "Oikea dna-tutkija ei lähde ulos heilumaan aseen kanssa ja tee kaiken työnsä ohella vielä kemiallisia analyyseja. Totuus on tylsempi. Tutkija on suljetussa laboratoriossa, ja näyte saadaan luukusta. Aina ei edes tiedetä, mikä se on. Rikospaikalla on näytteenottaja, valokuvaaja ja johtava rikospaikkatutkija, crime scene manager. Kaikki menemiset ja tulemiset kirjataan tarkasti lokikirjaan."

Väärät vaatteet. "Sarjoissa tutkijat ryntäävät rikospaikoille suoraan sisään kenkiä ja vaatteita vaihtamatta. Jos kyseessä on vakava rikos, käytetään muovisia astinlautoja, jotka asetellaan rikospaikalla lattialle peittämään esimerkiksi tupakannatsoja. Jos todisteita aiotaan todella saada luotettavasti, rikospaikkatutkijat ovat pukeutuneet koko vartalon peittävään suoja-asuun."

Pipetti väärinpäin. "Ensimmäisissä CSI-jaksoissa näin, että pipettiä pidettiin ajoittain ylösalaisin (ohuen pään pitää osottaa alas) ja heiluteltiin aika vapaasti, niin että sen sisältämä liuos olisi todennäköisesti kontaminoinut kaikki näytteet."

Lue lisää Jari Louhelaisesta 3.9. ilmestyvästä Me Naiset -lehdestä numero 36/2015.

Jari Louhelaisen ja Russell Edwardsin kirja Viiltäjä-Jack: Kuinka paljastimme murhaajan (Gummerus) ilmestyy syyskuussa. Englanninkielinen teos Naming Jack the Ripper julkaistiin syksyllä 2014.

Uutuussarjassa Lea, 74, ja Pentti, 91, haluavat oppia tietokoneen käyttöä. Apuun saapuu muotiblogaajana tunnettu naaG.

IS TV-LEHTI: 91-vuotias Pentti on yksi tulevan kevään tv-tähdistä uutuusohjelmassa Seniorit somessa.

Pentti haluaa oppia käyttämään paremmin internetiä – erityisesti hän haluaisi oppia lähettämään valokuvia sekä soittamaan videopuheluita omalle rakkaalleen Lealle, 74.

– Pentille pitäisi saada Skype. Se on asennettu sinne koneelle, mutta se ei ole jotenkin toiminnassa, Lea selvittää uutuusohjelmassa.

”Me jäämme ihan nuijiksi, kun tulee pienikin este.”

Pentti ja Lea saavat apua nettiajan konkarilta, videobloggaaja eli tubettaja Janne Naakalta. Hän on yksi niistä nuorison fanittamista tubetähdistä, jotka opettavat kevään aikana senioreita netin käytössä.

– Tämä on tosi pinnalla oleva aihe, kun monesti seniorit jäävät asioiden ulkopuolelle, sillä monet asiat tapahtuvat nykyään netissä, Janne sanoo.

– Hienoa ohjelmassa on myös se, että saan viettää aikaa senioreiden kanssa. Vaikka opetan heitä, uskon, että opin heiltä jopa itse enemmän.

Pentti ja Lea osoittautuvat niin mainioiksi senioreiksi, että Janne haluaisi tehdä heistä jopa tubettajia. Kumpikin osoittautuu hyvin humoristiseksi persoonaksi.

– Voin itsekin ottaa oppia 91-vuotiaan Pentin elämänasenteesta: hän on niin myönteinen kaikessa, ja netin opettelussakin hän on ollut tosi kärsivällinen, Janne kehuu.

Netin opettelussa lähdetään liikkeelle ihan perusasioista, sillä Pentillä ja Lealla on monta pulmaa.

– Me jäämme ihan nuijiksi, kun tulee pienikin este. Emme pysty sitä ratkaisemaan. Kun yritän googlata jotain, niin olen ihan torvi niissä asioissa, kiteyttää Lea ongelmat.

”Penallahan tuo Facebookin käyttö on hyvin vilkasta. Siellä tulee sydämiä, ja naiset laittaa Penalle, että ihana Pena.”

Facebook nousee myös pariskunnan keskustelunaiheeksi.

– Penallahan tuo Facebookin käyttö on hyvin vilkasta. Siellä tulee sydämiä, ja naiset laittaa Penalle, että ihana Pena, Lea kertoo.

– Mutta olen sanonut niille, että ei saa laittaa, kun olen yhden naisen mies, Pena jatkaa.

61 vuotta aviossa ollut Pentti oli pitkään yksin vaimonsa kuoltua, mutta lähti lopulta lastensa painostuksesta ulos seuraelämään ja löysi Lean.

He ovat pitäneet yhtä kuusi vuotta ja vierailevat toistensa luona päivittäin. Nyt he haluaisivat oppia soittamaan toisilleen videopuheluita.

Yhdessä he myös miettivät, millaisilla filttereillä Pentti saisi rypyt häviämään.

Janne tuo pariskunnalle tabletit, joilla Pentti ja Lea opettelevat FaceTime -puheluita ja muiden applikaatioiden käyttöä, kunhan oppivat ensin tabletin pyyhkäisytekniikan ja saavat laitteen auki. Yhdessä he myös miettivät, millaisilla filttereillä Pentti saisi rypyt häviämään.

Erityisen iloisiksi Lea ja Pentti tulevat, kun he tekevät yhteisen YouTube-videon Jannen kanssa.

– Näitä haluamme tehdä lisää!

Seniorit somessa, TV1 to klo 20.00

Tubettaja Janne Naakan vinkit netin opetteluun:

1. Hanki toimivat laitteet.

Jos kotona on useampi laite, laitteiden on hyvä olla samanmerkkiset, jotta ne saa synkronoitua helposti keskenään.

2. Muista kärsivällisyys.

Vaikka joku asia menisi väärin, älä mene paniikkiin äläkä painele kaikkia nappuloita. Se pahentaa tilannetta.

3. Pyydä rohkeasti apua.

Uuden laitteen tai toiminnon opettelu on kaikille aluksi vaikeaa. Monille voi olla iso kynnys opetella uusi asia, mutta pyydä rohkeasti apua.

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00