Matleena Kuusniemen ja Tommi Erosen roolihahmot ovat entisiä rakastavaisia.
Matleena Kuusniemen ja Tommi Erosen roolihahmot ovat entisiä rakastavaisia.

Koukussa on hyvin tehty ja uskottava laatudraama palkituilta tekijöiltä.

Jo oli aikakin saada syksyyn onnistunutta, uutta kotimaista draamaa! Palkitun Mustien leskien tekijöiden, pääkäsikirjoittaja Laura Suhosen ja ohjaaja Marja Pyykön uutuussarja on tummasävyinen ja karu kuvaus huumeiden maailmasta. Aiheestaan ja realismia hakevasta kerronnastaan huolimatta se ei ole millään lailla arkinen, ennemminkin virtaviivainen ja tyylikäs. Sitä voi ilman muuta kutsua kuuluisan Scandinavian Noir -genren toistaiseksi aidoimmaksi suomalaisedustajaksi.

Kymmenosainen sarja kertoo huumepoliisina työskentelevästä Oskarista (Tommi Eronen), joka on pitänyt työtovereiltaan salassa omat, vanhat kuvionsa lain väärällä puolella. Oskarilla on teini-ikäinen poika ja kaunis tyttöystävä (Anna-Maija Tuokko). Tasainen elämä osoittautuu kuitenkin hauraaksi, kun kuvioihin palaa Krista (Matleena Kuusniemi), Oskarin elämän suuri rakkaus, joka on vuosia paennut huumetuomiota ulkomailla. Krista on ollut täysverinen addikti, ja Oskari on uskonut hänen menehtyneen jo aikoja sitten.

Krista on kuitenkin kuivilla ja aikoo pysyäkin. Tilannetta vaikeuttaa vain se, että hän ei tunne Helsingistä Oskaria lukuun ottamatta ketään, joka ei olisi jollakin lailla huumepiireissä mukana. Kun Krista päätyy ulkopuolisena vanhoihin kuvioihin, hän ajautuu myös yhteistyöhön Oskarin kanssa, joka jahtaa Helsingin vallannutta uutta kokaiinirinkiä. Lauri Tilkanen esittää Oskarin nuorta työkaveria ja Eero Milonoff on mahtava Kodena, niljakkaana kokkelikauppiaana

Tekijät määrittelevät, että Koukussa kertoo enemmän rakkaudesta kuin rikoksesta, mutta kyllä sitä voi katsoa myös hyvin tehtynä rikossarjana. Tärkeintä on, että siihen on helppoa ja vaivatonta uskoa.
 

Koukussa TV2 klo 21.00

Sarjan koko tuotantokauden näkee myös Areenasta.

Otsikkoa päivitetty 16.1., ja juttuun päivitetty myös, että koko kauden voi katsoa Areenassa.

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00