Vaikka ei osaisi tanssia askeltakaan paritansseja tallomatta omia ja partnerinsa varpaita, sielun syövereistä laulettu tango herättää kaipuun kesäiselle tanssilavalle. Kukkamekko, jalkaan hyvin istuvat kengät, jonkun vahvat käsivarret ja määrätietoinen ote sekä poskea vasten pistelevä parransänki - onhan niissä jotakin maagista.

Tuleva viikonloppu on kesän virallinen tangoviikonloppu, siitä pitää huolen Seinäjoen Tangomarkkinat. Tangokuningasfinaali käytiin jo eilen torstaina ja -kuningatarfinaali lauantaina. Kisat televisioiva TV1 heittää lisää tangopökköä pesään esittämällä finaalien välissä hauskan dokumentin Poski poskea vasten.

Kyseessä on - hassua kyllä - saksalaisen ohjaama dokumentti siitä, mitä argentiinalaiset tykkäävät suomalaisesta tangosta. Se alkaa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen haastattelulla, jossa hän harvinaisen hyvällä pokerinaamalla kertoo, että tango ei ollenkaan saanut alkunsa Etelä-Amerikassa, vaan Suomen Karjalassa, jossa paimenet hoilasivat tangoa pitääkseen sudet pois karjan kimpusta.
Tämä väite esitetään sitten kolmelle argentiinalaiselle tangogurulle, jotka matkustavat kesäiseen Suomeen ajelemaan Ladalla pitkin maata ja ottamaan selvää suomalaisesta tangoilmiöstä. Tarina on välillä lavastetun tuntuinen eikä ehkä aivan toimi suomalaisille, mutta dokumentti elää ja soi kauniisti niissä hetkissä, kun oikeasti lauletaan ja tanssitaan tangoa.

Tangomarkkinoiden yksi vetonaula tänä vuonna on muuten Lauri Tähkän säveltämä uutuustango Kiivas ja kaunis. Tähkä voitti sillä Tangomarkkinoiden perinteisen sanoitus- ja sävellyskilpailun. Kappaleen ensiesitys kuultiin radion puolella kesäkuun lopulla ja tv-ensi-ilta on kuningatarfinaalissa huomenna. Kuulolle!

Poski poskea vasten, TV1 pe klo 21.30

Tangomarkkinat 2014: Kuningatarfinaali, TV1 la klo 21.00

Nyt seuraa korvamatovaroitus: niiltä ei nimittäin välty fantastisen Broadway-musikaalitaltioinnin jälkeen.

IS TV-LEHTI: Irving Berlin: Holiday Inn (2016) on täynnä amerikkalaissäveltäjän ikivihreitä, jotka jäävät soimaan pitkäksi aikaa: Blue Skies, Cheek to Cheek, Heat Wave...

Venäjällä syntynyt Irving Berlin (1888–1989) sävelsi urallaan yli 900 kappaletta, 19 musikaalia ja 18 elokuvan musiikin. Hänen tunnetuin kappaleensa White Christmas tuli tutuksi elokuvassa Holiday Inn (1942), mutta löi läpi vasta, kun koti-ikävän vaivaamat sotilaat vaativat armeijan radiota soittamaan kappaletta jatkuvasti. Seuraavana vuonna kappale sai parhaan laulun Oscar-palkinnon.

Ensiesittäjä Bing Crosbyn alkuperäisversiota on myyty maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä Guinnessin ennätyskirjan mukaan maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen myydyimmän singlen. Se on myös kautta aikain äänitetyin joululaulu yli 500 artistin esittämänä.

Musikaali perustuu Holiday Inn -elokuvaan, joka oli suomeksi Ravintola Vapaa-aika. Oikeammin nimi tarkoittaa Hotelli Juhlapyhä, koska Irving Berlinin ajatuksena oli säveltää elokuvaan yksi kappale vuoden jokaiselle juhlapyhälle.

Broadway-musikaalissa on vahva varietee-henki – se lienee kumarrus säveltäjälle, joka aloitti uransa katulaulajana ja vaudeville-esiintyjänä. Musiikillinen iloittelu on värikkäästi puvustettu, nokkelan yksinkertaisesti lavastettu ja piiruntarkasti tanssittu.

Irving Berlin: Holiday Inn, Teema & Fem klo 14.15

Rikosdraama Monster - Aileen Wuornos kertoo suomalaiset sukujuuret omaavan sarjamurhaajan synkän tositarinan.

IS TV-LEHTI: Aileen Wuornos (1956–2002) kasvoi karuissa oloissa. Lasten hyväksikäytöstä tuomittu skitsofreenikko-isä hirttäytyi vankilassa 1969. Teiniäiti hylkäsi kaksi lastaan Aileenin ollessa nelivuotias. Heidät adoptoivat Troyssa, Michiganissa asuneet isovanhemmat, joiden sukujuuret olivat Iin Olhavassa.

Alkoholi, pahoinpitelyt ja insestiset suhteet olivat arkea isovanhempien luona. Wuornos tuli raskaaksi ensimmäisen kerran 14-vuotiaana – isoisänsä ystävän raiskaamana. Wuornos sai jo 18-vuotiaana tuomion ampuma-aserikoksesta ja päätyi Floridaan liftailevaksi prostituoiduksi.

Pitkä syöksykierre päättyi seitsemän miehen murhaamiseen 1989–90. Wuornos ja mukana kulkenut tyttöystävä jättivät useita johtolankoja, ja ratkaiseva virhe oli pantata uhrien omaisuutta. Wuornos pidätettiin 9. tammikuuta 1991.

Wuornos tunnusti surmat, mutta vetosi itsepuolustukseen. Vähän ennen kuolemaansa hän myönsi tehneensä kaikki veriteot ryöstötarkoituksessa, mutta kertomukset vaihtelivat niin usein, että totuus jäi hämäräksi.

Monsterin (2003) lisäksi Wuornosista on tehty useita elokuvia, kirjoja ja jopa oopperaesitys. Kuuluisimpia ovat Nick Broomfieldin kaksi dokumenttielokuvaa, Aileen Wuornos: The Selling of a Serial Killer (1992) ja Aileen: Life and Death of a Serial Killer (2003).

Elokuva: Monster - Aileen Wuornos , AVA klo 21.00