Kimmo Ohtosen kirja Karhu – voimaeläin palkittiin viime vuonna Lukija-Finlandialla. Kuva: Sanoma-arkisto / Jaakko Lukumaa
Kimmo Ohtosen kirja Karhu – voimaeläin palkittiin viime vuonna Lukija-Finlandialla. Kuva: Sanoma-arkisto / Jaakko Lukumaa

Lapsuudenkodissaan Kimmo Ohtonen joutui pelkäämään, mutta metsässä hän koki olevansa turvassa.

Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen, 36, kertoo keskiviikkona Inhimillinen tekijä -ohjelmassa lapsuudestaan, jossa isän henkinen ja fyysinen väkivalta oli viikoittaista, joskus jopa päivittäistä. Jakson teemana on lapsuuden pakopaikka.

Kimmo pakeni isänsä raivokohtauksia metsään, missä hän kertoo viettäneensä kokonaisia öitä, joskus jopa pari vuorokautta.

– Sinne pystyi pakenemaan ja siellä tunsi olevansa turvassa toisin kuin kotona, missä en oikeastaan koskaan lapsuudessa kokenut olevani turvassa, Kimmo kertoo ohjelmassa.

Hän on puhunut kokemuksistaan myös Helsingin Sanomien Arka paikka -ohjelmassa.

Inhimillisessä tekijässä tarinansa kertovat myös nyrkkeilijä Jussi Koivula sekä jazzpianisti Iro Haarla.

”En oikeastaan koskaan tuntenut olevani turvassa kotona.”

Nyrkeillä lyömistä, potkimista, tukistamista, kepillä hakkaamista sekä henkistä kaltoinkohtelua. Kimmo Ohtosen isän spontaani väkivalta kohdistui kaikkiin perheenjäseniin, pahimmin kahden pojan äitiin. Yhdessäkin kesäisessä muistossaan Kimmo kertoo äidin juosseen saunasta karkuun ja kirveen lentäneen tämän pään ohi.

Raivoon ei tarvittu alkoholia, vaan sen saattoi laukaista mikä tahansa. Kimmon mukaan isä kävi päänsä sisällä monia taisteluja.

– Eihän sitä lapsi ymmärtänyt eikä äitikään, että mistä se oli, Kimmo kertoo ohjelmassa.

– Olimme hänen käsittelemättömien traumojensa nyrkkeilysäkkejä, joihin suollettiin kaikkea mitä ei pystynyt ymmärtämään.

Raivoon ei tarvittu alkoholia, vaan sen saattoi laukasta mikä tahansa.

Vuosien saatossa Kimmo on käynyt terapiassa ja opetellut ymmärtämään tapahtunutta sekä päästämään irti vihasta. Hän kertoi Helsingin Sanomille käsittäneensä vasta aikuisena, että hänen äidilläänkin oli ongelmia.

– Kahden lapsen äitinä hänen olisi pitänyt ottaa vastuu ja lähteä. Mutta niin ei koskaan tapahtunut, hän sanoi.

Kimmo vietti lapsuutensa Keravalla, missä metsä alkoi takapihalta. Myös mökillä turvapaikka löytyi metsästä. Vaikka lapsuus oli karu, se antoi pohjan Kimmon työlle luontotoimittajana, -kuvaajana sekä kirjailijana.

Hän oli 9-vuotias, jälleen kerran pakomatkalla, kohdatessaan ensimmäisen kerran karhun. Kimmo koki, että karhu, jonka hän nimesi John Goodmaniksi, toivotti hänet tervetulleeksi valtakuntaansa.

Inhimillinen tekijä, TV1 keskiviikkona 22.2. klo 22.00.

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00