Kauden ensimmäisessä Vain elämää -jaksossa vietettiin Dannyn päivää. Seuraavaksi on Kasmirin päivä. Kuvat: Nelonen / Petri Aho Video: Nelonen
Kauden ensimmäisessä Vain elämää -jaksossa vietettiin Dannyn päivää. Seuraavaksi on Kasmirin päivä. Kuvat: Nelonen / Petri Aho Video: Nelonen

Kenen esitys oli suosikkisi Dannyn Vain elämää -päivänä? Äänestä!

Terhi Kokkosen Me Vain. Arttu Wiskarin ja Sanin Tahdon olla sulle helläKasmirin Nelkytviis. Sanin Vähän ennen kyyneleitä. Kauden ensimmäisessä Vain elämää -jaksossa kuultiin niin herkkiä, voimakkaita kuin meneviäkin tulkintoja Dannyn kappaleista.

”Terhi on taiteellinen jättiläinen.”

Danny kehui kohteliaasti kaikkia, mutta eniten hän ylisti Terhi Kokkosta.

– Jotkut soittimet soivat inhimillisellä taajuudella, niin kuin hän. Terhi on taiteellinen jättiläinen, Danny sanoi esityksen jälkeen.

Katso Terhi Kokkosen Me Vain -tulkinta videolta!

Ja olihan Kokkosen tulkinta intiimi ja herkkä. Hänen tunnelatauksensa oli omaa luokkaansa.

Mutta kenen esitys oli sinun lempparisi: Terhi Kokkosen, Arttu Wiskarin, Kasmirin, Sanin, Mira Luodin vai Aki Tykin? Äänestä jutun lopussa!

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Kysely

Mikä oli lempparisi Dannyn Vain elämää -päivänä?

Terhi Kokkonen: Me Vain
Terhi Kokkonen: Me Vain
83.3%
Mira Luoti: Kesäkatu
Mira Luoti: Kesäkatu
4.2%
Kasmir: Nelkytviis! (alkuperäinen versio Seitsemän kertaa seitsemän)
Kasmir: Nelkytviis! (alkuperäinen versio Seitsemän kertaa seitsemän)
3.6%
Arttu Wiskari (ja Sani): Tahdon olla sulle hellä
Arttu Wiskari (ja Sani): Tahdon olla sulle hellä
3.2%
Aki Tykki: Kauan
Aki Tykki: Kauan
3.0%
Sani: Vähän ennen kyyneleitä
Sani: Vähän ennen kyyneleitä
2.4%
Ääniä yhteensä: 746

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20

Tv-ensi-illan saa tänään musta komedia Dog Eat Dog, jonka musta huumori ei ole kovin iskevää.

IS TV-LEHTI: Paul Schrader nousi maineeseen Taksikuskin (1976) ja Kuin raivo härkä -elokuvan (1980) käsikirjoittajana. Samoihin aikoihin käynnistynyt ohjaajanura on ollut varsinaista vuoristorataa, minkä tämä mustan huumorin rikosdraama todistaa.

Vaikka ex-vangit ovat pääosissa ja rikoksista on jatkuvasti kyse, trilleristä ei voi puhua, koska ryöstökeikkaan huipentuvassa elokuvassa ei ole jännitystä nimeksikään.

Schrader liikkuu tällä kertaa Tarantino-tyyppisen komediallisen lajityypin kintereillä: Nicolas Cagen, Willem Dafoen ja Chritopher Matthew Cookin tulkitsemat linnakundikaverukset eivät ole mitään järjen jättiläisiä.

Mikään Tarantino Paul Schrader ei kuitenkaan ole, hänen vahvuutensa ovat aivan muualla. Dog Eat Dogin musta huumori ei ole kovin iskevää, ja vaikka voisi hyväksyä väkivallan käsittelyn joskus osaksi huumoria, se ei tässä ole paljon muuta kuin vastenmielistä.

Veikkaan, että aika moni katsoja etsii kanavanvaihtonäppäintä jo alussa, kun Willem Dafoen esittämä Mad Dog harjoittaa näyttävää veriurheilua.

Dog Eat Dog (2016), Sub klo 21.00