Terhi Kokkonen ja Joel Melasniemi vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Anni Koponen
Terhi Kokkonen ja Joel Melasniemi vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Anni Koponen

Terhi Kokkonen kertoo Vain elämää -jaksossa, etteivät hänen kumppaninsa ole ikinä kyseenalaistaneet hänen ja Joel Melasniemen läheistä suhdetta. – He ovat olleet sen verran itsevarmoja.

Ensi viikolla Vain elämää -ohjelmassa vietetään Terhi Kokkosen päivää. Torstain jaksossa Terhi muistelee Ultra Bran lopettamista ja suhdettaan Joel Melasniemeen. Terhin mukaan Ultra Bran lopettamispäätös oli vaikea, mutta kaikki jäsenet saivat valmistautua siihen rauhassa. 

– Tehtiin päätös vuosi ennen kuin lopetettiin, niin saatiin terapeuttinen, pehmeä lasku, Terhi kertoo jaksossa.

”Mun ja Joelin suhde päättyi siihen, kun Ultra Bra loppui.”

Ultra Bran jälkeen, vuonna 2002 Terhi perusti Joelin kanssa Scandinavian Music Group -yhtyeen.

– Ehkä se, että kun mun ja Joelin suhde päättyi siihen, kun Ultra Bra loppui, niin meille oli tosi tärkeää, että pystyttiin jatkamaan sillä tavalla (SMG:ssä). On hienoa, että on elämänmittainen ystävyyssuhde.

”Suhteesta tuli sisarellinen.”

Terhin mukaan hänellä ja Joelilla ei ollut mitään ongelmia jatkaa ystävyyssuhdetta parisuhteen jälkeen. 

– En muista, oltiinko hetkeäkään tekemättä yhdessä jotain. Oltiin aika nuoria ja aika pitkään yhdessä, niin siitä suhteesta tuli sisarellinen. Jatkoimme sitten sisarellisesti. Hoidettiin se rakkausasia aluksi ja sitten voitiin keskittyä muuhun.

”Mulla on ollut sellainen onni, että kumppanini ovat olleet sen verran itsevarmoja.”

Aki Tykki kysyy jaksossa, onko Terhin kumppaneille ollut ok, että tämä ja Joel tekevät yhdessä musiikkia ja keikkailevat.

– Mulla on ollut sellainen onni, että kumppanini ovat olleet sen verran itsevarmoja, että se ei oo ollut kenellekään ongelma. Kumppanini ovat aina tunteneet Joelin ja nähneet sen meidän suhteen – ja siinä ei vaan ole mitään jännitettä.

Terhi on naimisissa sisustussuunnittelija ja yrittäjä Markus Viiperin kanssa. Hänellä on vuonna 2010 syntynyt lapsi parisuhteestaan ohjaaja Arto Halosen kanssa. Arto ja Terhi erosivat vuonna 2013.

Terhi puhuu Vain elämää -päivänään tv:ssä myös lapsuudenperheestään:

Vain elämää Nelosella to ja pe kello 20.00. Terhin päivä on katsottavissa maksullisessa Ruutu+:ssa.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20

Tv-ensi-illan saa tänään musta komedia Dog Eat Dog, jonka musta huumori ei ole kovin iskevää.

IS TV-LEHTI: Paul Schrader nousi maineeseen Taksikuskin (1976) ja Kuin raivo härkä -elokuvan (1980) käsikirjoittajana. Samoihin aikoihin käynnistynyt ohjaajanura on ollut varsinaista vuoristorataa, minkä tämä mustan huumorin rikosdraama todistaa.

Vaikka ex-vangit ovat pääosissa ja rikoksista on jatkuvasti kyse, trilleristä ei voi puhua, koska ryöstökeikkaan huipentuvassa elokuvassa ei ole jännitystä nimeksikään.

Schrader liikkuu tällä kertaa Tarantino-tyyppisen komediallisen lajityypin kintereillä: Nicolas Cagen, Willem Dafoen ja Chritopher Matthew Cookin tulkitsemat linnakundikaverukset eivät ole mitään järjen jättiläisiä.

Mikään Tarantino Paul Schrader ei kuitenkaan ole, hänen vahvuutensa ovat aivan muualla. Dog Eat Dogin musta huumori ei ole kovin iskevää, ja vaikka voisi hyväksyä väkivallan käsittelyn joskus osaksi huumoria, se ei tässä ole paljon muuta kuin vastenmielistä.

Veikkaan, että aika moni katsoja etsii kanavanvaihtonäppäintä jo alussa, kun Willem Dafoen esittämä Mad Dog harjoittaa näyttävää veriurheilua.

Dog Eat Dog (2016), Sub klo 21.00