The Voice of Finland alkaa Nelosella 2. tammikuuta. Kuvat: Nelonen
The Voice of Finland alkaa Nelosella 2. tammikuuta. Kuvat: Nelonen

The Voice of Finlandin uudet jaksot alkavat tammikuussa.

The Voice of Finland -ohjelman neljäs tuotantokausi alkaa tammikuun alussa. Ensimmäisessä jaksossa nähdään 12 kilpailijaa, joista kaksi ovat tuttuja edellisiltä kausilta.

Espoolainen Amanda Kauppinen osallistui kilpailuun viime kaudella, ja kirkkonummelainen Maria Höglund nähtiin ohjelman kuliseissa kaksi vuotta sitten, kun hänen miehensä Tomas Höglund osallistui kilpailuun.

Vanhoista kasvoista vain Michael ”Mike” Monroe jatkaa tähtivalmentajana. Kolme uutta valmentajaa ovat Tarja Turunen, Redrama eli Lasse Mellberg ja Olli Lindholm.

Ensimmäisen Ääni ratkaisee -jakson 12 kilpailijaa ja biisit:


1. Johanna Takalo, 22, Oulu

Toinen (Jenni Vartiainen)

Klassista laulua opiskeleva Johanna asui lapsena Norjassa ja kävi koulua siellä. Musiikki on aina ollut suuri osa hänen elämäänsä, ja hän on myös esiintynyt isänsä Jari Takalon cover-bändin solistina.

2. Kai Linsén, 44, Helsinki

Harder to Breathe (Maroon 5)

Kai on alkuperäiseltä koulutukseltaan viittomakielen tulkki. Kukkia rakastava Kai päätti toteuttaa unelmansa nelikymppisenä ja lähti opiskelemaan puutarhuriksi. Nykyisin hänellä on oma toiminimi.

3. Emilie Untamala, 22, Tukholma

Warwick Avenue (Duffy)

Lapsuutensa ja nuoruutensa Turussa viettänyt Emilie opiskelee Tukholman Karolinska Akademissa hammaslääketiedettä. Hän on tehnyt nuoresta asti vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa sekä viime aikoina vanhusten kotiapuna.

4. Kimmo Blom, 44, Helsinki

Separate Ways (Journey)

Kimmo on työskennellyt ammattimuusikkona 20 vuotta, neljä viime vuotta musiikkiteatterissa. Häntä kannustaa kisassa tyttöystävä Annica Milan, joka osallistui TVOF:n toiselle kaudelle. Myös lapsuuden maisemat Itä-Lapissa ovat yhä Kimmolle rakkaita.


5. Juhani Vahto, 32, Turku

Valot (Rauli ”Badding” Somerjoki)

Juhani on taksinkuljettaja, karaokejuontaja ja henkilökohtainen avustaja. Hän tunnustaa yhdistäneensä työnsä ja musiikkiharrastuksensa: laulaneensa taksiasiakkaalleen sunnuntaiaamuna kappaleen Sunnuntaiaamuna.

6. Sara Strömmer, 25, Espoo

Piece of My Heart (Janis Joplin)

Sara viihtyy myyjän työssä, mutta myös musiikilla on iso osa hänen elämässään. Hän laulaa kahdessa bändissä: folk metalia soittavassa Crimfallissa ja doom metaliin kallistuvassa End of Aeonissa.

7. Amanda Kauppinen, 22, Espoo

Hetki lyö (Kirka)

Omaa parturi-kampaamoaan pyörittävä Amanda osallistui ohjelmaan jo viime kaudella ja hakeutui sen jälkeen laulajaksi Apukoulun priimukset -bilebändiin. Hän ihailee Paramore-rockbändiä mutta laulaa TVOF-lavalla Kirkaa ja haaveilee saavansa Olli Lindholmin tuolin kääntymään.

8. Aukusti Saarijärvi, 17, Kiiminki

Marras (Mokoma)

Opiskelija Aukusti tekee nuorisotyötä isosena Kiimingin seurakunnassa ja vastustaa kaikenlaista kiusaamista henkeen ja vereen. Aukustin esikuvia ovat Antti Railio ja Mikko Herranen.


9. Reetta Lantta, 20, Helsinki

Ain’t No Other Man (Christina Aguilera)

Opiskelija Reetta päätti vuosien harkinnan jälkeen hakea mukaan TVOF:iin muutettuaan Kouvolasta Helsinkiin. Reetta tunnustautuu intohimoiseksi Beyoncé-faniksi.

10. Anna Kabanen, 22, Turku

Vadelmavene (Kasmir)

Anna opiskelee Turun yliopistossa poliittista historiaa ja haaveilee yhdistävänsä uran artistina ja kansainvälisissä tehtävissä esimerkiksi YK:ssa. Hänellä on inkeriläiset sukujuuret: Annan mummo on tullut Suomeen paluumuuttajana.

11. Heikki Mäkäräinen, 26, Helsinki

Grace Kelly (Mika)

Kajaanista lähtöisin oleva näyttelijä-laulaja Heikki yllättää tähtivalmentajat täydellisesti omaperäisellä tulkinnallaan. Hän on keskittynyt urallaan musiikkiteatteriin ja ollut mukana muun muassa Rent-musikaalissa.

12. Maria Höglund, 35, Kirkkonummi

Always on My Mind (Elvis)

Koulupsykologi Maria oli kaksi vuotta sitten mukana kulisseissa, kun hänen puolisonsa Tomas kilpaili TVOF:ssa. Nyt osat ovat vaihtuneet. ”Tomas sanoi, että mun on pakko tulla nyt!”

Lue myös:

Minne katosit The Voice of Finlandin Ike?

Tarja Turunen Nightwish-potkuistaan: ”Itkin Marcelon kanssa joka päivä”

Olli Lindholm palkkasi personal trainerin: ”En meinannut päästä enää autosta ylös”

Vuonna 1990 julkaistu Orjattaresi-elokuva ei ole yhtä laadukas, kuin 2010-luvulla tuotettu The Handmaid's Tale -sarja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö leffa olisi katsomisen arvoinen.

IS TV-LEHTI: Kun Margaret Atwoodin romaaniin (1985) perustuva elokuva Handmaid’s Tale – Orjattaresi ilmestyi vuonna 1990, se ei herättänyt aivan samanlaista ihastunutta kohinaa kuin nyt faneja hurmannut sarja. Teemat ja useat kohtaukset ovat kuitenkin samoja. Mitä elokuvasta aikoinaan puhuttiin – entä millaisia yhtymäkohtia sillä on suosikkisarjaan?

Elokuvan ohjasi saksalainen Volker Schlöndorff, ja kuten sarjankin kanssa, kirjailija Atwood oli mukana neuvonantajana ja osin käsikirjoittajana. Dystooppinen Amerikka on molemmissa tulkinnoissa muuttunut ääriuskonnolliseksi Gileadiksi, jossa hedelmöittymiskykyiset naiset on valjastettu rikkaiden pariskuntien synnytysorjiksi kuolemanrangaistuksen uhalla.

Pääosaa, Frediläistä, esittää Natasha Richardson ja Serena-vaimoa Faye Dunaway. Nick-vartijan roolissa on Aidan Quinn ja Komentajana Robert Duvall. Elokuva seuraa uskollisemmin kirjaa henkilöhahmojen iän suhteen: Serena ja Komentaja Fred ovat huomattavasti vanhempia kuin sarjan Yvonne Strahovskin ja Joseph Fiennesin esittämä aviopari.

Siksi he ovat myös sympaattisempia ja haavoittuvaisempia. Dunawayn Serena on kuin Dynastiasta napattu tyylikäs savukeleidi. Fred on ällöttävä patu, jonka työhuoneessa salaa hengaileva Frediläinen saa tuota pikaa otteeseensa. Myös martat ovat kauttaaltaan ikäihmisiä.

Fred on ällöttävä patu, jonka työhuoneessa salaa hengaileva Frediläinen saa tuota pikaa otteeseensa.

Sen sijaan Lydia-täti on nuorempi, tärkeilevä ja kopea. Häntä esittää Victoria Tennant, jonka Lydia-hahmo on huomattavasti yksiulotteisempi ja stereotyyppisempi pahis kuin Ann Dowdin sarjassa upeasti näyttelemä rakastettavan hirmuinen Lydia.

Frediläisen oikea nimi elokuvassa on Kate, kun se sarjassa on June (Elisabeth Moss). Vartija Nick on kaukana sarjan sielukkaasta Max Minghellan tulkitsemasta rakastajasta – Aidan Quinnin esittämä Nick on suoranainen rintamukseen kiinni iskevä donjuan-hurmuri.

Frediläisen paras ystävä Moira on sarjassa tummanihoinen (Samira Wiley), samoin kuin Junen lapsen isä (O. T. Fagbenle). Elokuvassa afroamerikkalaiset ja muut vähemmistöt on karkotettu kauas, mutta sarjaan tahdottiin tuoda myös värillinen näkökulma. Moiraa esittää elokuvassa Elizabeth McGovern, jonka hahmo on mainion räävitön, muttei yllä Samira Wileyn näyttämään herkkään puoleen.

Elokuvamuodossa pituus on rajoittava tekijä sarjaan nähden. Siksi elokuva tuntuu kevyeltä pintaraapaisulta, kun taas sarjan puitteissa Handmaid’s Tale on uinut syvälle filosofiaan, yksilönvapauteen, naisvihaan, äidinrakkauteen ja valtaan.

Sarjan Nickin kiinteä katse saa elokuvan Nickin tuntumaan eroottiselta typerykseltä.

Merkittävin ero on kuitenkin elekielessä. Elisabeth Mossin June-Frediläinen kertoo koko olemuksellaan sanoja suurempia tunteita kaiken aikaa. Richardson on häneen verrattuna valju haamu. Samoin sarjan Nickin kiinteä katse saa elokuvan Nickin tuntumaan eroottiselta typerykseltä.

Silti myös elokuvassa dystoopia iskee vasten kasvoja voimalla. Elokuva on scifimpi, ja tunnelma orjattarien koulutuskeskuksessa keskitysleirimäisempi ja futuristisempi kuin sarjassa. Moni orjatar tuntuu olevan kuin maaninen lahkon jäsen, kun taas sarjassa suurin osa on paikalla vastentahtoisesti.

Sarjaan on #metoo-kampanjan ja Trumpin maailmassa elävän nykykatsojan helpompi samastua, sillä siinä on Gileadin rinnalla läsnä todellinen nykyhetki älypuhelimineen. Elokuvassa tekniikka on 1990-lukulaista, ja televisiomonitoreilla on suuri rooli. Gileadissa vaimojen on lupa katsoa televisiota, eikä vain neuloa, kuten sarjassa.

Samojakin elementtejä riittää. Tutut fraasit kuten Blessed be the fruit, Under His eye ja Praise be (Siunattu olkoon hedelmä, Hänen silmänsä alla ja Ylistetty olkoon) toistuvat tervehdyksissä. Uskonnollisuus on yhtä vanhakantaista. Kapinalliset ripustetaan muurille. Martat ovat ystävällisiä. Synnytykset ovat suuria rituaaleja, ja Seremoniat tuskallisen vastenmielisiä.

Elokuvan tekoon käytettiin vain vähän rahaa. Sen vuoksi sarja tuntuu korostuneemman laadukkaalta.

Aikanaan elokuva sai katsojilta keskinkertaista, vaihtelevaa palautetta ja kriitikoilta pääosin paria tähteä. Katsojat ylistivät vangitsevaa, tuskaista tunnelmaa ja sitä, kuinka hyvin elokuva seuraa romaania. Natasha Richardsonia kritisoitiin liian passiiviseksi Frediläisen rooliin, ja sekava sanoma mietitytti. Melodramaattista otetta moitittiin. Parhaimmaksi kehuttiin myös sarjan erästä kiehtovimmista jännitteistä: Frediläisen ja Fredin välistä suhdetta, työhuoneen moniselitteistä tunnelmaa ja vaihtelevia valta-asetelmia.

Elokuvan tekoon käytettiin vain vähän rahaa. Sen vuoksi sarja tuntuu korostuneemman laadukkaalta. Elokuva on silti sarjan faneille mielenkiintoinen lisä orjatarten tarinaan. Se näyttää myös yhden mahdollisen loppuratkaisun.

Kino: Orjattaresi, Yle Teema & Fem, ti klo 22.00

Jalkojen välissä – naisten ajatuksia on raikas, avoin ja tärkeä dokumentti, joka esittää ansiokkaasti intiimielämän moninaisuuden.

IS TV-LEHTI: Tanskalaissarjassa nostetaan kissa eli pussy pöydälle. Ihastuttavan räväkässä uutuudessa puhuvat kirjaimellisesti alapäät yläpäiden sijaan: Jalkojen välissä – naisten ajatuksia -dokumentissa haastateltujen tyttöjen kasvoja ei laisinkaan näy. Näkyy vain kaikki vyötäröstä alaspäin.

Viisi viiden minuutin jaksoa lähetetään putkeen, ja siinäpä onkin aimo annos karvaisen pehmoista pohdittavaa!

Televisiossa ei kenties koskaan ole nähty näitä värkkejä näin läheltä näin asiallisessa ohjelmassa. Nuoret naiset riisuvat rohkeasti pöksynsä ja päätyvät miettimään syvällisiä.

Kuten sitä, miksi tyttöjen kesken on hankalaa puhua pimpeistä. Tai onko itsetyydytys ookoo ja jos on, onko se ookoo esimerkiksi erilaisten apuvälineiden kera. Porkkana? Hammasharja? Missä iässä kannattaa menettää neitsyys ja miltä se tuntuu? Millä nimellä jalkoväliä on kiva kutsua vai onko millään?

Ohjelma on raikas, avoin ja tärkeä.

Myös alapäiden ulkonäkö herättää ajatuksia. Onko ihanteilla väliä? Mitä maailma ajattelee karvoista? Toki keskustellaan myös orgasmista.

Jokaisella jaksolla on oma teemansa, ja myös epäonnistumisista puhutaan. Se on sarjan parhaita ansioita. Seksuaalinen julkinen ja näkyvä maailma on usein täydellisen oloinen, vaikka kaikki tietävät, että myös ja etenkin makuukamareissa koetaan monenlaisia epävarmuuksia ja noloja oloja.

Ohjelma on raikas, avoin ja tärkeä. Se esittää erityisen ansiokkaasti intiimielämän moninaisuuden. Ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia, muotoa tai makua. Aikuiselämään heräävälle nuorelle sarja puhuu asioista oikeilla termeillä.

Upeaa on, että missään vaiheessa sarja ei tunnu liian häveliäältä, paljastavalta tai julkealta alastomista asetelmistaan huolimatta. Se johtuu osallistujien täydellisestä luontevuudesta. Mikä taas varmasti johtuu siitä, että he ovat mukana anonyymeinä. Tyttöjen tatuoinnitkin on peitetty tarroin.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia, muotoa tai makua.

Opettajat ja vanhemmat huomio: sarja on täydellinen valinta yläasteikäisten seksuaalikasvatukseen ja sopii kaikille sukupuolille!

Sillä eipä unohdeta poikiakaan. Ensi maanantaina on heidän vuoronsa. Samanlaista kaavaa ja teemoittelua noudattava sarja Jalkojen välissä – miesten ajatuksia vaihtaa sukupuolta ja opettaa näkemään myös miehiseen maailmaan. Nuorukaiset riisuvat hekin pöksynsä pötkösilleen.

Nopeasti sarja näyttää, että ei ole miehilläkään helppoa, kun haarojen välissä oleva uloke elää omaa elämäänsä ja reagoi sekin ihmisen perusrakennusaineisiin: tunteisiin.

Jalkojen välissä – naisten ajatuksia, Yle TV2, ma klo 23.25