Neurokirurgi Catherine Black (Kelly Reilly, kuvassa) on alansa huippuosaaja. Myös naisen yksityiselämässä riittää haasteita kerrakseen. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Neurokirurgi Catherine Black (Kelly Reilly, kuvassa) on alansa huippuosaaja. Myös naisen yksityiselämässä riittää haasteita kerrakseen. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Black Box on hyvä yritys kuvata maanisdepressiivisyyden taudinkuvaa.

IS TV-LEHTI: Amerikkalainen Black Box -sarja esitetään uusintana arki-iltaisin kuudelta, mikä on eroottisvireiselle sarjalle turhan aikainen lähetysaika.

Kesällä 2014 tuoreeltaan esitetty 13-osainen sairaalasarjaa ja saippuaa yhdistävä draama on kiinnostavasta aiheestaan huolimatta valitettavan teennäinen ja keskittyy tyylikkääseen visuaalisuuteen.

Black Box kulkee vahvasti Housen jalanjäljillä – yksi tuottajista on Housenkin tuottanut Bryan Singer. Amy Holden Jonesin luoman sarjan pääosassa on omaperäinen lääkärinero, aivotutkija Catherine Black (Kelly Reilly). Aivojen Marco Poloksi kutsuttu alan huippu ratkaisee potilasmysteereitä neurokirurgian edistyksellisessä sairaalassa.

Tohtorin elämää sotkee kaksisuuntainen mielialahäiriö, jokoa pysyisi kurissa lääkkeillä.

Tohtorin elämää sotkee kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka pysyisi kurissa lääkkeillä. Nainen kuitenkin jättää lääkkeet aika ajoin ottamatta, koska tarvitsee innoitusta ja mielikuvitukselleen siivet. Silloin saattaa tapahtua pahoja asioita. 

Black Box on hyvä yritys kuvata maanisdepressiivisyyden taudinkuvaa, mutta se uppoaa epäuskottavuuteen. Kiinnostavasti pohditaan ihmisen potentiaalia. Onko parempi olla keskinkertainen ja elävä kuin poikkeuksellinen ja kuollut?

Catherinen salaisuudet tietää tohtori Hartramph (Vanessa Redgrave), vähitellen ne selviävät myös naisen kumppanille Willille (David Ajala). Isoveli Joshua (David Chisum) auttoi Catherinea selviämään lapsuuden järkyttävästä tapahtumasta. Joshuan tytär Esme (Siobhan Williams) puolestaan ei tiedä salaisuutta oman taustansa takana.

Kun Catherinen maniavaihe ilmenee hyperseksuaalisuutena, on työpaikan naistenmies (Ditch Davey) paikallaan.

Black Box, TV2 klo 18.00

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00