Christoph Bachin esittämä tiedemies Werner Heisenberg joutuu pommintekohommiin. Vieressä Peri Baumeister.
Christoph Bachin esittämä tiedemies Werner Heisenberg joutuu pommintekohommiin. Vieressä Peri Baumeister.

Tositapahtumiin perustuva epookkisarja rikkoi Norjassa kaikki katsojaennätykset.

Ensin tulivat ruotsalaiset laatujännärit, sitten tanskalaiset ja nyt ruutuun tulvii erinomaisia norjalaisia sarjoja.

Femmalla nähtyjen Taxin ja Todistajan sekä Nelosella pyörineen Kuudennen aistin jälkeen viikon sisään alkaa kaksikin uutta norjalaisjännäriä: Femin Taistelu kuoleman vedestä sekä ensi torstaina Maikkarilla starttaava Mustamaalattu.
Taistelu kuoleman vedestä on toisen maailmansodan vuosiin sijoittuva epookkisarja, joka perustuu tositapahtumiin. Suomeksi se on saanut mahtipontisen, mutta hieman dokumenttimaisen nimen. Sarjan tuotannossa mukana olleet britit antoivat sille dynaamisemman nimen Saboteurs, sabotoijat. Siitä nimittäin on kysymys.

Saksalainen tiedemies Werner Heisenberg voittaa fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1932. Sodan sytyttyä Kansallissosialistinen puolue kiinnostuu hänestä, sillä hänen työssään piilee mahdollisuus ydinaseen rakentamiseen. Vastentahtoinen Heisenberg laitetaan suunnittelemaan pommia. Sitä varten tarvitaan raskasvettä, teollisesti valmistettua vedyn ja hapen yhdistelmää, jota tuotetaankin saksalaisten kannalta sopivasti miehitetyssä Norjassa.
Norjalainen tiedemies ja tiedustelu-upseeri Leif Tronstad pääsee natsien suunnitelmasta perille ja vie tietonsa briteille. Syntyy Operaatio Gunnerside, jonka tarkoituksena oli tuhota Telemarkissa sijaitseva raskasvesitehdas.
Muuten miehiseen sarjaan on onneksi pestattu yhteen päärooliin taitava ja monista sarjoista tuttu Anna Friel. Hän esittää brittiläistä tiedustelupalvelun upseeria Julie Smithiä.
Kuusiosainen sarja rikkoi Norjassa kaikki katsojaennätykset, kun sen kaksi ensimmäistä jaksoa näytettiin tammikuussa tänä vuonna. Fem esittää sarjan samaan tyyliin, eli kolmena peräkkäisenä sunnuntaina, kaksi jaksoa kerrallaan.
Taistelu kuoleman vedestä Fem klo 21.25

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30