Sean Penn on hykerryttävän aito menneisyyteen jämähtäneenä rocktähtenä.
Sean Penn on hykerryttävän aito menneisyyteen jämähtäneenä rocktähtenä.

Sean Penn näyttelee antaumuksella erakoitunutta goottihörhöä Paolo Sorrentinon elokuvassa.

Italialainen Paolo Sorrentino voitti vuonna 2013 suunnilleen kaikki mahdolliset eurooppalaiset elokuvapalkinnot ohjauksellaan Suuri kauneus. Sitä ennen hän poikkesi tekemässä ensimmäisen englanninkielisen ja Amerikassa tapahtuvan elokuvansa This Must Be the Place. Tarkemmin sanottuna elokuva käynnistyy Irlannista. Aina luotettava kapinallisten, poikkeavien ja friikkien esittäjä Sean Penn näyttelee Cheyenneä, Dubliniin erakoitunutta goottitähteä, joka on jättänyt rockin 20 vuotta sitten hänen kahden faninsa tehtyä itsemurhan. Penn on ilman muuta oikea näyttelijä tulkitsemaan menneisyyteensä jämähtänyttä viisikymppistä tyyppiä, jolla kaikki kulkee vähän hi-taa-as-ti.

Sorrentinon sympaattisen metkassa tarinassa Cheyenne jättää ylellisen talonsa, Frances McDormandin esittämän vaimonsa ja osakesijoituksensa. Goottihörhö lähtee Yhdysvaltoihin tapaamaan kuolemaa tekevää isäänsä. Kaiken kukkuraksi matkaelokuvan lopulliseksi tarkoitukseksi tulee erään vanhan natsirikollisen jäljittäminen pitkin Amerikkaa. Eikä Cheyenne todellakaan ole natsietsintään ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto, vaikka onkin juutalainen – varsin erikoinen sellainen.

This Must Be the Place tarjoilee hillittyä vitsikkyyttään enimmäkseen hiljaisen hykerryttävästi. Epätasaisuus on tällaisten elokuvien perustilpehööri, niin nytkin. Joka tapauksessa Sorrentinon elokuva ajaa asiansa. Se ei liikoja selittele, vaan luottaa katsojan uppoavan taikapiiriinsä, David Byrnen säveltämän ja osin esittämän musiikin sulostuttamana.

Kino: This Must Be the Place, Teema klo 21.00

Parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. 

IS TV-LEHTI:  Iloinen puheensorina käy Akun Tehtaalla Ylöjärvellä yleisön asettuessa paikoilleen lavan eteen asetelluille tuoliriveille. Käynnissä ovat Napakympin kuvaukset. Sarja teki paluun viime syksynä 15 vuoden tauon jälkeen. Napakymppi oli kirjaimellisesti täysi napakymppi, joka keräsi parhaimmillaan liki miljoonayleisön.

Nyt parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. Amorin nuolet sinkoilevat tänä keväänä sunnuntaisin parhaaseen katseluaikaan.

Kari Salmelaisen saappaisiin hypänneellä Janne Katajalla on juontajana ohjelmassa tärkeä rooli. Hän toimii seremonianmestarina, joka ohjaa keskustelua ja kuittailee hyväntahtoisesti osallistujien vastauksille. Komiikkaa syntyy väkisinkin oudoista kysymyksistä ja tahattoman hassuista vastauksista. Yleisössä hurrataan, kun Kataja ja hänen työparinsa pianisti Lenni-Kalle Taipale astuvat estradille. 

”Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun.”

Voiko tv-ohjelmasta löytää tosirakkauden? Näin uskovat ainakin ohjelmassa itsensä likoon laittavat. Viime syksyn saldo parinmuodostuksessa jäi tosin melko laihaksi, ja moni orastava romanssi nuupahti heti Napakymppi-matkan jälkeen.

– Mielestäni kilpailijoilla on ollut oikeat motiivit ohjelmaan lähtiessä. Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun. Vieraan ihmisen kanssa reissuun lähteminen jos mikä on seikkailu, Janne Kataja sanoo.

Ohjelmassa kumppania haetaan keskustellen, ei ulkonäköperustein.

– Uskon, että kun saadaan enemmän pareja prosessiin, niin kyllä tulee täysosumiakin. Se riittää, jos vaikka 40 parista yksi jatkaa yhdessä. Se on sitten Napakympin napakymppi! Kataja hymyilee.

Lenni-Kalle Taipale on samaa mieltä, vaikka tv-ohjelma on parisuhteen muodostukselle melko erikoinen ympäristö.

– Ihmiset ovat mukana aika tosissaan. Toki pitää olla pilkettä silmäkulmassa, mutta ei kukaan ole tullut tänne hakemaan vain ruutuaikaa.

Napakymppi, Nelonen su klo 20.00 

Putous palaa ruutuun jo 9. kerran. Sen kunniaksi on aika muistella Armi Toivasen, Krista Kososen, Aku Hirviniemen ja muiden vanhojen Putous-tähtien sketsihahmoja.

Putous-ohjelman 9. kausi alkaa MTV3:lla la kello 19.30.