Voih, Bruce Willis passitetaan hullujenhuoneelle.
Voih, Bruce Willis passitetaan hullujenhuoneelle.

Taidokkaasti toteutettu 12 apinaa vilisee ykköskaartin näyttelijöitä.

IS TV-LEHTI: Monty Python -ryhmän riveissä vaikuttanut Terry Gilliam on urallaan ohjannut kaksi poikkeuksellisen hienoa scifi-elokuvaa, Brazilin (1985) ja nyt nähtävän, kymmenen vuotta myöhemmin valmistuneen 12 apinaa. Se vie post-apokalyptiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunnan rippeet yrittävät sinnitellä armottomassa maailmassa riehuneen viruksen surmattua viisi miljardia ihmistä. 

Pääosassa on herra Cole (Bruce Willis), joka lähetetään sairauden riivaamasta tulevaisuudesta vuoteen 1993. Hänen tehtävänään on selvittää mikä pani tappajaviruksen alulle ja voisiko sen leviämisen jotenkin ennakolta estää. Nykyajassa kukaan ei tietenkään usko resuisissa vaatteissa liikkuvaa kaljupäistä Colea, ja hänet toimitetaan suorinta tietä hullujenhuoneelle, jossa hän törmää mm. Brad Pittin näyttelemään hieman holtittomaan henkilöön. Sitkeä psykiatri (Madeleine Stowe) alkaa kuitenkin uskoa miehen kummalliseen tarinaan, jolla tuntuu olevan yhteyksiä 12 apinaa -nimiseen terroritekoa suunnittelevaan eläintensuojelujärjestöön.

Gilliamin vaikuttava elokuva on synkkä ja varoittava visio tulevaisuudesta. Sen taidokkaasti luodusta maailmankuvasta ja roolihenkilöistä huokuu pessimistinen näkemys viimeisellä rajalla horjuvan ihmiskunnan kohtalosta. 

Kutosella alkaa pyöriä 28.8. alkaen amerikkalaisen Syfy-kanavan tuottama uunituore tv-sarja, joka puolestaan pohjautuu Gilliamin elokuvaan.

12 apinaa, Kutonen klo 23.00

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

 

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00