Kit syö maksua vastaan webbikameran edessä.
Kit syö maksua vastaan webbikameran edessä.

Läskifetissi esittelee naisia, joille liikalihavuus on haluttu ja kiihottava asia.

5D-sarjassa nähdään dokkareita, jotka houkuttelevat skandaalinkäryisillä tai tirkistelemään kutsuvilla nimillä, mutta paljastuvat usein sisällöltään paljon syvällisemmiksi kuin voisi olettaa. Läskifetissi on juuri sellainen. Tosin dokumentin soisi pureutuvan vieläkin syvemmälle ilmiön syihin eikä vain näkyviin seurauksiin.

Läskifetissi mielletään yleensä miesten intohimoksi. Siihen nähden dokumentin kiinnostavin henkilö on amerikkalainen Kit, joka julistaa moneen kertaan rakastavansa olla lihava. Hän oli nuorena hoikka ja harrasti urheilua mutta ei tuntenut oloaan kotoisaksi kehossaan. Vasta kun hän alkoi syödä ja lihoa, hän tuli onnelliseksi. Paitsi että Kit rakastaa läskejään, hän rakastaa myös sitä, kun mies syöttää häntä. Koko systeemissä, lihavuudessa, lihomisessa ja syöttämisessä, on kyse hänen seksuaalisuudestaan. Kit itse vertaakin hoikkana oloaan väärään ruumiiseen syntyneiden ihmisten kokemuksiin. Lihominen oli hänen sukupuolenkorjausleikkauksensa. Lihavuuden ihannointi, varsinkin seksiin liittyvine syöpöttelyineen ja syöttämisineen, on monien mielestä ällöttävää. Mutta sekin, niin kuin kaikki muukin seksuaalisuus, on silti ihmisen aivan oma asia.

Lihavuudesta ei kuitenkaan voi puhua, edes tässä dokumentissa, puhumatta terveysvaikutuksista. Syöminen ja lihominen pitää osata hallita, muuten käy kuin ohjelmassa esiintyvälle Pattylle, joka vaivoin pääsee enää sängystään liikkeelle ja joka tarvitsee poikansa apua selvitäkseen jokapäiväisistä toimistaan. 
Jos lihavuus on yksi nyky-yhteiskunnan halveksituimpia piirteitä, lihavuus yhdistettynä seksiin on varsinainen tabu. Tätä dokumenttia voi siis katsoa tirkistellen ja siunaillen, jopa yökötellen, tai sitten ottaa se vastaan ihan asiallisena katsauksena erikoiseen ilmiöön.
5D: Läskifetissi, TV5 klo 22.55

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00