Kuoleman varjon maassa helvetti koskettaa taivasta, rakkaus kuolemaa, ystävyys petosta. Taistelun tauottua jäljelle jää hiljaisuus. Kuvassa: Siiri (Joanna Haartti) ja Antti (Lauri Tilkanen).
Kuoleman varjon maassa helvetti koskettaa taivasta, rakkaus kuolemaa, ystävyys petosta. Taistelun tauottua jäljelle jää hiljaisuus. Kuvassa: Siiri (Joanna Haartti) ja Antti (Lauri Tilkanen).

Jatkosodan viimeisiin kuukausiin sijoittuva Hiljaisuus on monella tavalla erilainen sotaelokuva.

Tällä viikolla ei kannata missata Kotikatsomoa, sillä luvassa on oikea helmi. Vuonna 2011 valmistunut Hiljaisuus on yksi viime vuosien parhaita kotimaisia elokuvia. Jatkosodan viimeisiin kuukausiin sijoittuva tarina on monellakin tavalla erilainen sotaelokuva. Siinä ei juuri näytetä varsinaista taistelua ja naisilla on tarinassa suurempi rooli kuin sotaleffoissa yleensä.

Elokuva sijoittuu kaatuneiden kokoamiskeskukseen, joka sijaitsee muutaman kilometrin rintaman takana. Suomalaisten sotilaiden taistelumoraalia pidettiin yllä lupaamalla, että kaikki kaatuneet toimitetaan kotiin haudattaviksi. Tämä on yksi elokuvan pääteemoista.

Kokoamiskeskukseen saapuu uusina työntekijöinä kolme miestä. Ison talon perillinen Antti (Lauri Tilkanen) on isän toivomuksesta otettu suojatyöhön ja hänen lapsuudenystävänsä, renkipoika Eino (roolistaan Jussin voittanut Joonas Saartamo) on laitettu mukaan varjelemaan Anttia lopuiltakin vaaroilta. Entinen lääketieteen opiskelija Korpikangas (Ilkka Heiskanen) on puolestaan mieleltään järkkynyt.

Pääosakaksikosta Antti jatkaa sodan keskelläkin entisiä kujeitaan, eli tyttöjen naurattamista, vaihtokauppojen tekemistä ja työn välttelyä. Kaikkeen tottunut Eino hoitaa Antinkin hommat vanhalla rutiinilla, kunnes Antin keplottelu ja valehtelu menevät liian pitkälle. Vahva lottakolmikko, kuppari-Miina (Sinikka Mokkila), Siiri (Joanna Haartti) ja Jaana (Terhi Suorlahti) ovat miesten välissä monellakin tapaa.

Kahden elävän nuoren miehen tarinaa säestävät kuolleiden huokaukset, kun kaatuneiden jäiset ruumiit sulavat hiljalleen riihen lämmössä ja päästävät aavemaisia ääniä. Niitä osaa tulkita hullu Korpikangas, joka ehkä sittenkin on viisain kaikista. Hän tietää, että sodan kauhuissa rajat elämän ja kuoleman välillä hämärtyvät ja kaikki pojat tarvitsevat apua osatakseen viimein kotiin.

Hiljaisuus,

TV1 su klo 21.05

Juha-Pekka Ristmeri saa idean rakennuttaa talon, joka kestää sata vuotta – ja maksaa yllättävän paljon.

IS TV-LEHTI: Uuden Sadan vuoden talo -sarjan alussa annetaan viitteitä siitä, että kaikki ei suju aivan niin kuin Strömsössä. Juha-Pekka Ristmeri saa selville, että hänen edesmenneiden vanhempiensa rakentama 50-vuotias talo Porissa on homeen saastuttama, ja se pitää purkaa. Tampereella asuva mies saa idean rakennuttaa talon, joka kestää sata vuotta. Lisäksi tämä taltioidaan kymmenosaiseksi tv-ohjelmaksi.

Ei siinä mitään, mutta arkkitehtonisesti talo on suureellinen, ja lisäksi rakennusaikataulu on tiukka. Elina-vaimo ei varauksettomasti ihastu ajatukseen, että tästä lähtien lomat vietetään Porissa.

Aikuiset lapsetkin luonnehtivat isäänsä mieheksi, joka saa aikaiseksi, mutta ei aina pohdi ideoitaan loppuun asti.

Arkkitehti Jukka Koivula, joka talon piirtää, huomauttaa jossain vaiheessa, että normaalisti tehtäisiin kustannusarvio ensin, mutta nyt ei sellaista ole näkynyt. Kustannuksien arvioidaan jo ensimmäisessä jaksossa nousevan 450 000 eurosta 650 000 euroon.

Vaikka kaikkea hankaluutta ennakoidaan, sujuu ensimmäinen osa kummallisen sutjakkaasti. Hikipisaraakaan ei näy Ristmeren otsalla, kun hän juoksee tontin naapureissa tarkistamassa mielipiteet tai vierailee eri virastoissa. Kyyneltä ei vierähdä, kun vanha koti runnotaan maan pinnalle.

Tällaisessa sarjassa saisi olla näkyvissä enemmän tunteita sekä raa'an työn voimaa.

Luonteet siis lyönevät yhteen, hankaluuksia seurannee ja Ristmeri on maksumiehenä.

Toivottavasti niihin päästään kiinni toisessa jaksossa. Ainakin vahvaa porilaista puhuvan timpurin Esa Dahlin astuminen ensimmäisen jakson viime metreillä kuvaan luo odotuksia tulevasta, kun hän lisäksi luikauttaa: ”Täytyykö vanhal arkkitehdil men näyttää millai piirretää?”

Luonteet siis lyönevät yhteen, hankaluuksia seurannee ja Ristmeri on maksumiehenä. Tätä olisi suonut näytettävän jo alkumetreiltä alkaen.

Unelma on toki kaikin puolin hieno, kun isolle tontille tehdään vanhojen puiden lomaan uusi kaunis rakennus kestävän periaatteen mukaisesti. Puutaloon suunnitellaan upea kasvihuone, sinne tulee aurinkopuutarha, ja katolle laitetaan aurinkokennoja. Kakkosjaksossa perustyöt lähtevät liikkeelle.

 Sadan vuoden talo, TV1 to klo 20.00  

Ensitreffit alttarilla -jakso saa kysymään, miksi kenenkään pitäisi väkisin pysyä yhdessä.

Tiistai-iltana näytetty Ensitreffit alttarilla -ohjelman jakso oli sarjan historian karmeinta katsottavaa. Se on paljon sanottu, kun muistaa, miten ahdistavaa oli seurata vaikkapa kolmannella kaudella mukana olleiden Heidin ja Mikon repivää riitelyä.

Eilisessä jaksossa nähtiin ihanien Aliisan ja Esan kriiseilevän, mutta se ei ollut jakson pahin tuskan aiheuttaja. Marin, Petrin ja psykologi Tony Dunderfeltin istunnon katseleminen aiheutti suorastaan fyysisiä oireita – eikä vika tällä kertaa todellakaan ollut Marin ja Petrin joustamattomuudessa.

Kertauksena: Marin ja Petrin hääpäivä sujui mukavasti, mutta hyvin nopeasti häiden jälkeen kävi ilmi, että vastavihityt eivät sovi toisilleen oikein millään tasolla. Ensin riideltiin kebabinsyönnistä ja nälvittiin nukkumaanmenoajoista, sitten alettiin ärsyyntyä ihan kaikesta toisessa ja lopulta otettiin asumusero

On aika paljon vaadittu, että Mari ryhtyisi ihailemaan puolisossaan elämää rajoittavaa rahkahulluutta.

Luontevana jatkumona aiemmille tapahtumille Mari kertoi eilen Tony Dunderfeltille, että pariskunta on päättänyt erota. Sekä Mari että Petri totesivat asiallisesti huomanneensa, etteivät sovi toisilleen. He olivat selvästi yhtä mieltä siitä, että ero on heille paras vaihtoehto. Näytti siltä, että kumpikaan ei halunnut tietoisesti loukata toista, eikä minkäänlaista jättäjä-jätetty-asetelmaa ollut havaittavissa. 

Harras toive

Tony Dunderfelt on ohjelman kuvaamisen jälkeen tehdyssä haastattelussa myöntänyt, että asiantuntijat olivat pettyneitä itseensä huomattuaan, ettei Marin ja Petrin parittaminen ollutkaan hyvä idea. Eilisessä jaksossa hän ei kuitenkaan hyväksynyt eropäätöstä noin vain, vaan yritti sinnikkäästi liimata Maria ja Petriä yhteen. 

Kun Petri kertoi korostaneensa hakuvaiheessa kovasti toivettaan liikunnallisesta puolisosta, Dunderfelt perusteli asiantuntijaraadin valintaa seuraavasti:

– Mun harras toive oli, että Petrin liikunnallisuus inspiroisi Maria, ja Mari voisi ikään kuin ihailla sitä, että Petri pitää huolta itsestään.

Ohjelman aiemmissa jaksoissa on selvinnyt, että ”itsestä huolen pitäminen” tarkoittaa Petrin kohdalla muun muassa omien vehnäproteiinijauheiden kuljettelua pitkin kaupunkia ja ulkona syömisestä kieltäytymistä maitorahkan takia. Petri on myös suoraan sanonut elävänsä keholleen.

On aika paljon vaadittu, että Marin kaltainen ihminen, jolla ei ilmeisesti ole erityisen intohimoista suhdetta treenaamiseen ja ruokavalion viilaamiseen, ryhtyisi ihailemaan puolisossaan juuri tätä elämää rajoittavaa rahkahulluutta. Mari sanoikin jaksossa napakasti, mutta ystävällisesti takaisin Dunderfeltille.

Mari ja Petri yrittivät eilisen jaksossa kertoa Tony Dunderfeltille, etteivät sovi toisilleen. Kuva: Mtv3
Mari ja Petri yrittivät eilisen jaksossa kertoa Tony Dunderfeltille, etteivät sovi toisilleen. Kuva: Mtv3

Samat tavoitteet

Dunderfelt yritti vielä jallittaa Maria ja Petriä samalle puolelle kysymällä heidän parisuhdeihanteistaan. Kun kumpikin mainitsi huumorintajun, Dunderfelt hihkaisi:

– Samat tavoitteet! Tätä mä epäilin, teillä on samat tavoitteet!

Mari kiirehti huomauttamaan, että heidän huumorintajunsa ovat osoittautuneet hyvin erilaisiksi. Jos hyvään avioliittoon riittäisi se, että molempia naurattavat jotkut, joskaan eivät samat, vitsit, erotilastot näyttäisivät aika erilaisilta. Petri totesi, että vaikka parilla on yhteistäkin, ei juttu tule toimimaan, koska kitkaa on liikaa. 

Sekään ei saanut Dunderfeltia luovuttamaan. Hän ryhtyi pohdiskelemaan, voisivatko kitkaa vielä analysoida ja voisivatko Mari ja Petri sietää toisiaan eroavaisuuksistaan huolimatta. Pariskunta pysyi onneksi tyynesti kannassaan.

Lue myös: Mitä Ensitreffit alttarilla -asiantuntijat ajattelivat, kun naittivat Marin ja Petrin?

Miksi pitäisi olla yhdessä?

Se jäi kysymättä, miksi kahden ihmisen, jotka eivät halua olla yhdessä, pitäisi olla yhdessä. Osa televisionkatsojista voi miettiä, ovatko Petri ja Mari yrittäneet tarpeeksi. Mutta kun pariskunnalla ei ole lapsia, yhteistä historiaa, yhteisiä taloudellisia sitoumuksia eikä edes mitään lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan, miksi heidän pitäisi vielä yrittää? Ei kai kenenkään pidä tekohengittää ahdistavaa avioliittoa vain siksi, että on sattunut suostumaan mukaan tositelevisio-ohjelmaan.

Jos jotakin voimme Petrin ja Marin tarinasta oppia, niin sen, että joskus ero on parasta, mitä suhteelleen voi tehdä.

Ohjelman perusteella Mari ja Petri ovat ihan mukavia ihmisiä, kunhan heidän ei tarvitse olla toistensa kanssa tekemisissä. Eroamalla he antavat itselleen mahdollisuuden olla onnellisia yksin tai jonkun muun kanssa. Marin ja Petrin eron vastustaminen kertoo siitä, etteivät kaikki vieläkään usko, että ero on ok, vaikkei kumpikaan osapuoli olisi pettävä ja väkivaltainen sekopää.

Jos jotakin voimme Petrin ja Marin tarinasta oppia, niin sen, että joskus ero on parasta, mitä suhteelleen voi tehdä. Kun telkkarissa on nyt nähty runsaasti ohjelmia, jossa pariskunnat yrittävät pysyä yhdessä, olisiko seuraava kiinnostava konsepti nimeltään vaikka ”Pitäisikö erota?”