Ensimmäisessä jaksossa muusikko Jouni Hynynen valmistaa kokki Kari Aihisen kanssa Jounin äidille illallisen. Kuva: MTV3
Ensimmäisessä jaksossa muusikko Jouni Hynynen valmistaa kokki Kari Aihisen kanssa Jounin äidille illallisen. Kuva: MTV3

Uudessa kokkaussarjassa annetaan suomalaisille äideille kiitos kasvatustyöstä ja tarjotaan oman pojan kätösin loihdittu illallinen rakkaalle äidille.

IS TV-LEHTI: Menun yksityiskohtien kanssa julkkismiehiä avustaa kokki Kari ”Kape” Aihinen.

Mie en missään nimessä ole trendikäs kokkaaja, ja äiti on samaa sarjaa. Meitä ei yhtään kiinnosta hienostelu, kuvailee muusikko Jouni Hynynen suhdettaan ruuanlaittoon ensimmäisessä jaksossa.

Hynynen tarjoilee ohjelmassa äidilleen Railille muun muassa madekeittoa ja kokonaisen jäniksen. Kape Aihinen muistelee kuvauspäivää lämpimästi.

– Oli äärimmäisen positiivinen, lempeä ja mahtava päivä. Hynynen on samanikäinen jätkä kuin minäkin, ja meillä on pitkälle samanlaiset arvot. Pöytään pistettiin parasta yli sadalla eurolla, ja kyllähän kovakin rokkijätkä jäätyy ja hyytyy oman äidin edessä.

Ohjelman loppukirjeet ovat useassa jaksossa kirvoittaneet tunteita siihen malliin, että tuotantotiimikin on kaivanut nenäliinat esiin.

”Oli kiva kokata äidille ja käydä läpi lapsuuden juttuja, joita itse en muistanut.”

Jouni Hynynen ei myönnä herkistyneensä liikoja.

– Oli kiva kokata äidille ja käydä läpi lapsuuden juttuja, joita itse en muistanut. Ei siinä sen kummempia tunteita herännyt. Olemme paljon yhteydessä äidin kanssa muutenkin. Päivää emme ole puineet jälkeenpäin. Molemmilla on samanlainen luonne, että tekemässä käydään ja sitten paetaan paikalta, ja mitä sitä sen jälkeen turhia lätisemään.

Kape-kokkia Hynynen kuvailee tehokkaaksi, kun taas Kotiteollisuus-laulaja itse on rauhallinen ruuanvalmistaja.

– Yleensä kokkaan pitkällä kaavalla ja hitaasti, mutta nyt pelissä oli todellinen tekemisen meininki. Madekeiton valmistaminen oli aivan uutta. Oli hyvä oppia lisää kalan keittämisestä. Hieman häiritsi se, kun Kape pisti pekonia karjalanpaistiin, mutta en ryhtynyt tappelemaan.

Aihinen kertoo uuden ohjelman parhaaksi puoleksi itse äidit.

– Jokaisessa kymmenessä jaksossa huomataan, kuinka superhahmoja äidit ovat. Suomalaiset äidit hoitavat perheen, talouden, koko kuvion. Oli hienoa tarjota heille nyt valmis pöytä, johon saapua. Tuli hyvä mieli siitä, kun sai nähdä, että jokaiselle kokkaajalle äidit olivat niin kova juttu.

Sortuminen salaattiin

Hynysen mielestä televisiossa on liikaa ruokaohjelmia ja katsojat saavat väärän kuvan työn luonteesta.

– Kokkiohjelmat ovat usein epärealistisia, ja arkipäivästä tehdään liian hienoa. Katsojat eivät aina ymmärrä, kuinka paljon on paiskittava duunia. Arvostan kyllä kokin ammattia, etenkin työn luovaa puolta. Itsekin on kiva joskus soveltaa eikä aina vääntää samaa jauhelihakeittoa. Chilihommia olen hieman harrastanut, mutta muuten menen perusmausteilla.

Työteliäs muusikko ei kiertueilla juuri ruokanautintoja pääse kokemaan.

– Kiertueella on usein pizzalinja, ehkä joskus käydään hienommassa ravintolassa. Yritän pitää huolta siitä, että syön kevyesti. Muuten lavalla lentää laatta. Siksi olen jopa sortunut salaattiin.

Lämpimiä leipiä ja pullaa

Sekä Kape Aihinen että Jouni Hynynen muistavat lapsuudesta vakioruokia.

– Jauheliha-roiskeläppää tuunattuna, lämpimiä leipiä paahtoleivästä ja nakeista ja tietenkin äidin lihapullat, sianlihakastike ja jouluna kotijuustot, Kape listaa ja kertoo tehneensä juuri edellisenä päivänä äidin ohjeella raparperipaistoksen.

– Ravintoloissani on kuitenkin eri konsepti, ja äiti ja koti ovat kokonaan oma, eritelty juttunsa.

Hynynen muistaa erään kulinaarisen nostalgiahetken.

– Oli se ihmeellistä, kun pimeällä 80-luvulla ensimmäistä kertaa kotiin tuotiin broileri. Koko perhe siinä ympärillä ihmetteli, että mikäs tämä tämmöinen herkku on. Ehkä tuosta muistosta johtuen syön yhä paljon kanaa. Possua en osta koskaan.

Suhde herkkuihin on lämmin.

– Mutsi teki niin raivopäisenä pullaa, että sain siitä urheilevana nuorena tarpeekseni. En suoraan syytä, mutta äiti on osallinen siihen, että olen karamelliaddikti. Hän oli töissä karkkitehtaalla, ja puberteetti-ikäisenä olin aina namia hakemassa. Teinin näkökulmasta tietenkin unelma-ammatti. Nyt maistuu salmiakki aika vahvasti.

– Mutta leivoksia ja sen sellaisia en syö, ja munkkejakin viimeksi armeijassa. Sen jälkeen eivät ole munkit kiinnostaneet.

Illallinen äidille, MTV3 to klo 20.00

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30