Muusikko Alanis Morissettekin on erityisherkkä. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Muusikko Alanis Morissettekin on erityisherkkä. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Mistä erityisherkkyydessä oikeastaan on kyse? Tiededokumentti valottaa.

IS TV-LEHTI: Erityisherkkyyttä ihmisen ominaisuutena on vasta viime vuosina alettu ymmärtää paremmin. Aiemmin ominaisuus on kätkeytynyt esimerkiksi haastavan temperamentin tai ujouden alle.

Yhdysvaltalainen psykologian tohtori, psykoterapeutti Elaine Aron on tutkinut aihetta 1990-luvulta lähtien. Aron kirjoitti teoksen Erityisherkkä ihminen alun perin kollegoilleen, mutta kirja on saanut maailmanlaajuista huomiota myös julkisessa keskustelussa.

Yhdysvaltalaisessa dokumentissa Erityisherkät (Sensitive – The Untold Story, 2015) ominaisuuteen pureudutaan läpikotaisin – tai ainakin niin syvällisesti kuin asiaa tässä vaiheessa ymmärretään. Diagnoosin saaneiden lisäksi dokumentissa on haastateltu psykologeja ja muita alan asiantuntijoita. Mukana on myös näyteltyjä kohtauksia, joissa selvennetään, miten aistiyliherkkyys näkyy arkielämässä.

Erityisherkät eivät aina ole introvertteja tai ujoja, vaan he voivat olla hyvinkin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Ympärillä olevat tapahtumat voivat kuitenkin olla liikaa: liikennemelu, muut äänet ja hajut saavat aistit ylikuormittumaan. Tyypillistä on, että tunteisiin, niin omiin kuin toistenkin, reagoidaan tavallista herkemmin.

Ylivirittyneisyys on yksi erityisherkkyyden haittapuolista. Osa pitää ominaisuutta kuitenkin siunauksena.

Aron huomauttaa, että jokainen ujo tai herkkä lapsi ei ole erityisherkkä.

Dokumentissa väitetään, että erityisherkkä tietää ja tuntee asioita oikeastaan tietämättä sen paremmin, miten he asian tietävät.

Erityisherkät ovat usein luovia. Kanadalainen muusikko Alanis Morissette kertoo dokumentissa omista kokemuksistaan erityisherkkänä. Uran alkuaikoina hänen luovuuttaan ylistettiin, mutta samalla häntä pidettiin vaikeana ihmisenä.

Erityisherkkä kokee sosiaalisten tilanteiden ärsykkeet eri tavalla kuin muut, mutta pelkästään tämän dokumentin perusteella ei pidä ketään diagnosoida.

Aron huomauttaa, että jokainen ujo tai herkkä lapsi ei ole erityisherkkä. Joskus kyseessä on vain sosiaalisten tilanteiden pelko. Alan ammattilaisetkin alkavat vasta hiljalleen ymmärtää asiaa paremmin.

Tiededokumentti: Erityisherkät, Teema to klo 21.00

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00