Trumpetisti Verneri Pohjola kertoo dokumentissa avoimesti urastaan ja myös vaikeasta suhteestaan isäänsä, muusikko Pekka Pohjolaan.

IS TV-LEHTI: Kun trumpetisti Verneri Pohjolalta, 39, kysyttiin, suostuisiko hän dokumentin päähenkilöksi, vastaus löytyi nopeasti.

– Kun tällaista tilaisuutta tarjottiin, tietenkin halusin ottaa sen vastaan. Lisäksi tekijät olivat entuudestaan tuttuja, joten oli helppo lähteä mukaan, Verneri kertoo.

Kimmo Kajaston ohjaamassa Verneri Pohjola – oma ääni ja isän perintö -dokumentissa (2017) tarkastellaan laajasti trumpetistin palkittua ja arvostettua uraa.

Dokumentissa käsitellään myös vaikeaa suhdetta omaan isään, basistilegenda Pekka Pohjolaan. Vanhemmat erosivat Vernerin ollessa kaksivuotias. Alkoholi oli Pekalle ongelma, ja suhde omiin lapsiin jäi etäiseksi. Kasvaessaan Verneri näki isäänsä lähinnä valokuvista. Dokumentissa hän puhuttelee isää Pekkana.

– Vanhempien eron jälkeen en koskaan asunut Pekan kanssa. En myöskään koskaan kutsunut häntä isäksi. Pekasta puhuminen ei ole itselleni enää arka aihe. Olen prosessoinut suhdetta Pekkaan hyvin paljon, joten olen sinut asian kanssa. Koen, ettei minun tarvitse hävetä mitään.

– Välillä tosin mietin, kokevatko Pekan läheiset aiheen araksi, ja stressaan, loukkaanko heitä. Puhun pelkästään omasta kokemuksestani, joten koen oikeuden sanoa asiat ääneen.

”Vaikka muut eivät paineita olisi tietoisesti luoneet, olen kehittänyt niitä itse.”

Verneri kuuluu isänsä puolelta Pohjolan musiikkisukuun, jossa on kapellimestareita ja ammattimuusikkoja.

– Muusikkosuvussa kasvamisesta on ollut hyötyä, mutta on se luonut myös psykologisia paineita. Vaikka muut eivät paineita olisi tietoisesti luoneet, olen kehittänyt niitä itse.

Kaikesta voi puhua

Verneri on saavuttanut kunnioitettavan uran. Ohjelmassa muun muassa muistellaan vuosia Ilmiliekki Quartet -yhtyeessä ja matkaa kohti ensimmäistä soololevyä Auroraa. Muusikkouran paineet, itseluottamuksen puute ja työuupumus saavat dokumentissa jalansijaa.

– Ei ollut aiheita, mitä en halunnut ottaa esille. Koen, että vaikeistakin asioista on velvollisuus puhua. Mielestäni on hyvin tärkeää, jos asioiden käsittelemisestä on apua edes yhdelle ihmiselle.

”Olihan se välillä hassua puhua koko ajan vain itsestään.”

Dokumenttia tehtiin lähes parin vuoden ajan. Tutun ryhmän ansiosta kuvaukset olivat Vernerille mieluisat. Parhaimmillaan tilanteissa oli paikalla vain kuvaaja, mikä mahdollisti hetkien luontevan tallentamisen.

– Luottamus tekijöiden välillä on tärkeää, ja sen saavuttaminen on iso juttu. Olihan se välillä hassua puhua koko ajan vain itsestään.

– Näin valmiin dokumentin viime viikolla. Tuntui jännittävältä katsoa sitä, kun tietää, että muutkin näkevät sen pian. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Verneri Pohjola – oma ääni ja isän perintö, Teema & Fem la klo 20.00

Kuka sanoi, että perusruuan pitäisi olla mautonta? Pipsa ja Meri-Tuuli haluavat alentaa kansalaisten kokkailukynnystä.

IS TV-LEHTI: Samassa liemessä -uutuusohjelmassa kokit Pipsa Hurmerinta ja Meri-Tuuli Väntsi tekevät ruokaa rennolla otteella ja vastaavat katsojakysymyksiin.

– Ollaan huomattu, että meillä on paljon annettavaa ja helppoja reseptejä. Viime aikojen tv-ruokaohjelmissa on tehty paljon ravintolatyylistä ruokaa tai lautasannoksia. Haluttiin palata perinteeseen, jossa tehdään arkiruokaa. Haluamme alentaa kynnystä kokkailuun, tarjota vaikka maustamisidean. Tärkeää oli myös, että ohjelma on visuaalisesti kaunis, Meri-Tuuli Väntsi kuvailee.

Pipsa Hurmerinta on luonnehtinut Samassa liemessä olevan erityinen myös kaksikon läpänheiton takia.

– Kommunikointimme on rentoa ja luontevaa. Pipsa ei hienostele enkä minäkään, Väntsi komppaa.

He tapasivat catering-firmojensa kautta, kun katuruokabuumi rantautui Suomeen.

– Ymmärsin vihdoin löytäneeni kollegan, joka ymmärtää, mitä mun duuni on; osa sitä on siivota ja tiskata.

Alkujakso on nimeltäåän Ruuanlaiton ABC, ja toinen Juhlat. Siinä annetaan näyttelijä Sinikka Sokalle vinkkejä helposti tehtäviin tarjoiluihin ja synttäreillä Anna Puu laulaa.

– Vieraiksi otimme mukaan julkkiksia, joihin meillä on suhde – Sinikka on seinänaapurini, Anna Pipsan hyvä ystävä – sekä tavallisia ihmisiä.

Vastaatte katsojakysymyksiin. Mihin et itse osaisi vastata?

– Ananaksen leikkaamiseen ja kuorimiseen ei ole oikotietä. Pipsalla oli vastaus, johon totesin, että ”Ai, tuota en ole tajunnut”, paljastaa Väntsi.

 Samassa liemessä, AVA ke klo 20.00      

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15