Henna ja Niko ovat kolmikymppinen avopari Vantaalta ja Paluu alttarille -ohjelman ensimmäinen pari. Kuva: MTV3
Henna ja Niko ovat kolmikymppinen avopari Vantaalta ja Paluu alttarille -ohjelman ensimmäinen pari. Kuva: MTV3

Juontaja Pipsa Hurmerinta uskoo, että katsojat saavat paljon mietittävää Paluu alttarille -ohjelmasta.

IS TV-LEHTI: Useista tv-ohjelmista tuttu Pipsa Hurmerinta nähdään tänä keväänä MTV:n uutuussarjan Paluu alttarille juontajana – tai paremminkin ohjelmaan osallistuvien parien henkisenä tukena. Kyyneliltä ei voida juontajan mukaan välttyä.

– Ensimmäisessä jaksossa itkin koko ajan, Hurmerinta kertoo.

Sarjassa esitellään 12 paria, jotka ovat ajautuneet toisistaan eron partaalle. Parit lähtevät yhteiselle matkalle menneisyyteensä. Matkan aikana pariskunnan on päätettävä, jatkuuko yhteinen taival sarjan tarjoamien uusien eväiden voimin vai onko sittenkin parempi päättää yhteinen matka levollisesti.

Kolmen päivän ajan kukin pariskunta käy heille merkityksellisissä, yhteisesti valituissa paikoissa Hurmerinta tukenaan. Luonnollisesti paikat herättävät voimakkaita tunteina. Jatkumona niille pariskunnat osallistuvat kolmeen 90-minuuttiseen pariterapiaistuntoon pari-, perhe- ja seksuaaliterapeutti Kirsi Heikinheimon johdolla.

”On vielä se vahva tunne, vaikka ei olisi koskenut toiseen yhdeksään vuoteen.”

Kolme päivää, jotka pariskunnat viettävät Hurmerinnan ja Heikinheimon kanssa, on haluttu rajata ”omaksi kuplakseen” irti arjen kiireestä. Pariskunnat esimerkiksi yöpyvät kotipaikkakunnallaan hotellissa, jotta aika todella käytettäisiin parisuhteen parantamiseen eikä arjen velvollisuuksista huolehtimiseen.

Ohjelmaan osallistuvien parien välillä kuilu johtuu usein juuri arjen pyörityksestä, jossa kumppaneiden väliin ovat saattaneet kiilata lapset, työt tai vaikkapa harrastus. Silti kaikkia sarjan pariskuntia yhdistää halu kokeilla niin sanotusti viimeinen keino – osallistua parisuhdeohjelmaan televisiossa.

– On vielä se vahva tunne, vaikka ei olisi koskenut toiseen yhdeksään vuoteen. Jossain menee jokin siima, Hurmerinta kuvailee erään sarjaan osallistuvan pariskunnan tarinaa.

Kyyneleitä ja naurua, tietenkin

Heikinheimon ja Hurmerinnan mukaan tunteiden vuoristoradalta ei ohjelmassa voi välttyä. Kyynelten rinnalla ohjelmassa nähdään kuitenkin myös huumoria ja naurua.

– Terapia ei ole pelkkää vakavaa asiaa, vaan kyllä sielläkin nauretaan välillä niin, että tyynyt tippuu sohvalta. Koko tunneskaala on kyllä käytössä, Kirsi Heikinheimo valottaa.

Ensimmäisessä jaksossa katsojat pääsevät seuraamaan Vantaalla asuvien Hennan ja Nikon tarinaa. Kolmekymppinen pariskunta on ollut nyt yhdessä viitisen vuotta, mutta elämä kolmen pienen lapsen kanssa on ajanut parisuhteen ahtaalle.

”Häviät sinne tosi rankkaan pikkulapsiarkeen ja kadotat kaiken.”

Hennan ja Nikon suhde käynnistyi aikanaan vauhdilla, kun jo parin kuukauden päästä tapaamisesta Henna huomasi odottavansa parin ensimmäistä lasta.

Hurmerinta kuvailee Hennan ja Nikon tapausta klassiseksi tarinaksi, jossa pariskunta ei ole ollut kovin pitkään yhdessä ennen perheen perustamista.

– Yhtäkkiä ollaankin silleen, että kuka sä olet, kuka mä oikeastaan olen? Keitä nämä tyypit ovat? Häviät sinne tosi rankkaan pikkulapsiarkeen ja kadotat kaiken, Hurmerinta kuvailee varsin yleistä tilannetta.

Henna ja Niko vierailevat muun muassa Helsingin Kätilöopiston synnytyssairaalassa, jossa pariskunta käy läpi vaikeaa synnytystä.

Heikinheimon ja Hurmerinnan mukaan Paluu alttarille on haluttu tuoda lähelle katsojia helposti samaistuttavien kohtaloiden kautta – ilman minkään sortin kepposia. Hurmerinta nimittääkin sarjaa 12-osaiseksi itsehoito-oppaaksi, josta on hyötyä pariskuntien lisäksi myös katsojille omien ihmissuhdeongelmien setvimisen tueksi.

Paluu alttarille, MTV3 ma klo 21.00

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30