Khloé Kardashian haluaa auttaa, mutta ei hänestä juuri lämpöä välity. Kuva: Shutterstock
Khloé Kardashian haluaa auttaa, mutta ei hänestä juuri lämpöä välity. Kuva: Shutterstock

Pilkattu kohtaa haukkujansa – mutta vasta täydellisen muutoksen läpikäyneenä.

IS TV-LEHTI: Kosto on suloinen, varsinkin kun sen toteuttaa yhdessä Kardashian-nimisen henkilön kanssa. Tälle ajatukselle rakentuu uusi sarja Kostokroppa Khloén malliin (Revenge Body with Khloé Kardashian, 2016–).

Sarjan emäntä Khloé Kardashian kertoo olleensa klaaninsa pulska sisarus, joka sai avioerostaan potkua ja pisti kroppansa uuteen uskoon.

Nyt hän haluaa auttaa muita muuttumaan ja ennen kaikkea kostamaan hoikentuneella varrellaan niille, jotka ovat haukkuneet heidän ulkomuotoaan.

Kuva: AVA
Kuva: AVA

Joka jaksossa tavataan kaksi ihmistä, jotka ryhtyvät luomaan kostokroppaa. Paikalle marssitetaan Hollywoodin suosituimmat kunto-ohjaajat, kampaajat, meikkaajat, ihonhoitajat ja kynsitaiteilijat. Lisäksi Khloé toimii psykoterapeuttina tehden pika-analyyseja ohjelman osallistujista.

Lopuksi kostokropan luonut valitsee yhden ihmisen, jolle avautuu tämän aiheuttamasta tuskasta. Tässä kohtaa päästään sarjan älyttömimpään kohtaan. Eikö toiselle voisi kertoa kokemastaan pahasta mielestä ilman, että ensin laihduttaa ja käy kampaajalla?

Yhdysvalloissa käytetään paljon termiä body shaming, joka tarkoittaa toisen vartalon häpäisyä arvostelemalla. Se on tietysti tuomittavaa, koska toisen ulkomuodon mollaaminen on rumaa.

Ohjelman viesti on kuitenkin se, että enää et voi häpäistä vartaloani, koska nyt olen normaaleissa mitoissa. Entä jos ei olisi muuttunut? Saisiko silloin pilkkaamista jatkaa surutta?

Vaikka lähtökohta on läpeensä pinnallinen ja jopa vastenmielinen, on siinä muodonmuutosohjelmille tyypillistä taikaa. On lumoavaa katsoa, kuinka ihmisen ulkonäkö uudistuu täydellisesti 12 viikon aikana.

Kostokroppa Khloen malliin, Ava SU klo 22.15

Kuva: AVA
Kuva: AVA

Nykylapset katselevat metsiä enimmäkseen auton ikkunan läpi, mutta luonnosta vieraantuminen koskettaa aikuisiakin.

IS TV-LEHTI: Dokumentaristi Petteri Saarion tärkeässä sarjassa ihmisen ja luonnon suhde näytetään nykyvalossa. Kuusiosaisen sarjan kolmannessa jaksossa keskitytään erityisen merkitykselliseen aiheeseen: lapsiin luonnossa.

Ennen vanhaan lapset olivat lähes aina ulkona, sillä kotona ei ollut tekemistä. Kodit olivat maalla: jokaisella oli ikkunansa alla vehreä luonnon leikkipuisto. Nyt kehityskulkuun on tullut särö. On syntynyt ”turvaistuinten sukupolvi”, kuten Saario kuvaa.

Nämä lapset katselevat metsiä enimmäkseen auton ikkunan läpi. Aikuiset vahtivat ja valvovat vaaroja, piilopaikkoja ei ole ja lapsen liikkuma-alue luonnossa on kutistunut noin 300 metriin kotiovelta. Moni perhe asuu kaupungissa, jossa ei voi liikkua vapaasti. Siksi lähiluonnon säilyminen on tärkeää. Ellei syvälle metsään pääse, on tarkkailtava lähipuistojen elämää, vaalittava eläimistöä ja kasvistoa.

Luonnosta vieraantuminen pätee vanhempiinkin. Metsäjooga näyttää ihanalta, mutta vielä kun joku joikaisi punkit ja hirvikärpäset kauas!

Herättävässä dokumentissa näytetään Lahden ja Hämeenlinnan luontokasvatusta. Metsäpäiväkodeissa painotetaan lorvimista luonnossa. Metsissä oleillaan, ja leikki syntyy itsestään. Kanto jätetään metsään, jos lapset niin toivovat.

Hämeenlinnalainen luontopäiväkoti vie lapset joka päivä metsään useaksi tunniksi. Tulokset puhuttelevat: lapset ovat terveempiä, itsevarmempia ja sovittelevampia.

Lopussa muistetaan myös aikuiset. Luonnosta vieraantuminen pätee vanhempiinkin. Metsäjooga näyttää ihanalta, mutta vielä kun joku joikaisi punkit ja hirvikärpäset kauas!

Asvalttiviidakot, TV1 ti klo 20.00

 

Kaija Koo kertoo Vain elämää -jaksossa kärsineensä niin pahasta ihmispelosta, että kaupassakäynti ja puhelimeenkin vastaaminen oli lähes mahdotonta.

Kaija Koo (oikealta nimeltään Kaija Kokkola) puhuu avoimesti elämästään Vain elämää -päivänään. Hän kertoo kärsineensä useita vuosia todella pahasta antropofobiasta eli ihmispelosta ja sosiaalisten tilanteiden peloista.

– Olin sisätiloissa vuodesta 1993 vuoteen 2000. En oikein voinut käydä missään, ulkomailla kävin. Mutta kauppaan menokin oli vähän hankalaa, hän kertoo jaksossa.

”Kun mulla puhelin soi, mä aloin hikoilla.”

Esiintymiset olivat Kaijalle ”aivan kammottavia”, mutta pelko hallitsi hänen elämäänsä muutenkin.

– Kun mulla puhelin soi, mä aloin hikoilla, koska siellä oli ihmiskontakti. Sitä jatkui tosi pitkään – ei se ollut mikään vuosi tai kaksi – vaan pitkään.

– On ihme, että mä istun tässä tänä päivänä. Mä olin ihan lähdössä eläkkeelle. Mä pelkäsin ihmisiä niin paljon, etten uskaltanut mennä mihinkään. Siinä mielesssä mun tarina on selvitystysmistarina.

”Monista asioista voi selviytyä.”

Lopulta Kaija kertoo saaneensa pelkoja hallintaan yksinkertaisesti niin, että meni niitä kohti.

– Haluan kertoa tämän siksi, että monista asioista voi selviytyä.

Sosiaalisuus aiheuttaa Kaijalle yhä joskus päänvaivaa. Hän rasittuu sosiaalisissa tilanteissa helposti, mutta toisaalta myös kaipaa ihmisiä.

– Mä oon tosi herkkä ihmisten suhteen, yliherkkä. Mä resonoin ihmisiä todella voimakkaasti, kaikkia tunteita, mitä ihmisistä sinkoaa. Sen takia mulla on välillä vaikeaa olla ryhmässä. Jos on tietyt antennit herkillä, niin sä saat koko ajan niin paljon informaatiota, että tulee sellainen melukaaos,  kakofonia.

Kaija Koon Vain elämää -päivää Nelosella pe kello 20.00. Me Naiset ja Nelonen kuuluvat Sanoma-konserniin.