Mitä mieltä presidentti Putinin toimista pitäisi olla? Kuva: Yle kuvapalvelu
Mitä mieltä presidentti Putinin toimista pitäisi olla? Kuva: Yle kuvapalvelu

On kaksi tapaa suhtautua Venäjään. Ranskalaisdokumentti lähestyy aihetta siitä harvinaisemmasta kulmasta.

IS TV-LEHTI: Ei ole mikään salaisuus, että lännessä – myös meillä Suomessa – on oikeastaan kaksi tapaa suhtautua Venäjään. Useammin mediassa toistuva tapa on nähdä Venäjä ennen kaikkea entisenä suurvaltana, joka yrittää epätoivoisesti ja siksi arvaamattomasti palauttaa omaa painoarvoaan maailmanpolitiikassa – siinä kuitenkaan onnistumatta.

Toisessa, hieman vähemmän tilaa saavassa näkökulmassa Venäjä on suurvalta, jonka vaikutusvalta oli menneisyydessä ehkä suurempi mutta jonka merkitystä ei voi edelleenkään sivuuttaa.

Ranskalainen dokumentti Putinin Venäjä, maailmanmahti (Putin: The New Empire, 2016) on jälkimmäisellä kannalla. Se on kriittinen, mutta tunnustaa myös realiteetit: Venäjä on nyt ja tulevaisuudessa tärkeä pelaaja maailmanpolitiikan peleissä. Sen toimintaan tulee suhtautua kriittisesti, mutta samalla on käsitettävä, että suurvallalla on suurvallan intressit ja tapansa tehdä politiikkaa. Venäjän ulko- tai sisäpolitiikkaa ei siis tarvitse hyväksyä, mutta sen ymmärtämisestä on etua.

Valtakautensa alkupäässä Putin oli Eurooppa-myönteisin valtionpäämies, joka itänaapurissamme oli nähty.

Jean-Michel Carrén ohjaama dokumentti kertaa Venäjän ulko- ja sisäpoliittisen suunnan kehitystä presidentti Vladimir Putinin aikana. Ohjelmassa haastatellut asiantuntijat toteavat lännen hoitaneen suhteitaan Venäjään ymmärtämättömästi, jopa ylimielisesti.

Venäjä kurkottaa Aasiaan

Valtakautensa alkupäässä Putin oli Eurooppa-myönteisin valtionpäämies, joka itänaapurissamme oli nähty. Jo vuosikymmenessä tilanne oli kuitenkin jo tyystin toinen. Samalla kun dialogi lännen kanssa on toistuvasti juuttunut omiin asemiinsa tai katkennut, ovat Putin ja Venäjä rakentaneet suhteitaan määrätietoisesti Kiinan ja muiden Aasian maiden kanssa.

Venäjän strateginen, taloudellinen ja sotilaallinen merkitys on vahvistunut, vaikkei sitä lännessä välttämättä haluta myöntää.

Putinin harjoittama ulkopolitiikka palvelee luonnollisesti myös sisäpolitiikkaa, ja toisinpäin. Konservatismi, voimistuva johtajakultti ja ortodoksisen kirkon vahva asema ovat luoneet asetelman, jossa liberaaleille arvoille tai ylipäätään valtaeliitin haastaville vaihtoehdoille ei ole juuri tilaa.

Sisäpolitiikassa otteet ovat yhtä järeitä kuin ulkopolitiikassa: poliittisen opposition maine saatetaan tahria salaa kuvatuilla seksivideoilla valtakunnallisella televisiokanavalla. Pahimmassa tapauksessa voi päästä hengestään.

Ulkolinja: Putinin Venäjä, maailmanmahti, TV1 to klo 22.00

suomalainen 1958

Tänään tv:ssä: Haluaisitko ymmärtää paremmin Venäjää? Tämä dokumentti voi auttaa

Pisti silmään tuo lause "Valtakautensa alkupäässä Putin oli Eurooppa-myönteisin valtionpäämies, joka itänaapurissamme oli nähty." Kyllä, sen huomasin kouriintuntuvasti itsekin, ja olin siitä todella iloinen. Mutta sitten tapahtui jotain (en ole vielä katsonut dokumenttia), joka muutti suunnan. Ilman mitään näkyvää ulkoista syytä Putinin asenne muuttui, ja pian oli edessä Krimin miehitys, vedoten "ikiaikaiseen venäläiseen yhteyteen". Nämä ajatukset ovat peräisin venäläisen roskafilosofin...
Lue kommentti

Kuka sanoi, että perusruuan pitäisi olla mautonta? Pipsa ja Meri-Tuuli haluavat alentaa kansalaisten kokkailukynnystä.

IS TV-LEHTI: Samassa liemessä -uutuusohjelmassa kokit Pipsa Hurmerinta ja Meri-Tuuli Väntsi tekevät ruokaa rennolla otteella ja vastaavat katsojakysymyksiin.

– Ollaan huomattu, että meillä on paljon annettavaa ja helppoja reseptejä. Viime aikojen tv-ruokaohjelmissa on tehty paljon ravintolatyylistä ruokaa tai lautasannoksia. Haluttiin palata perinteeseen, jossa tehdään arkiruokaa. Haluamme alentaa kynnystä kokkailuun, tarjota vaikka maustamisidean. Tärkeää oli myös, että ohjelma on visuaalisesti kaunis, Meri-Tuuli Väntsi kuvailee.

Pipsa Hurmerinta on luonnehtinut Samassa liemessä olevan erityinen myös kaksikon läpänheiton takia.

– Kommunikointimme on rentoa ja luontevaa. Pipsa ei hienostele enkä minäkään, Väntsi komppaa.

He tapasivat catering-firmojensa kautta, kun katuruokabuumi rantautui Suomeen.

– Ymmärsin vihdoin löytäneeni kollegan, joka ymmärtää, mitä mun duuni on; osa sitä on siivota ja tiskata.

Alkujakso on nimeltäåän Ruuanlaiton ABC, ja toinen Juhlat. Siinä annetaan näyttelijä Sinikka Sokalle vinkkejä helposti tehtäviin tarjoiluihin ja synttäreillä Anna Puu laulaa.

– Vieraiksi otimme mukaan julkkiksia, joihin meillä on suhde – Sinikka on seinänaapurini, Anna Pipsan hyvä ystävä – sekä tavallisia ihmisiä.

Vastaatte katsojakysymyksiin. Mihin et itse osaisi vastata?

– Ananaksen leikkaamiseen ja kuorimiseen ei ole oikotietä. Pipsalla oli vastaus, johon totesin, että ”Ai, tuota en ole tajunnut”, paljastaa Väntsi.

 Samassa liemessä, AVA ke klo 20.00      

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15