Pia Asikainen liftaa. Kuva: Joona Pettersson/Yle Kuvapalvelu
Pia Asikainen liftaa. Kuva: Joona Pettersson/Yle Kuvapalvelu

Liftarit-ohjelmassa pääsee Pian ja Joonan kanssa liftaamaan läpi suomalaisen kesämaiseman.

IS TV-LEHTI: Iik, uskallanko hypätä tuntemattoman kyytiin?

Tätä pohdin, kun lähdin uuden Liftarit-sarjan päähenkilön Pia Asikaisen kanssa tienposkeen testaamaan, millaista liftaaminen todellisuudessa on.

Mielikuvia peukalokyydistä riittää, ja monen ensimmäinen ajatus on usein se, että sehän on vaarallista. Pia on täysin toista mieltä.

– Olen liftannut elämässäni tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Pari epämiellyttävää tilannetta on ollut, muttei mitään vakavaa, Pia sanoo.

– Mutta totta kai pitää olla tervettä järkeä. Humalassa ei kannata liftata, ja aina kannattaa katsoa, kenen kyytiin hyppää. Kenenkään autoon ei tarvitse mennä, jos itselle tulee jotenkin epämiellyttävä olo. Ei ole kenenkään etu, että istut penkillä niin, että jännität koko ajan.

Pia muistuttaa, että auton kuljettajalla on varmasti mielessä samansuuntaisia ajatuksia.

– Jos itse miettii, voiko tuon ihmisen autoon nousta, niin pitää muistaa, että myös kuljettaja miettii, uskaltaako tuota liftaria ottaa mukaan. Onneksi Suomi on tosi turvallinen maa. Itselläni on hyvä perusluottamus siihen, että ihmiset ovat hyviä.

Pala pahvia ja hyvä tussi

Ihmisten hyväntahtoisuus tulee esiin myös seistessämme vanhalla Porvoontiellä, jossa odotamme kyytiä Porvooseen.

Monesta ohikulkevasta autosta hymyillään ja näytetään tsemppipeukkua. Moni myös viestittää käsimerkein, ettei ole menossa Porvooseen saakka.

Pian opastuksella valmistauduimme koitokseen läheisellä huoltoasemalla, josta kävimme hakemassa tarvikkeita.

– Liftaamiseen tarvitaan pala pahvia ja hyvä tussi. Kylttiin kannattaa kirjoittaa mahdollisimman isolla paikka, johon on menossa. Siihen voi myös piirrellä kukkasia tai jotain muuta kivaa.

”Mukana on hyvä olla jotain suolaista ja makeaa.”

Itse piirrän hieman humoristisen Porvoo-kyltin, josta saan liftarikonkarilta suurta kiitosta.

– Tuolla saamme heti kyydin! Emme tarvitse tätä omaa kylttiäni enää ollenkaan, Pia naurahtaa.

Huoltoasemalta mukaan lähtee myös eväitä ja juotavaa, sillä ne ovat tärkeässä osassa matkan varrella.

– Ikinä ei voi tietää, kuinka kauan tienvarressa joutuu odottamaan. Mukana on hyvä olla jotain suolaista ja makeaa. Reppuun kannattaa ottaa myös sadetakki. Päällä olisi hyvä olla jotkut värikkäät ja siistit vaatteet.

Palkkioksi seuraa

Liftarit-ohjelmaa Ylelle tehdessään Pia ja kuvaaja Joona Pettersson hyppäsivät täysin tuntemattomien kyyteihin ympäri Suomen ja tekivät juttua ennen kaikkea niistä ihmisistä, joiden autoissa he istuivat. Kesän 2016 aikana Pia ja Joona tekivät neljä eri liftireissua: saarihyppelyn, Lapin kalareissun Kemistä Nuorgamiin, festarireissun Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle sekä Savon saloihin Saimaan rannoilla.

– Kerroin ihmisille vasta vähän aikaa penkillä istuttuani, että teen tällaista ohjelmaa. Lähes kaikille se oli ok, että he päätyivät mukaan, Pia kertoo.

”Se on mielestäni hyvä palkkio matkasta, että juttelee kuskille.”

– Juttelimme kaikenlaista elämästä. Sehän liftaamisessa on parasta, että tutustuu uusiin ihmisiin. Peukalokyytiläisen pitää mielestäni olla sosiaalinen. Moni kuski ottaa liftarin kyytiin juuri siksi, että saa itselleen seuraa. Se on mielestäni hyvä palkkio matkasta, että juttelee kuskille.

Pia kuvailee liftausreissuja jopa syvällisiksi ja henkilökohtaisiksi terapiasessioiksi, joissa tulee avauduttua monesti enemmän kuin normaalielämässä.

– Tuntemattomalle voit kertoa elämästäsi ihan eri tavalla, kun tiedät, ettette ikinä enää törmää.

Pihistelyä ja elämyksiä

Pia ei liftaa siksi, että se on halpaa, vaan siksi, että siitä saa elämyksiä. Nuorempana aisaan tosin liittyi myös rahansäästö.

– Liftasin ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana Nakkilasta Poriin kitaratunnille, kun halusin säästää itselleni äidin antamat bussirahat. 1980-luvulla sellainen oli tosi yleistä, Pia nauraa.

– 18-vuotiaana laitoin Porissa tienposkeen kyltin, jossa luki Berliini. Halusin lähteä katsomaan, millaista Berliinissä oli muurin murtamisen jälkeen. Pääsin ensimmäisellä autolla Raumalle, siitä sitten Turkuun, sieltä Ruotsin läpi yhdellä kyydillä ja Tanskasta sain kaksi kyytiä. Otan itsekin mieluusti autoon mukaan ihmisiä, joilla lukee kyltissä joku kaukainen määränpää. Siinä on jotain kiinnostavaa.

Pia on päässyt matkaamaan niin tupladiplomi-insinöörin, professorin, kotiäidin kuin tavallisen duunarinkin kyydissä. Ei ole olemassa mitään tiettyä ihmisryhmää, joka ottaa helpoimmin ihmisiä kyytiin.

Liftauspaikan valinta on tärkeää.

– Parhaat paikat ovat kaupunkien laitamilla, risteyksien jälkeen, tienvarsien levikkeillä ja bussipysäkeillä.

Hymyä ja katsekontakti, siinä se

Mutta entä sitten itse liftaaminen? Riittääkö, että on peukku pystyssä tienposkessa kyltin kera?

– On tärkeää hymyillä ja luoda kuljettajaan katsekontakti.

Ja kuinka ollakaan, se myös toimii! Vain vartin seisoskelun jälkeen musta auto kaartaa viereemme tienvarsilevikkeelle.

”Näytitte sympaattisilta ja kivoilta, hymyilitte paljon.”

Autossa istuu Kosovosta kotoisin oleva 26-vuotias Fitim Latifi ja hänen vanhempansa. He ovat tulossa kauppareissulta ja matkalla omaan ravintolaansa Porvooseen.

– En ole aiemmin ottanut liftareita kyytiin, mutta äitini sanoi, että nyt otetaan tytöt mukaan, Fitim nauraa.

Miksi juuri me pääsimme kyytiin?

– Näytitte sympaattisilta ja kivoilta, hymyilitte paljon. Näytitte myös siltä, että olette puheliaita. On hienoa, jos voi jutella matkan aikana, koska se olisi aika tylsää, jos kaikki ovat vain hiljaa, Fitim sanoo.

Istumme autoon, jossa Pia saa syliinsä monta kiloa painavan melonin, ja itse istun keskellä pahvilaatikkoja. Mutta sopu sijaa antaa! Höpisemme koko matkan mitä erikoisempia asioita maan ja taivaan väliltä, ja tuntuu siltä, kun olisin tuntenut nämä mukavat ihmiset aina.

Lopulta kaarramme Porvooseen paikallisen ravintolan pihaan yhtä hupaisaa elämystä rikkaampana.

Liftarit, TV1 ti klo 20.00

Seitsemän sinkkumiestä ja -naista muuttaa kahdeksaksi viikoksi saman katon alle. Tavoitteena on tietysti löytää Se Oikea. Vaikka väkisin.

IS TV-LEHTI:  Spouse House on talo, jonne kutsutaan seitsemän naista ja seitsemän miestä avioitumaan. Kihlat ja häät ovat tavoite, joka houkuttelee naimahaluisia paikalle tositarkoituksella.

Tämä realitysarja on hivenen inhimillisempi kuin Ensitreffit alttarilla, sillä tutustumiseen on aikaa 8 viikkoa.

Siihen inhimillisyys loppuukin. Kosiminen on nimittäin pakollista tai joku saa talosta potkut.

Mitä pidempään talossa majailee ja altistuu kolmio- ja neliödraamoille, sitä vaikeampaa on haluta kenenkään kanssa naimisiin.

Toisaalta aidot tunteet palkitaan! Jos kaikesta huolimatta lempi leiskuu, on televisioshow läpikotainen testi rakkaudelle.

Tosi-tv:n tapaan ohjelmaa on tekemässä joukko ”asiantuntijoita”. On psykologia ja tunneterapeuttia, ja itse sinkut on poimittu mukaan huolellisella käsityöllä ja tieteellisiin todennäköisyyslaskelmiin pohjautuvilla match-menetelmillä.

”Kun menimme deittini kanssa ravintolaan, kamerat kuvasivat ja kaikki tuijottivat. Se oli kamalaa!”

Suhteiden pysyvyyttä helpotetaan myös sillä, että Los Angelesissa kuvatun sarjan kaikki sinkut ovat kotoisin samalta seudulta – tällä kaudella Chigacosta.

Ensimmäisessä jaksossa tutustutaan ja jo ihastutaankin. Sinkut ovat keskimäärin 30-vuotiaita, hyvissä ammateissa ja tarpeeksi hyvän näköisiä, jotta kukin saisi tasaisesti huomiota. Mukana on totta kai myös ärsyttäviä henkilöitä.

Ei paljasteta, kuinka kävi palomies Jimmy Breretonille, yhdelle lemmentalon asukkaista, mutta jälkeenpäin hän on kuvaillut talon tunnelmaa hyvin stressaavaksi.

– Kamerat olivat vieressä koko ajan, samoin mikrofonit. Emme saaneet käyttää puhelinta tai internetiä. Kun menimme deittini kanssa ravintolaan, kamerat kuvasivat ja kaikki tuijottivat. Se oli kamalaa!

Salamarakkauden talo, Frii pe klo 20.00

Uutuussarjassa Lea, 74, ja Pentti, 91, haluavat oppia tietokoneen käyttöä. Apuun saapuu muotiblogaajana tunnettu naaG.

IS TV-LEHTI: 91-vuotias Pentti on yksi tulevan kevään tv-tähdistä uutuusohjelmassa Seniorit somessa.

Pentti haluaa oppia käyttämään paremmin internetiä – erityisesti hän haluaisi oppia lähettämään valokuvia sekä soittamaan videopuheluita omalle rakkaalleen Lealle, 74.

– Pentille pitäisi saada Skype. Se on asennettu sinne koneelle, mutta se ei ole jotenkin toiminnassa, Lea selvittää uutuusohjelmassa.

”Me jäämme ihan nuijiksi, kun tulee pienikin este.”

Pentti ja Lea saavat apua nettiajan konkarilta, videobloggaaja eli tubettaja Janne Naakalta. Hän on yksi niistä nuorison fanittamista tubetähdistä, jotka opettavat kevään aikana senioreita netin käytössä.

– Tämä on tosi pinnalla oleva aihe, kun monesti seniorit jäävät asioiden ulkopuolelle, sillä monet asiat tapahtuvat nykyään netissä, Janne sanoo.

– Hienoa ohjelmassa on myös se, että saan viettää aikaa senioreiden kanssa. Vaikka opetan heitä, uskon, että opin heiltä jopa itse enemmän.

Pentti ja Lea osoittautuvat niin mainioiksi senioreiksi, että Janne haluaisi tehdä heistä jopa tubettajia. Kumpikin osoittautuu hyvin humoristiseksi persoonaksi.

– Voin itsekin ottaa oppia 91-vuotiaan Pentin elämänasenteesta: hän on niin myönteinen kaikessa, ja netin opettelussakin hän on ollut tosi kärsivällinen, Janne kehuu.

Netin opettelussa lähdetään liikkeelle ihan perusasioista, sillä Pentillä ja Lealla on monta pulmaa.

– Me jäämme ihan nuijiksi, kun tulee pienikin este. Emme pysty sitä ratkaisemaan. Kun yritän googlata jotain, niin olen ihan torvi niissä asioissa, kiteyttää Lea ongelmat.

”Penallahan tuo Facebookin käyttö on hyvin vilkasta. Siellä tulee sydämiä, ja naiset laittaa Penalle, että ihana Pena.”

Facebook nousee myös pariskunnan keskustelunaiheeksi.

– Penallahan tuo Facebookin käyttö on hyvin vilkasta. Siellä tulee sydämiä, ja naiset laittaa Penalle, että ihana Pena, Lea kertoo.

– Mutta olen sanonut niille, että ei saa laittaa, kun olen yhden naisen mies, Pena jatkaa.

61 vuotta aviossa ollut Pentti oli pitkään yksin vaimonsa kuoltua, mutta lähti lopulta lastensa painostuksesta ulos seuraelämään ja löysi Lean.

He ovat pitäneet yhtä kuusi vuotta ja vierailevat toistensa luona päivittäin. Nyt he haluaisivat oppia soittamaan toisilleen videopuheluita.

Yhdessä he myös miettivät, millaisilla filttereillä Pentti saisi rypyt häviämään.

Janne tuo pariskunnalle tabletit, joilla Pentti ja Lea opettelevat FaceTime -puheluita ja muiden applikaatioiden käyttöä, kunhan oppivat ensin tabletin pyyhkäisytekniikan ja saavat laitteen auki. Yhdessä he myös miettivät, millaisilla filttereillä Pentti saisi rypyt häviämään.

Erityisen iloisiksi Lea ja Pentti tulevat, kun he tekevät yhteisen YouTube-videon Jannen kanssa.

– Näitä haluamme tehdä lisää!

Seniorit somessa, TV1 to klo 20.00

1. Hanki toimivat laitteet.

Jos kotona on useampi laite, laitteiden on hyvä olla samanmerkkiset, jotta ne saa synkronoitua helposti keskenään.

2. Muista kärsivällisyys.

Vaikka joku asia menisi väärin, älä mene paniikkiin äläkä painele kaikkia nappuloita. Se pahentaa tilannetta.

3. Pyydä rohkeasti apua.

Uuden laitteen tai toiminnon opettelu on kaikille aluksi vaikeaa. Monille voi olla iso kynnys opetella uusi asia, mutta pyydä rohkeasti apua.