Pronssikautinen hauta Nakkilassa. Purettu hiidenhiuas paljastaa kivikehän, jonka sisälle vainaja on haudattu. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Pronssikautinen hauta Nakkilassa. Purettu hiidenhiuas paljastaa kivikehän, jonka sisälle vainaja on haudattu. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Meditatiivinen dokumentti kertoo pyhästä.

IS TV-LEHTI: Aina silloin tällöin räiskyvä ja kaikkiin suuntiin kurottava tv-ohjelmavirta saa kaipaamaan jotain rauhallisempaa, jonka äärelle voi hiljentyä mutta joka rohkaisee myös syvällisempään mietiskelyyn.

Suomen eturivin dokumentaristeihin lukeutuva Markku Lehmuskallio on elokuvissaan tarjonnut juuri tällaisen hengähdystauon.

Hänen uusimman ohjaustyönsä tunnelmassa on jotain harrasta, jopa pyhää. Lehmuskallion yhdessä pitkäaikaisen työparinsa, puolisonsa Anastasia Lapsuin ja poikansa Johannes Lehmuskallion kanssa tekemä meditatiivinen dokumenttielokuva Pyhä (2016) on runollinen tutkielma siitä, mitä pyhä merkitsee ihmiselle.

Lehmuskallio on 1970-luvulla alkaneen ohjaajanuransa aikana profiloitunut alkuperäiskulttuurien ja paimentolaiskansojen luontosuhteen kuvaajana, mutta sivunnut elokuvissaan pyhyyttä usein.

Vuonna 2012 valmistuneessa dokumentissa Yksitoista ihmisen kuvaa Lehmuskallio ja Lapsui tutkivat muinaisia kalliomaalauksia ja niihin kätkeytyvää ihmisen perusolemusta.

Pyhä on luonteva jatko sille. Tällä kertaa ihmisyyden universaalia olemusta lähestytään vain pyhyyden teeman kautta. Juuri sitä luolamaalaukset ja niiden kuvaamat asiatkin varmasti ovat tekijöilleen edustaneet.

Edelleen ihmisellä on tarve erottaa pyhyys arkisesta, kohottaa se tavanomaisen yläpuolelle.

Dokumentti ei tarjoa valmiiksi pureskeltuja vastauksia pyhyydestä, vaan ehdottaa hiljaisin kuvin sekä Lehmuskallion ja kameralle puhuvien ihmisten suilla, mitä ja millaisia paikkoja ihminen pitää pyhänä ja mitä pyhällä ylipäänsä voidaan tarkoittaa.

Dokumentissa aihetta pohtivat eri uskontokuntien ja kulttuurien sekä tiede- ja taidemaailman edustajat. Ajatuksiaan kameralle kertovat muiden muassa ihmisoikeusaktivisti Maryan Abdulkarim, emerituspiispa Wille Riekkinen, Uralin itäpuolen tundralla asuva selkuppiperhe sekä aboriginaalitaiteilija.

Alun perin sana pyhä on merkinnyt rajaa. Edelleen ihmisellä on tarve erottaa pyhyys arkisesta, kohottaa se tavanomaisen yläpuolelle. Dokumentissa käsitys pyhästä yhdistää eritaustaisia ihmisiä: jumaluuden ja uskonnon lisäksi pyhyys näyttäytyy esimerkiksi luonnossa, eläimissä ja elämässä yleensä.

Samalla ihmiskunnan historia kuitenkin osoittaa, kuinka ihminen on iät ja ajat ollut myös valmis tinkimään pyhyydestä.

Dokumenttiprojekti: Pyhä, TV1 ma klo 20.50

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30

Parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. 

IS TV-LEHTI:  Iloinen puheensorina käy Akun Tehtaalla Ylöjärvellä yleisön asettuessa paikoilleen lavan eteen asetelluille tuoliriveille. Käynnissä ovat Napakympin kuvaukset. Sarja teki paluun viime syksynä 15 vuoden tauon jälkeen. Napakymppi oli kirjaimellisesti täysi napakymppi, joka keräsi parhaimmillaan liki miljoonayleisön.

Nyt parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. Amorin nuolet sinkoilevat tänä keväänä sunnuntaisin parhaaseen katseluaikaan.

Kari Salmelaisen saappaisiin hypänneellä Janne Katajalla on juontajana ohjelmassa tärkeä rooli. Hän toimii seremonianmestarina, joka ohjaa keskustelua ja kuittailee hyväntahtoisesti osallistujien vastauksille. Komiikkaa syntyy väkisinkin oudoista kysymyksistä ja tahattoman hassuista vastauksista. Yleisössä hurrataan, kun Kataja ja hänen työparinsa pianisti Lenni-Kalle Taipale astuvat estradille. 

”Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun.”

Voiko tv-ohjelmasta löytää tosirakkauden? Näin uskovat ainakin ohjelmassa itsensä likoon laittavat. Viime syksyn saldo parinmuodostuksessa jäi tosin melko laihaksi, ja moni orastava romanssi nuupahti heti Napakymppi-matkan jälkeen.

– Mielestäni kilpailijoilla on ollut oikeat motiivit ohjelmaan lähtiessä. Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun. Vieraan ihmisen kanssa reissuun lähteminen jos mikä on seikkailu, Janne Kataja sanoo.

Ohjelmassa kumppania haetaan keskustellen, ei ulkonäköperustein.

– Uskon, että kun saadaan enemmän pareja prosessiin, niin kyllä tulee täysosumiakin. Se riittää, jos vaikka 40 parista yksi jatkaa yhdessä. Se on sitten Napakympin napakymppi! Kataja hymyilee.

Lenni-Kalle Taipale on samaa mieltä, vaikka tv-ohjelma on parisuhteen muodostukselle melko erikoinen ympäristö.

– Ihmiset ovat mukana aika tosissaan. Toki pitää olla pilkettä silmäkulmassa, mutta ei kukaan ole tullut tänne hakemaan vain ruutuaikaa.

Napakymppi, Nelonen su klo 20.00