Jyri Jaakkolan äiti Eve Jaakkola on vuosien ajan yrittänyt saada poikansa murhaajia oikeuteen apunaan asianajaja David Pena (vas.). Kuva: Yle Kuvapalvelu
Jyri Jaakkolan äiti Eve Jaakkola on vuosien ajan yrittänyt saada poikansa murhaajia oikeuteen apunaan asianajaja David Pena (vas.). Kuva: Yle Kuvapalvelu

– Dokumentti kertoo, miten karmea Meksikon ihmisoikeustilanne on, Murha Meksikossa -dokumentin ohjaaja Simo Sipola kertoo.

IS TV-LEHTI: Ohjaaja Simo Sipola, oliko Meksikossa ammutun Jyri Jaakkolan perhe helppo saada mukaan dokumenttijn?

– Kyllä. Soitin huhtikuun alussa 2015 Jyrin vanhemmille ja sovin tapaamisen heidän kanssaan. Tapasin myös erikseen Jyrin pikkuveljen Turon. Tapaamisten jälkeen asiat etenivät nopeasti. Sain Jyrin vanhemmilta, Eveltä ja Kolalta, käyttööni kaiken heillä olevan aineiston murhatapauksesta sekä runsaasti valokuvia ja muuta aineistoa Jyristä.

Millaisella aikataululla Murha Meksikossa tehtiin?

– Ensimmäiset kuvaukset olivat huhtikuussa 2015, ja Meksikoon lähdimme huhtikuussa 2016. Tuolloin toteutui monesti lykkäytynyt matka, jonka aikana Even ja Turon oli tarkoitus vauhdittaa oikeusprosessia. Matka kesti pari viikkoa.

Millaisia ongelmia dokumentin tekemisessä oli?

– Raskain takaisku oli Jyrin isän Kolan äkillinen ja odottamaton kuolema. Hän menehtyi sairauskohtaukseen kesäkuussa 2015 – vain vajaat kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olimme kuvanneet häntä ja Eveä perheen kesämökillä. Kolan kuolema oli tietenkin suuri menetys hänen omaisilleen. Kun kuulin asiasta Eveltä, päätin, että hän saa ratkaista, jatketaanko kuvauksia vai ei. Eve päätti jatkaa sekä oikeustaistelua että dokumentin tekoa. Kolan kuolema vaikutti myös elokuvan sisältöön: sen luonne muuttui, kun merkittävään osaan isän tilalle astui poika, Jyrin pikkuveli Turo.

Miksi Murha Meksikossa kannattaa katsoa?

– Se kertoo selvästi, miten karmea Meksikon ihmisoikeustilanne on. Elokuvaa voi myös katsoa yksilötason tarinana: rohkeasta ja peräänantamattomasta äidistä, joka suree poikansa kuolemaa mutta taistelee samalla murhaajien saamiseksi oikeuteen. Kyse on paitsi periaatteesta, myös toivon antamisesta. Siitä, että näin ei tapahtuisi enää uudestaan.

Dokumenttiprojekti: Murha Meksikossa, TV1 ma klo 21.30.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30