Tomas-elokuva nojaa täysin Arttu Kapulaisen taitavaan roolisuoritukseen.
Tomas-elokuva nojaa täysin Arttu Kapulaisen taitavaan roolisuoritukseen.

Kunpa Suomessa tehtäisiin enemmän nuorisoelokuvia.

IS TV-LEHTI: Poika ja ilves -elokuvan (1998) tekijänä muistettava Raimo O. Niemi kuuluu niihin harvoihin ohjaajiimme, jotka ovat erikoistuneet nuorisofilmeihin. Sellainen on myös poikakotikuvaus Tomas.

Elokuvan televisioensi-illan aikaan kirjoitin Tomaksesta, että se on ”tätä päivää sykkivä rankka kuvaus poikakotiin joutuvasta 13-vuotiaasta kundista”. Parinkymmenen vuoden jälkeen sekä elokuvan rankkuus että ajankohtainen sykekin saattavat maistua laimentuneilta, mutta yhtä kaikki Tomas edustaa sellaista tuotantoa, jota kaivattaisiin lisää.

Niemi teki televisiota varten muitakin kuin nuorisofilmejä, mutta kaikki hänen teatterielokuvansa ovat leimallisesti ”alaikäisten” tavaraa. Hänen televisiolle tekemäänsä 1980-luvun Susikoira Roi -sarjaa voi hehkuttaa jopa legendaariseksi.

Raimo O. Niemen Susikoira Roi -sarjaa voi hehkuttaa jopa legendaariseksi.

Kuka nykyään toteuttaisi menestyksellä sellaisen lapsi ja lemmikki -lajityypin edustajan kuin Poika ja ilves? Tai saisi sellaista vastakaikua koulukotitytön tarinalla kuin Niemi 1994 elokuvalla Kissan kuolema?

Oma suosikkini Niemen uralla on Joni Skiftesvikin novelliin pohjautuva lyhyt ja tunnelmallinen perhetragedian kuvaus Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (2002). Niemen viimeiseksi elokuvaksi on ainakin toistaiseksi jäänyt hieman epäonnisempi Roskisprinssi (2011), jossa nuorukainen pakeni helsinkiläisperhettään Joensuuhun.

Kuten lasten- ja nuortenfilmit aina, myös Tomas elää ratkaisevasti päähenkilönsä varassa – ja heitä Niemi on aina osannut käsitellä. Toisen polven näyttelijän Arttu Kapulaisen räjähdysvoimaisen suorituksen ansiosta on valmis antamaan paljon anteeksi: kuvauksen ja leikkauksen kömpelyydet, tusinamusiikinkin.

Kino Suomi: Tomas, Teema to klo 21.55

Sarjan toisella kaudella on luvassa ainakin yhdet hautajaiset ja entistä hanakampaa kapinointia.

Ahdistava, koukuttava, ajankohtainen, ajatuksia herättävä, tyylikäs. Muun muassa näillä sanoilla viime keväänä alkanutta Handmaid's Tale -sarjaa on ylistetty sen ensimmäisestä jaksosta lähtien.

Jos et vielä tiedä, mistä sarjassa on kyse, käy lukemassa esittelyjuttumme tästä:

Sarjan ensimmäinen kausi loppui kuin seinään viime kesänä, ja moni on jäänyt odottamaan jatkoa jännityksellä. Onneksi sitä on myös luvassa! Toisen kauden jaksoja alettiin suunnitella jo ennen ensimmäisen kauden loppumista, ja iso osa sarjasta kuvattiinkin viime vuonna.

Jenkeissä sarja nähdään Hulu-palvelusta, jonne kauden ensimmäinen jakso pärähtää 25. huhtikuuta. Suomessa sarjaa voi seurata HBO Nordicin kautta. Aiemman kauden palvelu näytti päivän viiveellä Yhdysvalloista.

Mitä muuta tiedämme tulevasta kaudesta? Ainakin tämän:

1. Toisella kaudella on 13 jaksoa.

Ensimmäisellä kaudella jaksoja oli vain 10.

2. Päähenkilöt ovat ykköskaudelta tuttuja.

Elisabeth Mossin näyttelemä Offred on edelleen tarinan keskiössä. Myös Ofglen (Alexis Bledel), Moira (Samira Wiley), Janine (Madeline Brewer) ja Nick (Max Minghella) nähdään uudella kaudella.

Kakkoskaudelta julkaistut kuvat ovat varsin pahaenteisiä.

3. Ensimmäinen jakso yllättää varmasti.

”Älkää yrittäkö arvata, mitä toisen kauden ensimmäisessä jaksossa tapahtuu. Ette koskaan voi aavistaa. Se on mahdotonta, ja sen takia rakastan sitä niin paljon”, Elisabeth Moss totesi TV Guiden haastattelussa.

4. Näemme surullisenkuuluisat siirtokunnat.

Handmaid’s tale perustuu Margaret Atwoodin klassikkokirjaan. Kirjassa siirtokunnat mainitaan kaikkein karmeimpana kohtalona: ne odottavat sellaisia, jotka eivät suostu taipumaan käsittämättömän yhteiskunnan osasiksi. Myös sarjan ensimmäisellä kaudella siirtokunnista puhutaan, mutta vasta kakkokaudella katsojat pääsevät näkemään ne omin silmin.

Sarjan uudella kaudella tutustutaan uusiin maisemiin.

5. Offred ja muut alkavat kapinoida.

Sarjan ohjaaja ja käsikirjoittaja Bruce Miller on vahvistanut, että kakkoskausi keskittyy vahvasti Offrediin. Tulevalla kaudella hän on kuitenkin entistä kapinallisempi ja vahvempi. Myös muut hahmot löytävät sisäisen kapinahenkensä ja haluavat laittaa pisteen orjuutukselle.

6. Ilkeän Lydia-tädin tarinaa valotetaan.

Lydia-täti (Ann Dowd) on yksi sarjan kammottavimmista hahmoista – mikä tekee hänestä samalla kovin kiinnostavan. Miten naisesta tuli niin julma? Miller on kertonut, että saamme tähän kysymykseen ainakin jonkinlaisen vastauksen tulevalla kaudella.

7. Yksi orjattarista kuolee.

Miller on vahvistanut, että sarjan kakkoskaudella nähdään hautajaiset. Mutta tarkkaan ottaen kuka kuolee ja miten? Sitä emme vielä tiedä.

Tälläkin kaudella orjattaret jatkavat parittain kävelyä.

8. Saamme tietää, mitä muulle maailmalle on tapahtunut.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen, Yhdysvalloissa sijaitsevaan Gilead-nimiseen valtioon. Ykköskaudella katsojat saivat tietää vain vähän Yhdysvaltain naapurimaiden kohtalosta. Miller on kuitenkin paljastanut, että tulevalla kaudella katsojat pääsevät näkemään tarkemmin, mitä ihmettä Gileadin ulkopuolella tapahtuu.

9. Sarjan kammottava – ja niin koukuttava – tunnelma ei ole kadonnut mihinkään.

Ensimmäinen kausi oli monen katsojan mielestä paikoitellen niin ahdistava, että sitä oli vaikea katsoa. Eikä mikään ole muuttumassa – ainakaan kakkoskauden trailerin perusteella. Katso vaikka:

Palkittu elokuva Saamelaisveri on nyt katsottavissa Viaplaylla. 

IS TV-LEHTI: Strasbourgissa Euroopan parlamentin käytävällä kävelee kaksi Norjan saamelaisten perinneasuihin sonnustautunutta, hymyilevää nuorta. 20-vuotias Lene Sparrok ja 14-vuotias Mia Sparrok saavat kaikkien päät kääntymään uteliaisuudesta. Jokainen haluaa sisaruksista oman palansa.

He ovat päätähtiä muun muassa Euroopan parlamentin myöntämän Lux-palkinnon voittaneessa Saamelaisveri-elokuvassa, joka on saamelaistaustaisen Amanda Kernellin ensiohjaus ja käsikirjoitus.

Se kertoo kahdesta saamelaistytöstä, jotka pakotetaan sisäoppilaitokseen opiskelemaan ruotsin kieltä. Elokuvassa sisarukset joutuvat valtaväestön silmätikuiksi ja pilkattaviksi: saamelaisia pidettiin 1930-luvulla vähä-älyisinä.

”Oli vaikea esittää, että haluan eroon saamelaisuudesta, sillä oikeasti olen ylpeä alkuperästäni.”

Nykyään asenteet ovat toisenlaiset: Lene ja Mia saavat juhlavan vastaanoton. He ovat tottuneet huomioon, sillä elokuva on voittanut jo useita palkintoja.

Siskokset asuvat saamelaiskylässä Keski-Norjassa ja työskentelevät poronhoitajina. He halusivat osallistua elokuvaan, koska pitivät aihetta tärkeänä. Vaikka Lenen suoritusta on ylistetty, oli näytteleminen hänelle vaikeaa, sillä tämä oli hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa.

– Oli myös vaikea esittää, että haluan eroon saamelaisuudesta, sillä oikeasti olen ylpeä alkuperästäni, sanavalmis Lene kertoo Tv-lehdelle.

Tarinassa Njenna, nuorempi sisaruksista, ei halua häivyttää saamelaisuuttaan. Elle Marja taas haluaa oppia ruotsin kielen, jotta pääsisi pois saamelaisyhteisöstä Uppsalaan, jossa voisi opiskella opettajaksi ja unohtaa juurensa, joita häpeää. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin hän toivoo, vaikka hän pääseekin karkaamaan kaupunkiin.

”On tärkeää, että saamelaisiin kiinnitetään huomiota.”

Rotubiologit (joita oli myös Suomessa) mittailevat yhdessä elokuvan kohtauksessa saamelaisnuoria ja pakottavat heidät riisuutumaan kaikkien nähden. Kohtaus on silmiinpistävän kiusallinen.

– Oli iso kynnys tehdä se kohtaus, mutta ajattelin, että go for it. En halua hävetä itseäni. Olen kyllästynyt kuulemaan, miten kaikkien pitäisi näyttää Barbie-nukeilta. Kaikkien pitäisi saada olla oma itsensä. Olen myös kyllästynyt stereotypioihin joikaamisesta, laavuissa asumisesta ja kuulemaan, miten söpöjä olemme, tokaisee Lena.

Teos on saanut paljon huomiota maailmalla. Sisarusten mukaan yleisö on ollut ihmeissään, miten Ruotsi, Norja ja Suomikin on kohdellut kansalaisiaan.

– Elokuvan teemaa ei ole käsitelty aiemmin. On tärkeää, että saamelaisiin kiinnitetään huomiota. Olen myös iloinen, että elokuvassa puhutaan omaa kieltämme, eteläsaamea, jota puhuu vain 500 ihmistä.

Lene ja Mia asuvat vanhempiensa ja kolmannen siskonsa kanssa edelleen saamelaiskylässä ja viihtyvät siellä. He eivät ole päättäneet, haluavatko jatkaa näyttelijöinä.

– Elän päivä kerrallaan. Ehkä joskus voin yhdistää porojenhoidon ja elokuvien tekemisen, se olisi parasta! Lene ilmoittaa.

Saamelaisveri, Viaplay 14.1. alkaen