Jessica Chastain ja Colin Farrell. Kuva: Yle kuvapalvelu
Jessica Chastain ja Colin Farrell. Kuva: Yle kuvapalvelu

Neiti Julie -leffassa aatelisperheen tytär leikkii tulella isänsä palvelijan kanssa 1890-luvun irlantilaiskartanossa.

IS TV-LEHTI: Ruotsalaisen teatterin suuren nimen August Strindbergin 1880-luvun näytelmäklassikko Neiti Julie on filmattu moneen kertaan. Näyttelijästä vähitellen ohjaajaksi siirtynyt Liv Ullmann on toteuttanut oman versionsa Irlannissa englanninkielisten näyttelijöiden kanssa.

Norjalaisena Ullmann tuntee luonnollisesti skandinaavisen teatteritradition ja osaa siirtää Neiti Julien juhannuksen tapahtumat melko luonnollisesti irlantilaiseen kartanoon. Jotain hyvin ratkaisevaa jää kuitenkin puuttumaan, kun Ullmannin versiota vertaa Alf Sjöbergin ohjaamaan, Neiti Julie -filmatisoinneista kuuluisimpaan vuodelta 1951: pohjoisen paljastava kesäyön valo!

Kuolevan aateliston ja nousevan palvelusväen vastakkainasettelua tutkaileva kartanokuvaus toki toimii silti myös vuoden 1890 Irlantiin istutettuna.

Nimekkäät näyttelijät eivät oikein istu vahvasti ”pohjoismaalaisiksi” koettuihin rooleihin.

Näytelmän muuten melko uskollisessa sovituksessa amerikkalainen Jessica Chastain näyttelee paronintytär Julieta ja irlantilainen Colin Farrell Julien isän palvelijaa Johnia. Vain kolmen henkilön draamassa trion täydentää englantilainen Samantha Morton, joka tulkitsee palvelijatar Kathleenin osan.

Ullmannin versiossa on sukupuolirooleja hieman korostettu: Julie on aikaansa modernimpi, itsenäinen nainen, joka haluaisi olla hyvää pataa palveluskuntansa kanssa – vaikka hänen härnäävä asenteensa onkin alistava. Samoin Kathleenin asenteessa on tiettyä uhmaa, koska hän tietää palvelijanakin oman arvonsa, mutta toisaalta hän on säilyttänyt tilannetajunsa.

John puolestaan edustaa uskaliaastikin luokkansa nousukasmaisuutta, eikä syyttä, koska hän on oppinut kieliä ja hankkinut käytöstaitoja.

Missä ankaruus?

Kaikki on siis periaatteessa kohdallaan, mutta vierastan silti Ullmannin elokuvaa. Sjöbergin 1950-luvun klassikkofilmatisointi aikaansa edellä olleine muotoratkaisuineen on jäänyt vahvasti mieleen.

Nimekkäät näyttelijät eivät oikein istu vahvasti ”pohjoismaalaisiksi” koettuihin rooleihin – vaikka näytelmän ensimmäinen filmatisointi tehtiinkin vielä kauempana Argentiinassa. Tunnettu on myös Mike Figgisin 1990-luvun sovitus.

Eniten kaipaisin sitä ankaruutta, jota Ullmannin ex-siippa ja oppi-isä Ingmar Bergman aina hyödynsi. Ullmann saavutti jo pitkälti samaa otetta Sovituksen (2000) elokuvaohjauksessaan, mutta ei tällä kertaa.

Neiti Julie, TV1 to klo 20.55

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00